Onko muita joiden uupumus perjantaisin on sitä luokkaa, että alkaa ahdistaa ja itkettää?
Tulee vain tunne, ettei enää kykene mitään. Taas ilen viikon huolehtinut yh-äidin velvollisuuksia, laittanut ruokaa ja rustsnnut joka päivä, siivonnut ja tietysti omat työni siinä sivussa hoitanut. Tää on joka perjantai vaan yhtä lamauttava ja hirveä uupumus. 😢
Kommentit (18)
Hyvä sinä! Olet selviytyjä, jaksoit taas tämänkin viikon.
Mulla oli työuupuneena se, että aina vain itketti. Kun saatiin päiväkodin lapset puettua, menin vessaan pukemaan itseni ja itkemään.
Avun pyytäminen ei ole väärin . Eikä siitä lapsia oteta huostaan. Hae ap. apua.
Olisin itse todella mielelläni avuksi uupuneille yh-äideille, mutta mitenhän se onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sinä! Olet selviytyjä, jaksoit taas tämänkin viikon.
Niin joo, mutta mahtaakohan olka hyvä äiti jos on niin väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sinä! Olet selviytyjä, jaksoit taas tämänkin viikon.
Niin joo, mutta mahtaakohan olka hyvä äiti jos on niin väsynyt.
Anteeksi mitä!?! Tekeekö se äidistä huonon jos on väsynyt? Etkö itse ole koskaan ollut, vai oletko olevinasi täydellinen pullan tuoksuinen äiti? Kaikenlaista taas. Idiootti😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sinä! Olet selviytyjä, jaksoit taas tämänkin viikon.
Niin joo, mutta mahtaakohan olka hyvä äiti jos on niin väsynyt.
Anteeksi mitä!?! Tekeekö se äidistä huonon jos on väsynyt? Etkö itse ole koskaan ollut, vai oletko olevinasi täydellinen pullan tuoksuinen äiti? Kaikenlaista taas. Idiootti😳
Niin siis tarkoitin että jos on liian väsynyt niin tuskin pystyy huolehtimaan lapsista. Että en käyttäisi tässä selviytyjä-sanaa vaan ehkä mielummin ohjaisin hakemaan apua.
Muistan kyllä hyvin tuon tunteen. Yritä ottaa iisisti viikonloppuna. Aseta rimaa vähän matalammalle. Tee lasten kanssa jotain sellaista, mikä on sinusta itsestäsi mukavaa. Laittakaa vaikka joku iso palapeli.. Selviät varmasti hyvin, vaikka on rankkaa. Lapset onneksi kasvavat koko ajan ja voit pikku hiljaa irrottaa otettasi joistain asioista, jotka siirtyvät heidän vastuulleen.
Yritä opetella ottamaan joka päivä edes pieni hetki itsellesi. Välillä kannattaa myös miettiä, onko arjessa jotain sellaisia asioita, joista ei ole pakko pitää kiinni...
Tsemppiä ja terveisiä toiselta, joka myös selvisi tuosta ajasta 🙂
Tee jotakin kivaa ja mielekästä viikonloppuna.
Joo, mulla oli tuollaista, kun mulla oli burn out.
Olen jo unohtanut miten kamalaa se oli, mutta nukahtelin perjantaisin sohvalle, sunnuntait ahdistivat, yleisin suustani päässyt ääni oli huokaus.
Joo, perus. Lomilla muutun taas ihmiseksi.
Lapset kasvavat nopeasti ja riippuvuus äidistä vähenee. Noin isossa kuvassa. Jos joka päivä painaa, hae apua työterveyslääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, perus. Lomilla muutun taas ihmiseksi.
Jep, sama
Ap
Burn outin aikaan itkin perjantai-illat täysin romuna.. Voimia ap, olet nyt selvästi kovilla.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mulla oli tuollaista, kun mulla oli burn out.
Olen jo unohtanut miten kamalaa se oli, mutta nukahtelin perjantaisin sohvalle, sunnuntait ahdistivat, yleisin suustani päässyt ääni oli huokaus.
Eikö jokaisen työssäkäyvän aikuisen elämä ole tuollaista?
Miten kuvailisit perjantaitasi ja sunnuntaitasi nyt, kun et ole enää loppuunpalanut? Elätätkö kuitenkin vielä itsesi omalla työlläsi, vai ovatko huokailut hävinneet heittäytymällä muiden elätettäväksi?
Olin tuollainen, kun minulla oli työuupumus. Onneksi pääsin terapiaan, irtisanouduin hirveästä työpaikastani ja sain paremman työn. Exäni ja sukulaiseni auttoivat lasten kanssa, että sain asiani kuntoon. Onko sulla sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat auttaa ja oletko missään tekemisissä lasteni isän kanssa?
No ei mua ahdista eikä itketä, vaikka itsekin yh kolmelle teinille. Raskas työntäyteinen viikko on kylläkin takana ja perusturvalliset huoli- ja murhekertoimetkin olleet läsnä mutta kuitenkin - tosi väsynyt ja onnellinen. Mun teinikolmikko on parasta, vaikka osaavat riiviöitäkin olla❤️.
Vierailija kirjoitti:
No ei mua ahdista eikä itketä, vaikka itsekin yh kolmelle teinille. Raskas työntäyteinen viikko on kylläkin takana ja perusturvalliset huoli- ja murhekertoimetkin olleet läsnä mutta kuitenkin - tosi väsynyt ja onnellinen. Mun teinikolmikko on parasta, vaikka osaavat riiviöitäkin olla❤️.
Ihmiset on erilaisia. Toiset jaksaa paremmin. Ei se tee susta yhtään parempaa ihmistä. Tuskin säkään osaat soittaa klarinettia ammattimaisesti niin kuin minä, mutta en silti pidä itseäni sinua parempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mua ahdista eikä itketä, vaikka itsekin yh kolmelle teinille. Raskas työntäyteinen viikko on kylläkin takana ja perusturvalliset huoli- ja murhekertoimetkin olleet läsnä mutta kuitenkin - tosi väsynyt ja onnellinen. Mun teinikolmikko on parasta, vaikka osaavat riiviöitäkin olla❤️.
Ihmiset on erilaisia. Toiset jaksaa paremmin. Ei se tee susta yhtään parempaa ihmistä. Tuskin säkään osaat soittaa klarinettia ammattimaisesti niin kuin minä, mutta en silti pidä itseäni sinua parempana.
Missä kohtaa mä sanoin pitäväni itseäni parempana? Aivan. En missään. Joten ole hyvä äläkä vääristele sanomisiani. Vastasin ap:n kysymykseen. Eli vaikka onkin rankkaa, niin minua ei nyt ahdista eikä itketä. Anteeksi siitä. Olisiko minun pitänyt sinulta lupa vastaamiseen kysyä? Sorit siitäkin sitten.
Enkä edes näköjään osaa kirjoittaa.
Rustsannut = tiskannut