Jos alkaa ilkeäksi paraneeko elämä?

Ei kannata alkaa ilkeäksi, mutta kynnysmattona ei myöskään kannata olla. Voit olla kiva mutta samalla määritellä itse rajasi ja sen miten sinua tulee kohdella.

En tiedä kannattaako alkaa ilkeäksi, mutta ainakin työpaikalla kannattaa pitää puolensa.

Olin ennen tosi hiljainen, myönteilevä ja pelokaskin työpaikalla. Minulle nakitettiin kaikki mitä vain voi, koska en uskaltanut sanoa ei. Sitten läheiseni kuoli ja tajusin, että kerran täällä vaan eletään eikä elämän tarkoitus ole muistella vanhana sitä, että teinpä paljon töitä.

Niinpä aloin pitämään sairaslomia, jos olin vähänkin kipeä (ennen olisin mennyt lievässä kuumeessa töihin), en tee enää yhtään ylityötuntia, jos ei ole aivan pakko, teen työni niin, että ne ovat deadlineen mennessä valmiita, mutta en enää 2 viikkoa etuajassa. 

Ei kannata ruveta ilkeäksi, sillä se ei auta mihinkään. Kannattaa suosia mieluummin kevyttä välinpitämätöntä hälläväliä-asennetta. Kun ilkeät ja k...päiset ihmiset eivät saa käytöksellään toivottua huomiota, heidän toiminnastaan ei ole mitään hyötyä.

Keskitä energiasi jatkossa mieluummin omaan itseesi ja hyvinvointiinsi. Olet sen arvoinen.

Ymmärrän ap että sinulla on kostonhalua kun sinua on loukattu. Voitko ottaa etäisyyttä tähän ihmiseen/ ihmisiin? Se on ensimmäin askel niin pääset vähän rauhoittamaan mieltäsi. Voit ihan sanoa että sinua on kohdeltu nyt sen verran ikävästi että tarvitset tilaa. Paras kosto on se, että elät onnellisena päästyäsi kiusaajien kourista!