Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa pojalle ettei kukaan tule hänen juhliin?
20.05.2021 |
Poika täyttää 18v ja noin 3viikkoa sitten laitoin kutsut sukulaisille. Alkuviikosta oli vp ja kaikki ilmoittivat etteivät tule.
Oli tarkoitus pitää kunnon juhlat ulkona pihalla. Viimeiset synttärit sukulaisille.
Miten kertoa tästä pojalle? On itse innolla suunnitellut tarjottavat jne. Ystäviä/kavereita hänellä ei ole.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
vanhempien tärkein tehtävä on sosialisoittaa lapsensa, niin että hän PÄRJÄÄ sosiaalisissa suhteissa elämässä. Tässä on herkkyys ikä, oliko se nyt joku tarha-ikä, katsoin just jonkun Youtube videon tästä Jordan Petersonilta. Jos lapsi on väkivaltainen, hän ei saa tarhakavereita, tai jos liian syrjäänvetäytyvä, sama...vanhemmilla on vastuu tuoda niitä suhteita vaikka väkisin lapsen elämään, joissa lapsi saa oppia suhdetaitoja. Tietyn iän jälkeen on liian myöhäistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18v Särkänniemi tai Lintsi yhdistettynä siihen että mennään hienoon ravintolaan syömään. Ennemmin rahat kouraan ja baariin....
Vierailija kirjoitti:
Minäkin käyttäisin tekosyynä koronaa, ja sitten ehdottaisin jotain kivaa pikkumatkaa perheen kanssa pojan valitsemaan kohteeseen. Koronan takia se olisi tietysti Suomessa, mutta sehän voi olla vaikka Särkänniemi tai Lintsi yhdistettynä siihen että mennään hienoon ravintolaan syömään ja vaikka valokuvaamoon ottamaan 18-v kuvat - tai mitä ikinä keksit, nämä nyt oli hatusta heitettyjä, kun mietin mitkä voisi olla 18-v mielestä kivoja juttuja.
Joo, sori jos oli huonoja esimerkkejä. Omat lapseni ovat pieniä, enkä jaksanut nyt tässä alkaa käyttää mielikuvitusta. Mikä jottei rahat kouraan ja baariinkin, jos se on se, mitä päivänsankari mieluiten haluaa. Pointti oli kuitenkin se, että keksii jotain kivaa ja spessua sukulaissynttäreiden tilalle.
Vierailija kirjoitti:
No ei ton ikäselle enää mitään sukukahveja pidetä. Käytä ne juhlarahat hauskaan päivään tai osta jotain kivaa pojalle.
Häh? Minun syntymäpäivilleni on kutsuttu sukulaiset aina, ja edelleen tämä tapa on voimissaan, samoin vanhemmillani ja sisaruksillani. Miksei sukukahveja voisi järjestää 18 vuotta täytettyään?
M47
En raaskisi kertoa pojalle. Vetoaisin koronaan ja järjestäisin pojalle muutoin kivan ja hiukan erikoisemman juhlapäivän. Ideoita onkin annettu edellä, huvipuisto, miniloma/-reissu kotimaassa jne.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Miksi copypastaat tätä samaa tekstiä ketjusta toiseen? Jos aihe noin paljon kiinnostaa, niin keksit siitä varmaan jotain muutakin kirjoitettavaa kuin tämän iänkuisen itkutarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että isä tai äiti järjestää 18-vuotiaalle pojalleen synttärit, on mielestäni todella kummallista. Itseasiassa en voi lopettaa nauramista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
vanhempien tärkein tehtävä on sosialisoittaa lapsensa, niin että hän PÄRJÄÄ sosiaalisissa suhteissa elämässä. Tässä on herkkyys ikä, oliko se nyt joku tarha-ikä, katsoin just jonkun Youtube videon tästä Jordan Petersonilta. Jos lapsi on väkivaltainen, hän ei saa tarhakavereita, tai jos liian syrjäänvetäytyvä, sama...vanhemmilla on vastuu tuoda niitä suhteita vaikka väkisin lapsen elämään, joissa lapsi saa oppia suhdetaitoja. Tietyn iän jälkeen on liian myöhäistä
Olen samaa mieltä tuosta vanhempien tehtävästä. Aukaiskaa ne oman kotinne ovet ja kahvitelkaa niin, että jo pikkulapsena oppivat olemaan kaiken ikäisten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että isä tai äiti järjestää 18-vuotiaalle pojalleen synttärit, on mielestäni todella kummallista. Itseasiassa en voi lopettaa nauramista.
Jos 18-vuotias asuu vanhempiensa kanssa, ei minusta ole mitään ihmeellistä siinä, että nämä järjestävät lapselleen juhlat omassa kodissaan. Kyllä kai vanhemmilla on siihen enemmän resursseja kuin teinillä itsellään?
M47
Nyt katkaiskaa se napanuora ja potkaiskaa nuorta liikkeelle. Antakaa hänen nyt itsenäistyä.
minusta oisi ollut tosi kiusallista 18-vuotiaana jos vanhemmat oisi järjestäneet mulle jotain synttäreitä vielä aikuisena tai yli 13 v. Kyllä nuori haluaa itse järkätä jos haluaa omien kavereittensa kanssa jos haluaa. Tai sit pelkkä menkää syömään pizzat perheen kesken.
olikohan tää provo?