Pystyykö alkoholisti lopettamaan juomisen vasta sitten kun on saavuttanut "rock bottomin"?

Mikä ihmeen rock bottom... siis saavuttanut pohjan?

Häikkää pikkuaivoissa ja kaatumsisia, viikon putkia,lähimuistin heikkenemistä. Tosi ihanaa. rahat hupenee, väsyttää. Unettomuus. Saamattomuus.

Jokainen pystyy halutessaan lopettamaan alkoholin käytön milloin tahansa. Minä lopetin hieman yli vuosi sitten ihan muuten vaan ilman sen kummempaa syytä. Nyt tuntuisi oudolta hakea kaupasta olutta ja alkaa vetää sitä illan ratoksi kuin ennen vanhaan. Ei vaan enää kiinnosta pätkääkään.

Ei se niin mene. Moni lopettaa jo paljon ennen kuin on pohjilla, asuu veneen alla tai on menettänyt terveytensä ja työpaikkansa.

Mutta toki se edellyttää itseltä TAHTOA lopettaa. Se sitten on yksilöllistä, mitä se tahdon muodostaminen edellyttää. Jotkut vaan kyllästyvät siihen ikuiseen juopottelun odotteluun ja sitten morkkikseen ja krapulaan ennen kuin alkaa taas odottaa uutta kännäämistä - eli siihen, että elämä pyörii pelkän alkoholin ympärillä.

Jotkut pystyy lopettamaan vaikkapa lastensa takia. Jotkut taas vaatii sen totaalisen pysähtymisen.

Yksilöllistä.

Juominen loppuu, kun pohja tulee vastaan. Kuitenkin jokaisella pohja on eri syvyydellä. Eli kun löytää syvältä sisimmässään sen tunteen, että tämän syvemmälle ei voi mennä, niin on mahdollista löytää motivaatio lopettaa ja sen kautta keinot lopettaa.

Helppoa tietää ei ole, mutta vertaistuki ja ammattiapu auttaa, vaikka itse on kuitenkin ainoa joka voi lopettaa (eli muut ei voi tehdä sitä puolestasi). Jos et ole vielä ihan hirvittävän syvällä, niin voi olla mahdollista löytää keinoja vähentää ja päästää kohtuukäyttäjien porukkaan, mutta tietyn rajan jälkeen vaihtoehdot on alkoholisti tai raitistunut alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen pystyy halutessaan lopettamaan alkoholin käytön milloin tahansa. Minä lopetin hieman yli vuosi sitten ihan muuten vaan ilman sen kummempaa syytä. Nyt tuntuisi oudolta hakea kaupasta olutta ja alkaa vetää sitä illan ratoksi kuin ennen vanhaan. Ei vaan enää kiinnosta pätkääkään.

No ehkä sä et ole ollut oikeasti alkoholisti sitten. Oikea alkoholismi on todella syvää psyykkistä ja fyysistä riippuvuutta. Harva pystyy lopettamaan sen ihan tosta vaan tahdon voimalla. Jotkut toki, mutta ei kaikista edes tule alkoholista riippuvaisia, vaikka olisivat juoneet tiuhaankin.

Vähän sama kuin minulla tupakan kanssa. Olin useamman vuoden satunnaistupakoija, ei mitään vaikeuksia lopettaa pitkiksi ajoiksi ja sitten kokonaan. Mitään nikotiinivalmisteita en ole koskaan tarvinnut. Mulla vaan ei ollut taipumusta nikotiiniriippuvuuteen.

Jollain toisella tupakasta luopuminen on yhtä vaikeaa kuin monelle heroinistille lopettaa huumeidenkäyttö.

Saavutin pohjan ihan muutamassa kuukaudessa. Seuraukset olivat syvät ja pitkälliset. Sen jälkeen en ole turvautunut alkoholiin. Joillakin menee huomattavasti pidempään.

Jos joisin ihan holtittomasti niin paljon kuin haluan, niin varmaan pohja tulisi minullekin paljon nopeammin. Mutta nyt kuitenkin moni asia "hidastaa" osa-aikajuoppouttani: Käyn töissä, syön ruokaa, en osta hillittömiä määriä, en käy baareissa... Silti ärsyttää se tapa, että lauantai-iltana on pakko olla kaljapöhnässä tai muuten ei tunnu viikonlopulta.

Alkoholisti on luultavasti aina alkoholisti, tietysti saattaa tulla jaksoja, että korkki pysyy kiinni ja miettii terveyttään, mutta monasti alkoholi on joku mekanismi ja "tapa" käsitellä tunteita, johon turvaudutaan jatkossakin. Itse olen n.30 -v ja aikuisen alkoholistin lapsi, vanhempani on yli 60 ja välillä aina turvautuu tähän vanhaan mekanismiin, surullista kyllä. Nuoruuteni takia joudun käymään itse terapiassa..nuoruuteni aiheutti minulla jatkuvan ahdistuksen olon ja masennusta, häpeää ja huonoa itsetuntoa.

 t.Alkoholistin aikuinen lapsi