Lohtua

Tässä mun tarina jos se vaikka helpottaisi. Meillä oli 7 vuotta takana lapsettomuushoitoja ennen kuin saimme esikoisemme. 7 vuoden aikana minulle syötettiin clomifenia monta vuotta ja tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset. Vuonna 1996 tehtiin 4 koeputkihedelmöitystä joista yksikään ei onnistunut. Lääkäri sanoi ettei mitään enää voi tehdä. Menimme mieheni kanssa adoptio jonoon. 1997 kuitenkin päätimme vielä kerran yrittää. Jono oli pitkä ja jouduimme todellakin taistelemaan, että lääkäri suostui meidät hoitoon ottamaan. Silloin puregon pistos hoito oli aika uusi juttu ja lääkäri ehdotti meille sitä sille välille kunnes aika koeputkihedelmöitykseen tulisi. Otimme hoidon vastaan sillä mielellä, ettei siitä mitään apua olisi. Kaikkien ihmetykseksi huomasin ettei kuukautisia kuulu ja ihme oli tapahtunut, olin raskaana. Raskaus oli lääkärin mielestä lääketieteellinen ihme. 2.12 -98 syntyi terve tyttö. Tytön ollessa vuoden menimme uudelleen lääkäriin ja saimme jälleen reseptin uusiin hoitoihin. Kuitenkaan en lääkkeitä hakenut vaan ajattelin hakea ne kun kuukautiset alkaisivat. Niitäpä ei kuulunutkaan ja 1.10.2000 syntyi poika. Jälleen pieni (suuri) ihme oli tapahtunut. Kolme vuotta kului ja kolmatta lasta ei kuulunut menimme jälleen lääkäriin. Ensimmäinen hoito ja 24.6.2004 syntyi jälleen pieni ihme, poika. Nyt haluaisimme vielä neljännen lapsen ja juuri toissapäivänä pistin irroituspiikin. Tässä kuussa siis yritämme sitä neljättä lasta ja jännitys on suuri. Elämä on ihmeitä täynnä, älkää missään nimessä antako periksi. Lapsettomuus ei ikinä häviä, vaikka sinulla olisi kuinka monta lasta, se vaan muuttaa muotoaan. Koettakaa jaksaa ja toivon sydämmestäni, että hoito tuottaa tulosta:0)(Minulta voit kysyä jos jotain tulee mieleen)