Miksi ihmiset ympärillä "ärsyyntyvät" siitä, jos yritän jotenkin kehittää itseäni?

Ehkä olet vain ihminen joka on ensin tällä viikolla täysillä tekemässä sitä ja seuraavana tätä eikä lähipiiri jaksa sitä jatkuvaa eri asioista kohkaamista?

Kateus saa ihmiset ärsyyntymään.

En tiedä mikä tuota aiheuttaa. Yksi työkaveri alkoi tosi nuivaksi kun aloin käymään kuntosalilla. Olen kyllä edelleen aika plösö, mutta ärsyttääkö se sitten kun itse ei harrasta mitään, en tiedä.

Ärsyttää, kun toinen saa aikaiseksi ja itse ei.

Miksi muiden ihmisten pitäisi kannustaa? Tai miksi haet hyväksyntää muilta omiin tekemisiisi? Ehkä se on se, mikä ärsyttää eikä se varsinainen tekeminen.

Tuntevat syyllisyyttä siitä, että eivät itse tee samaa. Tai kuvittelevat sinun ajattelevan itseäsi heidän yläpuolelleen. Alemmuudentunne. Näitä syitä riittää, valitettavasti.

Ignooraa nämä tälläiset. Kaikki suomalaiset ovat tasapäistämisen uhreja.

Sen takia ei kannata kertoa kehittämistavoitteistaan. Ala itse työstämään. Ihmiset ovat aina valmiita kasaamaan eteesi esteitä, koska he eivät itse pysty siihen. Varsinkin naiset ovat taipuvaisia juuri tähän kateuteen. Huomaat sen esimerkiksi, jos laihdutat onnistuneesti.

Minun ei onneksi tarvitse olla tuollaisten kanssa tekemisissä, olen katkaissut välit negatiiviseen ihmiseen joka teki tuota. Harrastan tavoitteellisesti ja omassa harrastusporukassa on älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä, viihdyn sellaisessa seurassa hyvin. 

Vähän samanlaista kun ylipainoisena vaikka kertoo, että ei voi nyt ottaa pullaa koska yrittää tosissaan pudottaa painoa. Niin alkaa kauhea lässytys että "Eihän sun mitään tarvitse laihduttaa! Et kai vain ole sairastumassa syömishäiriöön? Ota vaan pullaa pitäähän nyt elämästään nauttia!".

Tulee mieleen kolme vaihtoehtoa.

1. Olet henkilö joka aloittaa uuden dieetin, elämäntavan tai innostuu hetkellisesti jostain uudesta jutusta vähän väliä. Lähipiirisi siis suhtautuu uusiin juttuihisi huumorilla, koska tietävät ettet ole asian kanssa tosissasi

2. He eivät halua sinun parastasi. Eivät siis ole aitoja ystäviä. Henkilöt, jotka haluavat sinun parastasi ovat kannustamassa ja iloitsemassa, kun menet elämässäsi eteenpäin ja puskevat sinua eteenpäin silloin kun olet jäänyt paikoillesi liian kauaksi aikaa.

3. Mikäli nämä ovat jotain hyvänpäiväntuttuja, niin ehkä heidän kykynsä heittää huumoria ja/tai ylläpitää keskustelua on vain huono. Tai sitten ovat yksinkertaisia tai kusipäitä

Ei kai sitä sitten vaan oikein osata muuta kuin latistaa toista, juurikin ehkä siitä syystä, että kehittyminen ja menestyminen ei kaikkien mielestä ole niin hyvä asia, kun eihän sitä saa mennä paremmin kuin ainakaan itsellä. Tuollaisia ihmiset vaan on, mutta onneksi ei kaikki. Harmi vaan, jos tuollaisiinkin ihmisiin "törmää" jatkuvasti tai heitä on lähipiirissä. Heitä itseään on mahdollisesti myös samalla tavalla latistettu, niin eivät osaa muunkaanlaista käytöstä. En tiedä, mikä tuohonkin auttaisi, jos vaikka kertookin, ettei tuollainen käytös tunnu kivalta, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Seuran vaihto ehkä auttaa, tai sitten ei.

Vai onko se sittenkin tapa jolla tuot itseäsi esille?

Tai kuten joku ehdotti: sulla on koko ajan joku projekti meneillään ja et koskaan kykene mihinkään pitkäjänteisesti sitoutumaan?

Tai sit vika tosiaan on niissä muissa.

Eräänlaista kateutta ja pelkoa. Esim. Pelätään, että läskistä tulee hoikka, jonka jälkeen itse ei enää näytetä kovin hohdokkailta. Ihmiset ajattelevat lähes aina oman napansa kautta. Jos naapuri ostaa huippu-upean auton, ei se oma Mersu näytä enää niin hyvältä. Mieheni on maisteri, mutta saasta, kun naapuriin muutti tohtori.

Suomalaiset ovat todella kateellista kansaa.  Siinä selitys.

Tämä on ihan totta. Huomasin tämän, kun laihdutin raskauskiloja. Sain jatkuvasti varoituksia, etten vain rehki liikaa ja ei ole hyvä olla liian tiukka. En edes ollut millään superdieetillä vaan kävin salilla ja jumpassa sekä söin vähemmän mutta normaalisti.

Sitten opiskelin uuden ammatin, niin en pystynyt opinnoistani puhumaan kenellekään. Kohtasin passiivis-aggressiivista mykkyyttä, suoranaista *ittuilua ja valitusta miten huonon alan valitsin. Siis aivan käsittämätöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Pari ihmistä sentään onnitteli opiskelupaikasta. Opintojen aikana ei kestänyt tietyille ihmisille sanoa asiasta yhtään mitään. Ei, vaikka he itsekin olivat opiskelleet aikuisina.

Enkä mitenkään hehkuttanut ja jankuttanut aiheista, mutta kun ei kestänyt edes vihjaista niiden suuntaan, kun naamat meni norsuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat todella kateellista kansaa.  Siinä selitys.

Ihmiset ovat kateellisia. Kateudessa ei ole mitään suomalaista, vaan se on globaali ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samanlaista kun ylipainoisena vaikka kertoo, että ei voi nyt ottaa pullaa koska yrittää tosissaan pudottaa painoa. Niin alkaa kauhea lässytys että "Eihän sun mitään tarvitse laihduttaa! Et kai vain ole sairastumassa syömishäiriöön? Ota vaan pullaa pitäähän nyt elämästään nauttia!".

Sama se on toisinkin päin hoikille. ”Sä oot niin hoikka, että voi yhen pullan ottaa. Ei näy sulla missään. ” + samat ettei sun tarvitse laihduttaa ja elämästä pitää nauttia, eikä yksi pulla nyt oo mitään.

Näille ihmisille ei tule varmaan mieleen, että henkilö ei itsekseen pysy hoikkana vaan on hoikka sen takia, että välttelee ne ylimääräiset pullat, yhden pienen palan kakkua, yhden suklaapatukan, hampparit, sipsit, pitsat ja mässyt.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia ei kannata kertoa kehittämistavoitteistaan. Ala itse työstämään. Ihmiset ovat aina valmiita kasaamaan eteesi esteitä, koska he eivät itse pysty siihen. Varsinkin naiset ovat taipuvaisia juuri tähän kateuteen. Huomaat sen esimerkiksi, jos laihdutat onnistuneesti.

Ovat miehet yhtä kateellisia. Miehillä sitä tosin kutsutaan "kilpailunhaluksi".

Oman havaintoni mukaan tuota tekevät perusnegatiiviset ihmiset. En usko että on kyse siitä että eivät itse saa aikaan. He vain eivät pidä muutoksista - missään. Kaiken pitäisi olla aina samoin kuin tähän asti ja ajatus muutoksesta aiheuttaa torjuntareaktion. Mikään muutos ei nimittäin voi olla parempaan päin.