Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon ajopelosta? Syyt viestissä
18.05.2021 |
Olimme miehen kanssa juuri vaihtaneet ajovuoroa viiden tunnin ajomatkalla, kantatiellä. Yhtäkkiä täysin suoralla, hyvän näkyväisyyden alueella vastaantulija ohittaa yhdistelmäajoneuvoa niin, että mies joutuu jarruttamaan ja väistää pientareelle. Ei meille muuta tullut kuin iskin kättä auton oveen johonkin niin että sain käsivarteen mustelman. No tämän tapahtuman jälkeen olen ajanut, mutta nyt mulla on alkanut tulla mieleen kaikki ne läheltä piti tilanteet, mitä itselle on sattunut, pääasiassa että vasemmalle kääntyvä on kääntynyt eteen tai sivutieltä kolmion takaa on tultu eteen, mutta näissä olen aina ehtinyt itse väistää tai hiljentää.
Mutta ajopelon laukaisi yllättävä tilanne. Lähellämme on tasa-arvoinen risteys, kaupunkialueella. Satuin jalankulkijana silminäkijäksi ja se vasemmalta tullut oli aggressiviinen, ei millään tajunnut että oli itse mokannut ja vielä poliisillekin intti vastaan. Kyseissä risteyksessä ajetaan älytöntä vauhtia ja kaikki luulevat olevansa etuajo-oikeutettuja, ajoivatpa kumpaa tietä tahansa. Nämä on ns. pääteitä, joissa on paljon liikennettä - enkä ymmärrä miksei siihen risteykseen tule valoja, sillä kerran aiemminkin satuin paikalle kun tosin kolari oli jo tapahtunut, eli en ollut todistajana. Noi viikko sitten samalla tiellä toinen tuli pihasta suoraan toisen kylkeen, tämän näin. Nyt mulla pyörii mielessä kaikki mitä vuosien aikan on tapahtunut, se kun kerran työn takia lähtö siirtyi seuraavaan päivään ja vakioreitilläni oli ajettu kuolonkolari samaan aikaan kuin mitä yleensä itse olin liikkeellä, ja kaikki tutuille tai sukulaisille sattuneet kolarit. Tiedostan, että kaikkea voi sattua kun istuu kyydissä, mutta pelkään että ratin takana aiheutan itse.
Minulla on ollut ajokortti jo kauan ja olen ajanut paljon, sekä kaupungissa että maantiellä, mutta nyt koronan takia on jäänyt reissut vähiin ja kun en käy salilla ja harrastuksissa, ei tule kaupunkiajoakaan. Työpaikka on niin lähellä, ettei autoa tarvitse.
Nyt en yhtäkkiä uskalla enää lähteä rattiin, kun koko ajan pelkään. Tarvitsenko psykologia vai mikä auttaisi?
Kommentit (6)
Alkoholi lievittää tehokkaasti pelkoja. Myös esim. diapamia voi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestetääköhän mikään autokoulu jotain ennakoivan ajon kertauskursseja tai vastaavia?
Kysele, josko pääsisit mukaan jollekin ajoharjoitteluradalle kokeilemaan auton käyttäytymistä yllättävissä tilanteissa.
Ajotaitokin varmasti vaatii tietynlaista ylläpitoa.
Hankalaksi asian tekee se, että yllättävissä tilanteissa toimintojen pitäisi tulla niinsanotusti selkäytimestä, niissä on harvemmin aikaa ajatella mitä pitäidi tehdä.
Mutta paniikkia on turha lietsoa.
Liikenteessä on erittäin tärkeää, että oppii havainnoimaan ja olemaan hereillä koko ajan.
Vahinko tulee harvemmin etukäteen tiedotettuna.
Tsemppiä ja turvallisia ajoja.
Liikenteessä pitää olla itse vain valppaana eikä olettaa että muut osaavat liikennesäännöt.
Autoissa pitäisi olla turvatyynyt myös ulkopuolella. Jos kovalla vauhdilla lähestyy kiinteää kohdetta, turvatyynyt laukeaa ja pehmentää törmäystä.
Toisaalta ihmettelen miten onnettomuuksia ei tapahdu enemmänkin. Kapealla väylällä mennään kovaa vauhtia ja pienikin virheliike vie ojaan, toisen auton kylkeen tai päin tolppaa tai puuta. Mutta tämä ajatus ei taida ap:tä paljon lohduttaa.
Itse pelkään muiden kyydissä. Ajan aina reissut ym. Siinä et voi mitään kun istut kyydissä, mutta kuskina voit varoa ja ennakoida muiden liikkeitä niin paljon kuin haluat.
Rattiin vaan ja pikku harjoitteluja usein tutulla rauhallisella alueella.
Liikennesääntöjen mukaan kun ajaa itse ja sen lisäksi ennakoi muiden virheitä niin pärjää. Liikennesäännöt koskee kaikkia, mutta ratin takana on niin monenlaisia kuskeja että en luottaisi keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Liikenteessä pitää olla itse vain valppaana eikä olettaa että muut osaavat liikennesäännöt.
Kyllä juuri näin. En tiedä auttaako se varsinaiseen ajopelkoon, mutta itse suhtaudun liikenteeseen yllä olevaan tapaan. Valoristeyksissä varmistan aina, ettei tule ketään ihan jo hälytysajoneuvojen takia. Sama kolmio- ja tasa-arvoisissa risteyksissä, vaikka etuajo-oikeus itsellä olisikin. Toki maantiellä jos ajaa, niin on täysin mahdotonta tarkkailla, ettei kukaan paahda sivutieltä eteen. Mutta kyllä monesti sydän hypähtää, jos näen jonkun tulevan vauhdilla ja jarruttavan viime hetkellä risteykseen. Itse suosin hiljaisempaa lähestymistä, niin ei tule väärinkäsityksiä.
Ajopelko lähtee ajamalla. Mitä pidempään olet ajamatta sitä suuremmaksi tulee kynnys lähteä uudelleen.