Eronneiden vanhempien "ilmoitusvelvollisuus" lasten asioista

Olemme eronneet muutama vuosi sitten ja lapset lähestyvät täysi-ikää ja asuvat haluamallaan tavalla kahdessa kodissa. Toinen lapsista on rauhallinen ja järkevä ja toinen ei niinkään. Aina sattuu ja tapahtuu jotain, mitä täytyy olla myös vanhempien selvittelemässä. Muutama päivä sitten ajoi poikkeuslupalaisena törkeää ylinopeutta ja kortti lähti.

Minä esitin toivomuksen, että exäni kertoisi minulle jos on yötä/öitä poissa ja lapset ovat keskenään kotona. Hän reissaa myös työkseen ulkomaille. Toivomukseni oli, että hän vain kertoisi minulle etukäteen päivämäärät milloin on poissa. Ei siis mitään raporttia, missä tahi kenen kanssa tms. Eikä tarvitsisi mitenkään sopia päivämääriä vaan pelkkä ilmoitus riittäisi. Ja luonnollisesti minä tekisin myös samoin.

Vaikka lapset selviävät vallan mainiosti itsekseen normitilanteessa, niin kypsyyttä yllättävien tilanteiden varalle ei ehkä ole. Näkisin, että olisi ihan järkevää että minä olisin tavoitettavissa ja esim. ajokunnossa, jos lapset jotain apuja tarvitsisivat.

Exäni, jonka kanssa olemme ihan hyvissä väleissä, piti ehdotusta täysin pöyristyttävänä. En tiedä kokiko hän, että jollain tapaa ratsaisin hänen menojaan tms. Närkästyneenä sanoi, että voinhan mä kysyä lapsilta onko hän paikalla vai ei. Itse koen ihan pöljäksi, että kyselisin koko ajan lapsilta onko heidän isänsä kotona vai ei. Olen pyrkinyt aina välttämättään tilannetta, jossa lapset ovat viestin viejiä.

Jäin miettimään asiaa. Oliko toiveeni, joka oli täysin lasten turvaksi ajateltu, täysin kohtuuton? Tottahan tämän ikäisten lasten täytyy oppia elämään "omillaan", mutta itse koen että se on vain lasten etu, että jompi kumpi vanhemmista on tavoitettavissa, jos jotain sattuu. Ja kyllä sitä omankin yönsä nukkuisi paremmin, jos tietää onko toisessa kodissa aikuinen vai ovatko keskenään.