Mies haluaa takaisin kotipaikkakunnalleen. Elämä on täällä Stadissa!
Mieheni on kotoisin n. 700 kilometrin päästä. On asunut täällä pk-seudulla 15 vuotta. Nyt on alkanut juttelemaan, että voi kun saisi asua siellä muuttotappiokunnassa järven äärellä taas. Täällä meillä on kiva kerrostalokolmio ja hyvät työpaikat. En ymmärrä. Eilen tuli riitaa siitä, että emme voi grillata parvekkeella. Voi sitä ruokaa pannullakin ruskistaa. Voi ei, en halua landelle.
Kommentit (11)
Ostakaa mökki ja pitäkää kaupunkiasunto ja työpaikat.
Teillä on siis joku 75 m2 kolmio jossain Vantaalla? Parvekkeella ei kuule edes omia ajatuksiaan, koska lentokoneet ja jatkuva liikenne jynnää edestakaisin.
Hyi hitto.
Niin mitä siitä? Kerran täälä vaan eletään, joten ihan on sallittua muuttaa takas sinne mistä tulikin. Jos se ei sinulle käy, niin teidän tulee erota.
Veljen perhe asuu kolmiossa Herttoniemen liepeillä, nyt pitäisi saada lapset maalle kesäksi, koska korona-aika stressaa. Totesin, että täällä moittimassanne muuttotappiokunnassa ei ole lasten hyvä olla, ei pääse oopperaan eikä pelaamaan padelia, sähköpotkulautojakaan ei ole kuin naapurin Veetillä ja se käyttää sitä navetassa kiitäessään paikasta toiseen.
No eroatte tietysti ja mies muuttaa maaseudun rauhaan luonnon keskelle ja sinä taas keskustan turkiskuoriaisyksiöön.
Win - win.
Mies voi ostaa talon kakkoskodiksi ja mökiksi lapsuuspaikkakunnaltaan. Vaihtoehtoisesti voitte muuttaa pk-seudulla rivitaloon tai omakotitaloon, mutta siihen tarvitaan sinunkin rahojasi, joten molempien täytyisi haluta muuttaa. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa, että mies hankkii sen henkireikänsä lapsuusmaisemistaan.
Anna miehen mennä. Maallakin pitää olla työpaikka.
Pk-seudullakin on maaseutumaisia alueita, jopa Helsingissä (Landbo). Kehyskunnista nyt puhumattakaan.
Eli mitä jos muuttaisitte vaikka Sipooseen? Mies saisi nauttia landemaisemista, mutta molemmat saisivat pitää hyvät työpaikkansa siellä Helsingissä.
Meille on ihanteellinen ratkaisu asua maaseutumaisessa pikkukaupungissa. Metsä ja ranta käden ulottuvilla ja kaikki peruspalvelut, mitä jokapäiväisessä elämässä tarvitaan, on kävelyetäisyydellä. Asumiskustannukset kolmasosa siitä mitä meillä olisi Helsingissä ja silti asunto on laadukkaampi kuin mihin ikinä olisi mahdollisuus Helsingissä. Pari kolme kertaa vuodessa käymme Helsingissä muutaman päivän hotellilomalle ja käymme teatterissa ja näyttelyissä. Se riittää hyvin meille.
Mitäs lähit juntin matkaan! Olisit ottanut aidon hesan juntin niin ei tarttis murehtia tuollaista vaan elo Kontulan vuokrakolmiossa saisi jatkua niinkuin ennenkin.
Tane, Vesala, hesa