Lue keskustelun säännöt.
Eläkkeeltä työelämään nelikymppisenä?
15.05.2021 |
Olen ikäni kuntoutustukea saanut aikuinen, jolla on 40 vuotissynttäri lähempänä kuin kolmekymppiset. Työelämän ulkopuolisuuden syyni ovat sairauksien lisäksi olleet myös sosiaalisia; kannustavien ihmisten, kaverien ja puolison puuttuminen ja niin edespäin ja tässä viimeisen kymmenen vuoden olen jollain tavalla luonut itseni uusiksi yrittämällä kehittää kaikkia inhimillisiä osa-alueitani, jotta olisin särkymätön työelämässä, pärjäisin kaikenlaistan ihmisten kanssa ja niin edespäin. Olen erityisen kiinnostunut sote-alan hommista ja olen suorittanut todella paljon avoimen opintoja näiltä aloilta.
Minulla on kuitenkin käytännön järjestelyihin liittyviä huolia, jotka saavat vakavissaan kysymään kuinka iso riski oravanpyörään hyppääminen on. Mitkä ovat mahdollisuuteni työllistyä nopeasti ja ilman mainittavia työttömyysjaksoja ja epävarmuutta ilman ansiotyöhistoriaa? Kuten sanoin, olen opiskellut paljon sote-alan juttuja, mutta en pyri lääkäriksi, vaan minulla on sairaanhoitajan AMK-haku päällä ja jos valmistuisin, tarkoitus olisi käydä myös erilaisia terapiakoulutuksia ja ylimääräistä psykiatrisen- ja mielenterveyspuolen koulutusta. Somaattinen työ ei hirveästi kiinnosta. Miten iso työntekijäpula tuolla alalla on vai onko sitä ollenkaan ja kuinka helppo on tulla valituksi?
Koska parin vuoden työssä olo johtaa eläkkeen mahdollisesti elinikäiseen raukeamiseen, miten minun kannattaisi valmistua tähän tulevaisuuteen, jos pääsen kouluun ja työllistyn? Tarkoitan sitä, että kun opintoihin menee vielä joka tapauksessa aikaa ja toisaalta talous on eläkkeen myötä perusjuttujen osalta turvattu, miten minun kannattaisi vielä kehittää itseäni, jotta työllistyisin sellaiseen työhön, jota jaksan tehdä ja joka minua kiinnostaa? Suosittelisitko esim.jotain tietynlaisia avoimen yliopiston opintoja? Olen erittäin aktiivinen vapaaehtoisena ja tehnyt vapaaehtoisena samantyyppistä keskustelutyötä, mistä moni muu saa palkan.
Kommentit (10)
Alkuun sun on pakko mennä sellaiseen työhön, mitä onnistut saamaan. Valitsemisen aika on vasta vähän myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuun sun on pakko mennä sellaiseen työhön, mitä onnistut saamaan. Valitsemisen aika on vasta vähän myöhemmin.
Sote-alalla on kuulemma 100% työllisyys, jos on riittävä koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun sun on pakko mennä sellaiseen työhön, mitä onnistut saamaan. Valitsemisen aika on vasta vähän myöhemmin.
Sote-alalla on kuulemma 100% työllisyys, jos on riittävä koulutus.
Niin, mutta silti sinun on mentävä sinne mistä työtä tarjotaan. Ensin aloitat osastolla, olet siellä muutaman vuoden. Sitten kun olet saanut kokemusta, voit ehkä hakeutua polikliiniseen työhön. Siellä sitten muutamia vuosia. Sitten kun kokemus on lähempänä kymmentä työvuotta, voi alkaa miettimään lisäkouluttautumista esimerkiksi terapeutin tai vastaavn hommiin. Myös johtotehtävissä on hyvä olla pohjalla vankka kokemus.
Mutta sieltä aloitetaan, mistä saadaan se kesätyö. Moni aloittaa vuodeosastolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun sun on pakko mennä sellaiseen työhön, mitä onnistut saamaan. Valitsemisen aika on vasta vähän myöhemmin.
Sote-alalla on kuulemma 100% työllisyys, jos on riittävä koulutus.
Niin, mutta silti sinun on mentävä sinne mistä työtä tarjotaan. Ensin aloitat osastolla, olet siellä muutaman vuoden. Sitten kun olet saanut kokemusta, voit ehkä hakeutua polikliiniseen työhön. Siellä sitten muutamia vuosia. Sitten kun kokemus on lähempänä kymmentä työvuotta, voi alkaa miettimään lisäkouluttautumista esimerkiksi terapeutin tai vastaavn hommiin. Myös johtotehtävissä on hyvä olla pohjalla vankka kokemus.
Mutta sieltä aloitetaan, mistä saadaan se kesätyö. Moni aloittaa vuodeosastolta.
Koskee samalla tavalla somaattista kuin psykiatriaa. Psykiatriassa on vielä se, että työntekijää vähän tarkkaillaan siinä ensimmäisen sijaisuuden aikana. Että onko tasainen ja täysipäinen. Siellä kun se tekninen suorite ei ole pääasia, vaan pitää olla tasapainossa itsensä kanssa, niin pystyy hoitamaan potilaita. Jos on kovin epävarma, tunteella käyvä, impulsiivinen, rajaton tai liian avoin, ei katsota hyvällä ja duunit loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun sun on pakko mennä sellaiseen työhön, mitä onnistut saamaan. Valitsemisen aika on vasta vähän myöhemmin.
Sote-alalla on kuulemma 100% työllisyys, jos on riittävä koulutus.
Niin, mutta silti sinun on mentävä sinne mistä työtä tarjotaan. Ensin aloitat osastolla, olet siellä muutaman vuoden. Sitten kun olet saanut kokemusta, voit ehkä hakeutua polikliiniseen työhön. Siellä sitten muutamia vuosia. Sitten kun kokemus on lähempänä kymmentä työvuotta, voi alkaa miettimään lisäkouluttautumista esimerkiksi terapeutin tai vastaavn hommiin. Myös johtotehtävissä on hyvä olla pohjalla vankka kokemus.
Mutta sieltä aloitetaan, mistä saadaan se kesätyö. Moni aloittaa vuodeosastolta.
Tuo kymmenen vuotta on ihan hulvatonta liioittelua; enemmänkin kaksi vuotta tai sitten nolla vuotta, jos on kyse erilaisista maksullisista erikoistumiskoulutuksista eikä noista kalleimmista ja pisimmistä lisäkoulutuksista. Kuka tahansa paperin omaava voi hakea työtä sieltä, mihin hänen paperinsa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että olet kuntoutumassa ja sinulla on suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Olet sitä paitsi opiskellut alaa. Työpaikkoja hoito-, hoiva ja muilta sote-aloilta luulisi löytyvän tarjousta, kouluista ja yksityiseltä sektorilta.
Keskityt yhteen asiaan kerrallaan. Opiskelet sairaanhoitajaksi jos rahkeet riittää ja sitten otat vastaan niitä hommia mitä saat.
Tuntuu vähän turhan kunnianhimoiselta noi sun juttus pitkän työkyvyttömyyden jälkeen. Pelkästään ne hoitajaopinnot voi olla todella vaikea paikka. Ja töissä sun pitää aloittaa pohjalta kuten muidenkin.
Asennoidut nöyrästi siihen, että eläke loppuu ja tulee olemaan tiukkaa pitkään.
Bump