Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyviä kokemuksia mt-palveluista?
15.05.2021 |
Tuntuu, että aina kaikki valittaa, ei saa apua yms.
Itse vajosin epätoivoon ja masennukseen/ahdistukseen. Hain apua (menin tk päivystykseen), sain sitä heti. Juttelin tk lääkärin kanssa yli tunnin ja sain ajan psykiatriselle hoitajalle. Kävin säännöllisesti hänen luonaan juttelemassa ja välillä tapasin psykiatriakin. Lääkkeitä ehdotettiin, mutten uskaltanut mikä oli ihan hyvä, koska keskusteluavusta on ollut tosi paljon apua. Mulle apu tuli siitä, että sain purkaa tuntojani huoletta aiheuttamatta stressiä kuulijalle ja uusia näkökulmia ajatteluuni.
Nyt olen jo ihan kunnossa. Teen paljon asioita ja ahdistuskohtaukset on poissa. En tee väkisin asioita vaan nautin niistä jälleen. Käyn kuitenkin vielä juttelemassa hoitajan kanssa ainakin kesän yli. Hänestä ei ole hyvä lopettaa nyt, koska olen kriittisessä vaiheessa ja "paluu entiseen" on liian helposti saavutettavissa.
Mua niin lohduttaa, kun ei heti lopetettu ja jätetty yksin, jos (ja kun) jotain vastoinkäymisiä tuleekin.
Kommentit (3)
Olen saanut apua aina heti tai viikon sisällä hoitoon hakeutumisesta. Sairaalaankin on viety välillä suoraan työkkäristä😏 ja väkisin. Minulle on tarjottu keskusteluapua niin psykologin, psykiatrin kuin psyk.sairaanhoitajankin toimesta ja lääkitystäni on ruuvattu sopivaksi erittäin ammattitaitoisesti. Olen äärimmäisen kiitollinen saamastani hoidosta. Fyysisiä vaivojani ei ole huollettu yhtä hyvin, kuin psyykkisiä, mutta onneksi edes psyykkisten sairauksien osalta terveydenhuolto on ollut minulle suosiollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laakson psyk.polilla on yksi karmea mies psykologi. Vähättelee ja halveksuu masentuneita potilaita.
Alue: Aihe vapaa
Mun kokemus on se että apua saa mutta sitä pitää odottaa ja moni asia on tuurista kiinni. Ja tämä ei ole todellakaan ok. Sain itse hermoromahduksen, jäin työkyvyttömäksi ja olin itsetuhoinen. Olin pahassa kriisissä ja olisin tarvinnut tuolloin aivan valtavasti akuuttia keskusteluapua. Aikoja ei herunut työterveydestä, tk:een oli jo masennuksen puolesta yksi lähete mutta eka aika vasta kuukauden päässä, sanoivat että odota tai soita 112. Menin päivystykseen, käskivät mennä kotiin ja syödä lääkkeitä. Googlailin sitten hulluna yksin kotona että mistä voisi saada apua ja roikuin kriisipuhelimessa illat itkien. Loppujen lopuksi päädyin tässä hyvin hauraassa tilassa selittämään äärimmäisen henkilökohtaisiani asioitani kahdelle eri tk lääkärille, kahdelle tt lääkärille, päivystyshoitajille, diakoniatyöntekijälle ja lukemattomille ajanvaraajille ja kriisityöntekijöille. Olin aivan totaalisen kuitti.
Nyt kun pahin on takana olen toki saanut laadukasta apua yhdestä paikasta, mutta eipä silti paljoa naurata.