Lue keskustelun säännöt.
Oletteko seurustelleet ns. eritahtisen ihmisen kanssa?
14.05.2021 |
Itse seurustelin tässä selvästi hitaamman ihmisen kanssa kuin itse olen. Ärsytti vaan se hitaus, mietin aina mikä kestää.
Kommentit (11)
Joo olen ollut naimisisaakin 25 vuotta. Miestäni ärsyttää minun hätäily, kun hänestä on fiksua tehdä asiat rauhallisesti. Silti sovitaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Scorpions: Rhythm of Love.
Kyllä harmittaa kun toinen lykkii ihan ilman rytmitajua, kuin jossain Hippo-hiihdoissa.
Jep. Esim. saman ruoan tekeminen kesti multa 20 minuuttia ja häneltä 90 minuuttia. Kaikkeen toimintaan sisältyi aina pitkällinen harkintavaihe ja mulla oli pinna kireellä koko ajan, kun arki oli niin raskasta kun mikään ei hoitunut ripeästi. Koko arki meni siis perusasioiden hoitamiseen, ikinä ei jäänyt aikaa millekään kivalle. Musta tuli mikromanageeraaja, jonka piti olla koko ajan ohjeistamassa:
- Ajattelitko aloitella pian sitä keiton tekemistä, mä olen tässä nyt jo imuroinut ja laittanut noi pyykit.
- Joo, taidankin aloittaa.
30 min myöhemmin mies on saanut nostettua perunat pöydälle ja otettua veitsen esiin. 50 minuuttia myöhemmin mies on saanut perunat pilkottua. Jokaisen palan pilkkominen on kuin joku zen-munkin meditatiivinen joogaretriittiharjoitus. Hartaasti ja pohdiskellen sujuu homma, ei kiirettä mihinkään, koskaan.
- Okei, nyt olet pilkkonut perunat. Jospa kuorisit porkkanat seuraavaksi.
20 min lisää...
- No nyt on porkkanat kuorittu, pilko ne seuraavaksi!
Ja vähän ajan päästä sama sipulin kanssa...
Tunnistan kyllä, että vikaa oli itsessäkin, olisi pitänyt osata relata. Ärsytti vaan, kun tuntui että koko elämä oli yhtä kotityöprojektia toisen hitauden takia. Enkä myöskään suostu olemaan itse kotiorja, joka tekee kaiken vain siksi, että sattuu tekemään sen nopeammin. Ei se suhde tähän kai kaatunut, mutta ei tämä kyllä auttanutkaan, että oltiin niin eritahtisia. Itse arvostan reippautta ja ripeyttä pakollisissa hommissa, on with the program! Jää sitten aikaa muullekin.
Kutsuttiin vieraita ja sovittiin, että mies tekee kerrankin ruoan ja minä pysyn pois keittiöstä. Helppo pasta ja kastike -ruoka oli menussa, ja olin tehnyt salaatin valmiiksi. Miehen ei tarvinnut oikeastaan kuin pilkkoa sipuli ja valkosipuli ja keitellä soosi tölkkitomaateista. Kesti 2,5 tuntia. Vieraat meinasivat kuolla nälkään.
"Vois pikku hiljaa aloitella", sanoo mies, kun mä olen jo tehnyt kaiken.
Ilmaisu "pikku hiljaa" saa nykyään jo verenpaineen nousemaan kontekstista riippumatta. Onko kaikki pakko tehdä pikku hiljaa, eikö jonkun asian voisi tehdä vaan ihan reippaasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Esim. saman ruoan tekeminen kesti multa 20 minuuttia ja häneltä 90 minuuttia. Kaikkeen toimintaan sisältyi aina pitkällinen harkintavaihe ja mulla oli pinna kireellä koko ajan, kun arki oli niin raskasta kun mikään ei hoitunut ripeästi. Koko arki meni siis perusasioiden hoitamiseen, ikinä ei jäänyt aikaa millekään kivalle. Musta tuli mikromanageeraaja, jonka piti olla koko ajan ohjeistamassa:
- Ajattelitko aloitella pian sitä keiton tekemistä, mä olen tässä nyt jo imuroinut ja laittanut noi pyykit.
- Joo, taidankin aloittaa.
30 min myöhemmin mies on saanut nostettua perunat pöydälle ja otettua veitsen esiin. 50 minuuttia myöhemmin mies on saanut perunat pilkottua. Jokaisen palan pilkkominen on kuin joku zen-munkin meditatiivinen joogaretriittiharjoitus. Hartaasti ja pohdiskellen sujuu homma, ei kiirettä mihinkään, koskaan.
- Okei, nyt olet pilkkonut perunat. Jospa kuorisit porkkanat seuraavaksi.
20 min lisää...
- No nyt on porkkanat kuorittu, pilko ne seuraavaksi!
Ja vähän ajan päästä sama sipulin kanssa...
Tunnistan kyllä, että vikaa oli itsessäkin, olisi pitänyt osata relata. Ärsytti vaan, kun tuntui että koko elämä oli yhtä kotityöprojektia toisen hitauden takia. Enkä myöskään suostu olemaan itse kotiorja, joka tekee kaiken vain siksi, että sattuu tekemään sen nopeammin. Ei se suhde tähän kai kaatunut, mutta ei tämä kyllä auttanutkaan, että oltiin niin eritahtisia. Itse arvostan reippautta ja ripeyttä pakollisissa hommissa, on with the program! Jää sitten aikaa muullekin.
No, ei toi sun kommentti ainakaan mikään ripeää luettavaa ollut. Pitkä ja jaaritteleva tilitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, orkun saamisessakin kesti ja kesti... jos edes sai ollenkaan.
Ei hän välttämättä hidas ollut, ehkä sinä vain olet kärsimätön. Ihmiset reagoivat ajan kulumiseen eri tavalla. Isäni on sietämättömän kärsimätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miestäni ripeämpi useasti. Hän osaa olla nopea kun haluaa. Välillä se kyllä ärsyttää. Saan yleensä toiminnan nopeammin käyntiin kuin hän ja hommat on sitten tehty kun hän olisi valmis aloittamaan. Olen useasti muihinkin ihmisiin verrattuna ripeä liikkeissäni kun sille päälle satun. Ei minua mieheni hitaus sinällään haittaa. Semmoista se nyt vaan välillä on ja pakko on kestää, koska miestä en kyllä ikinä vaihtaisi.
No eikö teistä kumpikin ollut eritahtinen?