Kaikkoaako sinulta kaverit vaikka koet olevasi auttavainen, aktiivinen ja avulias ystävä?
Minä en jaksa tietyille ihmisille puhua, koska he eivät kuuntele ja ymmärrä, vaan alkavat hössöttää ja neuvoa, nousevat sinun yläpuolellesi ja analysoivat sinut rikki - sen sijaan että olisivat hiljaa, kuuntelisivat ja oppisivat.
Moni myös luulee että kaiken ääneen möläyttäminen, mikä tahansa huomio, on hyve. Jos huomaa että joku ihminen käyttäytyy jollain tavalla, niin joillain ihmisillä on tapa yrittää keksiä syy, keksiä se ja kuvitella, että se että keksii jotaib yhteyksiä on oikeutus jakaa omaa aivopieruansa muille:
"Se Mirja on aina niin outo porukassa mutta kuule sillä on semmonen alkoholisti-isä ja mä niin todella ymmärrän sitä että se on niin lapsellinen tossa ja mitenköhän mä voisin sitä siinä auttaa"
No kuule, hankkimalla sivistyksen ja käytöstavat ja pitämällä suusi kiinni. Ja miettimällä mitä omia ongelmia pakenee tuolla maanisella muiden juttujen miettimisellä ja päsmäröinnilla. Koska tiedätkö mitä? Kyllä me muutkin mietitään ja ehkä keksitään miksi olet tuollainen mutta ainut ihmetyksen aihe on että olet täysin sokea omille ongelmillesi. Niitä voi kätevästi paeta ajattelemalla että joku ja joku on kateellinen, tämä on tietenkin tyypillistä ihmisille jotka ovat itse kateellisia kaikesta ja vertailevat kovasti...
Kommentit (33)
Ei tällaisiin vastauksia saa. Moni kyseisellä luonteenlaadulla varustettu uskottelee itselleen, että se auttaminen on hyvyyttä ja pyytettömyyttä, vaikka kyse on oman hännän nostamisesta. He ovat auttavaisia ja pirtsakoita silloin, kun kokevat olevansa autettavien yläpuolella. Jos he alkavat huomata että autettavilla on jotain enemmän niin suhde muuttuu oudoksi, auttamista aletaan melkein pakottamaan jotta hierarkia pysyisi samana. Voisivat hieman tarkastella itseään sillä vimmalla, mitä muita.
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaisiin vastauksia saa. Moni kyseisellä luonteenlaadulla varustettu uskottelee itselleen, että se auttaminen on hyvyyttä ja pyytettömyyttä, vaikka kyse on oman hännän nostamisesta. He ovat auttavaisia ja pirtsakoita silloin, kun kokevat olevansa autettavien yläpuolella. Jos he alkavat huomata että autettavilla on jotain enemmän niin suhde muuttuu oudoksi, auttamista aletaan melkein pakottamaan jotta hierarkia pysyisi samana. Voisivat hieman tarkastella itseään sillä vimmalla, mitä muita.
Siis ei saa vastauksia siksi että tämä asia on heille liian kipeä "nähdä" ja myöntää ja käsitellä.
Aikuiset ihmiset osaa huolehtia omista asioistaan
Vierailija kirjoitti:
Rajattomien ihmisten ongelma . Ei eroteta muiden tunteita omista. Jos on itse oikein oikein halunnut vaikka auton tai lapsen, ja kaikkia nämä asiat ei vaan kiinnosta ja elämässä tulee aikoja jolloin ei ehdi/jaksa/muista olla kohtelias, niin nää tulkitsee tuon käytöksen kateudeksi. Kun eivät tajua että on ihmisiä joills ei ole mitään tunneyhteyttä lapsien tai auton hankkimiseen
Tällaiset ihmiset on tosi kuluttavia. Luulee että kaikki liittyy itseen ja loukaantuu jos niin ei ole, koska kaikki liittyy itseen x(
Miksi valittaa, ellei halua apua? Jos kuuntelijan haluaa, menee psykologille.
:D vai kuvitteletko tällaista?? Ja mitä väliä vaikka kuka tekis mitä?? :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi valittaa, ellei halua apua? Jos kuuntelijan haluaa, menee psykologille.
Ihminen käsittelee asioita puheen avulla. Sitä se psykologillakin käynti on. Useinkaan asiaa ei tarvitse ratkaista, vaan löytää oma suhtautuminen siihen. Sitten kun suhtautumisen löytää, niin on itse kyvykäs myös ratkaisemaan asian.
Hassua että näin normaalia sosiaalista käytöstä pitää selittään. Tosin olen itsekin törmännyt näihin ihmisiin jotka tosiaan kuvittelee, että muut ihmiset on niin puupäitä ettei ne tiedä miten vaikka laihtua, liikkua, nukkua, syödä, hengittää. On siinä itsestään suuret luulot kun lähtee neuvomaan. Moni "normaali" jäätyy tällaisestä röyhkeudestä ja alistuu kuuntelemaan. Koska mitä siinä voi tuollaisesta kärsivälle sanoa? On jo niin moni asia vinossa ettei se puhumalla kyllä suoristu enää. Parempi liueta paikalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valittaa, ellei halua apua? Jos kuuntelijan haluaa, menee psykologille.
Ihminen käsittelee asioita puheen avulla. Sitä se psykologillakin käynti on. Useinkaan asiaa ei tarvitse ratkaista, vaan löytää oma suhtautuminen siihen. Sitten kun suhtautumisen löytää, niin on itse kyvykäs myös ratkaisemaan asian.
Hassua että näin normaalia sosiaalista käytöstä pitää selittään. Tosin olen itsekin törmännyt näihin ihmisiin jotka tosiaan kuvittelee, että muut ihmiset on niin puupäitä ettei ne tiedä miten vaikka laihtua, liikkua, nukkua, syödä, hengittää. On siinä itsestään suuret luulot kun lähtee neuvomaan. Moni "normaali" jäätyy tällaisestä röyhkeudestä ja alistuu kuuntelemaan. Koska mitä siinä voi tuollaisesta kärsivälle sanoa? On jo niin moni asia vinossa ettei se puhumalla kyllä suoristu enää. Parempi liueta paikalta!
Normaali keskustelu:
"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"
"joo kesäsin menee aina kaikki rutiinit niin vinksalleen."
"Joo huhhuh"
"Onneks kun työt alkaa niin kävelee työmatkat eikä istu niin paljoa"
"Joo. Mä voisinkin alkaa pyöräillä ton koko työmatkan"
"Siit tulee kyllä niin hyvä fiilis"
"joo pitää kyllä ostaa vähän vaatteita jotka sopii pyöräilyyn. Mennäänkö yhessä?"
"Mennään!"
Epänormaali keskustelu:
"oon lihonut kesällä ja on tosi ällö olo"
"Aijaa mitä sä oot syöny?"
"no siis... emmä tiiä. varmaan liikaa grillimakkaraa..ja sit..."
"Etkö tiedä että makkara on tosi epäterveellistä ja lihottavaa? Jos vaihdat sen kanaan niin alat laihtua varmasti"
"niinno siis joo varmaan"
"Eiku nyt otetaan hei vihko ja kirjataan kaikki sun syömiset ja sitten lähetään kattomaan missä sä voit vähentää kaloreita tehokkaasti"
"No osaan kyllä ihan hyvin itekin tehdä sel..."
"MITÄ SÄ SIT VALITAT JOS NEUVOT EI KELPAA"
"Tota mun pitää tästä lähteä *lähtee normaalin keskustelijan kanssa viettämään kivaa aikaa"
täytyy aina miettiä miten voisi olla VIELÄKIN auttavaisempi avuliaampi ja aktiivisempi ja tehdä kaiken vieläkin paremmin. ehkä sitten taas vähän aikaa siedettäisiin.
ei vainkaan, ei kenenkään tarvi ostaa mitään suosiota tai hyväksyntää. jos ei meinaa kelvata itsenään niin anti olla.
🤨
la tralla lalla kirjoitti:
täytyy aina miettiä miten voisi olla VIELÄKIN auttavaisempi avuliaampi ja aktiivisempi ja tehdä kaiken vieläkin paremmin. ehkä sitten taas vähän aikaa siedettäisiin.
ei vainkaan, ei kenenkään tarvi ostaa mitään suosiota tai hyväksyntää. jos ei meinaa kelvata itsenään niin anti olla.
🤨
Just näin. En esitä auttavaista tai avuliasta, ja ihmisiä pyörii nilkoissa jonoksi asti "ystäviksi". Auttaminen ja avuliaisuus kun usein tällaisilta "laupeilta" muuttuu passiivisaggressiiviseksi tai avoimesti nihkeäksi suhtautumiseksi kun ei oo "vastavuoroisuutta". Kuka jaksaa olla vastavuoroinen avusta jota ei ole edes pyydetty.
Joo, musta on outoa että "autetaan", jonka pitäisi olla jonkilainen hyvyyden ja laupeuden ele, ja sitten kun ei hirveesti innostuta siitä avusta, niin ruvetaan kiukuttelemaan. Mikä logiikka siinä oikein on, jos ei ole kyse oman hännän nostamisesta?
Tällaisilla ollut hankala lapsuus joutunut huolehtimaan muista ikätasoon nähden liikaa. Oma itseys ja erillisyys ei ole päässyt kehittymään.