MAALISKUISTEN ' 05 viikonloppuhöpinät!!
" Astelin, pistelin aidanviertä,
katselin kaunista kukkaa.
Kukahan lie ollut se pikkuinen nalle,
joka silitteli Reetan tukkaa?!
Uppo-Nalle
Kommentit (16)
Muutto ja mummulareissut on pitänyt meidät niin kiireisinä että pinoilusta on aikaa. Muutto oli paljon rasittavampi kuin muistinkaan, mutta onneksi siitä selvittiin! Ja mummulareissut, nekin oli raskaita. Se toisten nurkissa pyöriminen alkaa kiristää pinnaa pidemmän päälle. Koskaan ei saa olla rauhassa kun väkeä pyörii ympärillä ja ah niin rakkaat appivanhemmat koetteli myös sietokykyäni. Pariskunta jossa eletään kuin sata vuotta sitten, vaimon paikka on keittiössä ja tehtävä on passata miestä. Eikä siinä mitään, eläkööt miten lystäävät mutta kun olettavat että myös meidän perheessä toimittas myös sillä tavalla. Mulla on tapana järkyttää anoppia aina ruuanlaittomokillani eli kertoa mitä olen taas sählännyt keittiössä, esim kiisselin pohjaanpoltot ja että olen tosi onneton kokki. Siinä hän sitten pyörittelee silmiään miten nainen voi olla tälläinen. Kiva palauttaa toista vähän maan pinnalle ja tähän nykypäivään. Mun mielestä rasittavin kotityö on nimittäin ruuanlaitto ja anoppi parka on huolissaan saako hänen " pieni" poikansa nyt varmasti kotonaan ruokaa kun akkakin on tollainen. ARGH, voitte arvata miten mulla oli pinna kireällä kun mulle sanotaan " Ota tästä marjoja mukaan niin SAAT tehdä kiisseliä jne" kaikki tuollaiset sanotaan yksikkömuodossa vaikka mies ois vieressä. Ja mulla kiehui!!! No, nyt kotona, luojan kiitos!!!
:D
Näpsä kasvaa ja kehittyy hurjasti. Kävelty on vajaa 2kk ja nyt mennään jo juoksujalkaa joka paikkaa. Puhetta tulee, ja sanavarasto on tosi laaja. Mutta kahta sanaa ei vielä tule peräkkäin. Ja edelleen päivisin (kun nukkumisasiat unohdetaan) niin Näpsä on erittäin helppo tapaus. Vähäuninen, huippuiloinen, sosiaalinen, reipas ja puuhakas tyttö:) Omaa tahtoa ei vielä ole hirmuisesti, joten aika hyvin on ohjailtavissa. Kiipeily ei ole hirmuisesti. Siksi mut ylättikin Kaisan ja Helmin syöttötuoliin kiipeämiset!! Siis oikeestikko kiipeäävät sinne ihan itse?? Näpsä ei ikinä uskaltais saatikka osaiskaan. Päiväkotiharjoittelut aloitetaan ensi viikolla ja hoitoon varsinaisesti syyskuun alkupuolella. Ja äitiä jännittää.... Joten mielenkiinnolla luen noita päiväkotijuttuja mitä monet ootte kirjotelleet:)
TUULIALLA
Niin TUULIALLA kuulostaa sujuvan kivasti Mimmin ja Sykerön kanssa. KIVA:) Ja ELIISAKU on ilmeisesti saanut tytön, Onnea!!!:)
KALAMAMILLE tsemppiä harjoitteluun. Ne on rankkoja nuo. Minäkin olin joku 3v sitten Lastenklinikalla syöpäosastolla 6vk harjottelussa ja oli se kyllä kova kokemus. Vaikka toisaalta antoi tosi paljon. Vieläkin muistelen joskus niitä lapsia joita hoidin ja mietin mitä heille kuuluu.
Eipä tässä muuta. Perunoita rapsuttelemaan, mies ja Näpsykkä puistossa :)
-miuqu ja puistossa kirmaava Näpsä-
jatkaa siivousta, mutta täällä notkun :) Mä siis vietän kotipäivää yksin, kun vein Kaisan aamulla tarhaan. Kämppä on ollut kaaoksessa kesälomalta paluun jälkeen, kun töiden aloittamisen jälkeen ei vaan olla jaksettu siivota. Tänään siihen on oivasti aikaa, kun ei tarvi vielä opiskellakaan.
KIIPEILYSTÄ - juu, Kaisa kiipeää rattaisiin, syöttötuoliin, kirjahyllyyn, ruokapöydälle, tietokonepöydälle, sohville, ihan minne vaan. Jos ei muuten pääse, niin apuun haetaan pikkujakkara.. Ja jos sekään ei auta, alkaa sen päiväinen huuto ja kiukkuaminen. Sitä OMAA TAHTOA siis löytyy vähän turhankin kanssa.
Meillä kanssa anoppi kuvitteli ensimmäiset vuodet, ettei kultapoika saa mitään kunnollista ruokaa kotona ja " raukkaparkaa, kun paidatkin se joutuu itse silittämään.." Vuosien varrella näistä suuremmista kummastelun aiheista ollaan päästy, mutta vieläkään anoppi ei voi ymmärtää mun rahankäyttöä ruuan suhteen. Että en edes tiedä mitä maitolitra maksaa ja ostan sitä, mitä tekee mieli enkä sitä, mikä on tarjouksessa. Kun hänelle on " haaste saada tehtyä ruokaa mahdollisimman halvalla" .. Juu,u. Ja sen kyllä toisinaan huomaa. Mausta viis, kunhan on halpaa.
Viikonloppusuunnitelmissa ei kummoista. Naapurin tyttö tulee hoitoon huomenna aamupäiväksi ja sunnuntaina käydään kyläilemässä.
Jep. Nyt on pakko alkaa imuroida.
HAUSKAA VIIKONLOPPUA!
kua ja Kaisa
Tulinpa vielä kertomaan, että yhtenä kappaleena täällä vielä mennään ja taidetaan mennä vielä viikonkin kuluttua... *grr* Ei näytä Elmeri merkkejä poistumisesta yksiöstään.
Oltiin tänään Helmin kanssa aamupäivä puistossa ja päikkärien jälkeen lähdettiin lintsille ja siellä sit oltiinkin iltaan asti. Vettäkin satoi välillä, mutta ei se Helmiä haitannut. Juoksi peilikujalla peililtä toiselle ja hihkui innoissaan. Ranneke tuli kyllä hyödynnettyä, sillä hepparadalla tuli käytyä yli 30 kertaa :D Onneksi ei ollut jonoa. Nyt on mamilla häntäluu niin kipeä, että istuminen sattuu. Josko se monen tunnin hytkytys vaikka saisi jotakin aikaiseksi tuolla mahanpohjalla.
Nyt nukkumaan. On jäänyt unet niin vähille öisin.. Jään odottamaan, josko tänä yönä tulis lähtö.
Atyah + Helmi 27.3 + Elmeri rv40+1
Santtu vetelee sikeitä, mutta esikko ei meinaa millään nukahtaa. Huutelee sängystään välillä. Oli niin pitkät päiväunet tytöllä, ettei nyt tule uni millään.
Mies lähti naapurin isännän kanssa katsomaan merelle ilotulitusta. Naapurilla kun on oma vene tossa laiturissa, niin helposti pääsivät. Ehkäpä kohta käyn katsomassa, josko meillekin parvekkeelle näkyisi. On ennen näkynyt, mutta vähän huonosti.
Aamulla täytyy mennä auttamaan mun mummoa, kun hän ei saa sukkuhousuja jalkaan käsi kipsissä. Siis oikeesti sukkahuosuja tällä helteellä. Mummo (87) kaatui ja mursi oikean kätensä ja tarvitsee apua joka päivä. Mummo vielä asuu yksin, joten apu on tervetullutta.
Huomenna miehen veli perheensä kanssa tulee meille grillaamaan, kun kesä ihan meinaa kohta loppua. Esikoisella on kivaa, kun serkkutytöt tulevat leikkimään ja mulla on kivaa, kun serkkutytöt tulevat leikittämään Santeria. Siinäpä meidän viikonloppusuunnitelmat.
No, Atyah, josko jo tänä yönä....
Taidanpa siirtyä viinilaseineni (siis vain yksi lasi) parvekkeelle.
T. lappu ja uneksiva Santtu 22.3.
täällä ollan 2-lapsisen perheen elämästä nauttineita ja pikkuvauvan tuoksusta humaltuneina.
Eilinen meni vieraita kestitessä (on tannut mennä yhtä päivää lukuunottamatta kaikki päivät neidin syntymän jälkeen) ja tänään sitten irtauduttiin huonekalu&kangasostoksille. Lapset jaksoi hyvin, mutta mä olisin paljon mielummin vain nuuskutellut vauvaa ja juonut kylmiä juomia sohvalla loikoillen. Jotenkin ei napannut yhtään, kun pitää ettiä neulaa heinäsuovasta. Lastentarvikeliikkeeseen sen verta pistäydyttiin, että hankin tupliin sadesuojan.
Hienosti on eläm 2 lapsen kanssa lähtenyt rullaamaan. Vaikka ei kai sitä uskaltais vielä kehua, kun on vasta " baby-honeymoon" menossa eli ekat 2 viikkoa. Esikoinen aloitti itkut tasan 2 viikon iässä ja valvottamisen kanssa, joten vähän kauhulla odotan maanantaina.
Ristiäisiä olen sen verta valmistellut, että pappi ja tila on buukattu ja tärkeimmille ihmisille on ajankohdan sopivuus varmistettu. Ristiäismekko tuotiin anoppilasta jo viime reissulla. Meillä siis esikoisen kohdalla päädyttiin heidän suvussaan kiertäneeseen mekkoon, kun sillä oli silloin 60v. juhlavuosi ;) menossa ja meidän mekolla ei ollut ihan yhtä pitkää historiaa takana. Nyt pitäis vaan viedä kasteliina kirjailtavaksi uuden kastettavan nimellä ja miettiä tarjoiltavat.
Kestovaippailtu on nyt sitten meidän perheessä pikkasen reilu 1kk ja hyvin on sujunut. Ei ole kaduttanut, vaikka tietty tässä vaiheessa ollaan vielä pakkasella eli hankintakulut eivät ole vielä katettu ns. säästyneillä euroilla kertiksiin verrattuna. Viime pohjanmaanreissulta tuotiin lisäksi taas autonperällinen vaippoja (kertiksiä), kun ovat siellä vähän halvempia, ja ne nyt vie tilaa vaatehuoneessa. Onneksi (ainakin vielä) tuntuu, että tämän asunnon säilytystiloissa on enemmän tilaa kuin täyttä. Öisin meillä mennään kertiksillä, muuten pääosin kestoilla.
Taidankin tästä lähteä perheen miesten seuraksi jäätelölle, mikä ei kyllä helpota näiden " mammamakkaroiden" poislähtemisessä, Mutta minkäs teet. Sen verta kuuluvasti tuo poju sitä tuolla maiskuttaa, että on pakko mennä mukaan syöminkeihin. :P
-E & oliver 1v5kk & kipinä 12 vrk
Täällä sitä ollaan vieläkin yhtenä kappaleena. Ei auttanut eiliset heppahytkyttelyt lintsilläkään. Tänään nautin sitten lapsivapaata päivää (no, aamusta kahteen asti :P) ja kävin shoppailemassa ihan yksikseni. Olen jo lähemmäksi 10v himoinnut Marimekon olkalaukkua ja nyt kävin sen vihdoin ostamassa. Kyllä on kiva, kun se tuolla lattialla nököttää :D Ostin sit samalla myös pesupussin, kun sellaistakin olen pitkään halunnut. On ne vaan julmetun kalliita, mutta kerrankos se kirpaisee ja ajattelin, että kun on tuo synnytyskin kärsittävänä, niin lohduttaa sit nuo kotona.
Eksyin paluumatkalla H&M Kidsiin ja tavaraa tarttui matkaan taas ihan liikaa... yli 100¿ meni. Mutta nyt on Helmillä ihanat lappusammarit trumpettilahkeilla ja bambin kuvalla, sekä mekko, hame, bodeja, sukkia ja alushousuja. Ostin vielä neuleenkin poikien puolelta, kun oli niin ihana ruskea. Elmerille matkaan lähti yöpuku ja samettihaalarihousut. On se kumma, miten itselle ei koskaan löydä mitään, mutta Helmille vois ostaa aina puoli kauppaa. Kävin vilkaisemassa Zaran lastenvaateosastoa ja meinas itku tulla, kun niin ihania vaatteita siellä oli, mutta hintataso on mulle liian korkea.
Nyt alkaa mieskin vihdoin olla sitä mieltä, että vois tuo pikkuinen poistua yksiöstään. Se ei halua enää ma töihin :P Sillä on vain kumma käsitys, että se on mun halusta ja päättämisestä kiinni, koska synnytys käynnistyy... Vähän olen tätä käsitystä korjaillut parin päivän aikana. Ultran mukaan tosin laskettu aika olis vasta ma, mutta kun eroa alkuperäiseen oli vain 4 päivää, eivät vaihtaneet. Saas nähdä sit mihin asti saan odotella.
Helmi kävi isin kanssa tänään Myyrmäen maalaismarkkinoilla, kun mä tein ruokaa. Siellä oli kaikenlaisia maalaistalon eläimiä ja aasiratsastusta (2¿). Helmi oli päässyt ratsastamaan ja tykännyt kovasti. Markkinat jatkuu huomenna eli kaikki halukkaat sinne. Mekin mennään uudestaan koko perheen voimalla ellei Elmeri päätä toisin.
Helmi on oppinut tämän viikon aikana sanomaan kiitos (kito), kun on syönyt tai saa jotakin. Kivaa. Oma tahto myös kasvaa koko ajan.. ei niin kiva, mutta onhan se toisaalta ihan hyvä että pärjää sit maailmalla.
Nyt juomaan vettä ja pikkuhiljaa kohti petiä. Kauniita unia ja kovasti odottelen tuota EliisaKun hehkuttamaan vauvantuoksuista aikaa :)
Atyah + Helmi 27.3 + Elmeri rv 40+2
Mun mies kans valitetteli silloin su (alle 12h ennen kipinän syntymää), ettei haluisi ma töihin vaan jäädä 2 vko:n lomalle meidän kanssa. Mä sille sanoin, että hieroppas mun jalat nyt sitten oikein kunnolla naapurin vyöhisterapeutin ohjeiden mukaan, niin päästään edes turvotuksesta ja joku niistä otteista piti olla vähän käynnisteleväkin.
Ilmeisesti tuli sitten kunnolla hierottua, kun 4h päästä meni vedet ja tosiaan tyttö aamulla 6:13 sylissä. Eli pistä se miehes hommiin: hierontaan tai muuhun mukavaan ;). En uskalla luvata toimivuustakuita, kun ehkä meillä se " juttu" oli se, että ei todellakaan uskottu, että tyttö syntyis ennen rv 42 tai 41+6, jolloin ukko työreissussa. Toinen juttu tais olla se, että kun mikään puuhastelu ei auttanut, niin su illan vain löhösin ja lepäilin sohvalla 21-> mikä on mulle tosi harvinaista " toimintaa" .
-E & poju 19.3.05 & kipinä 7.8.06 (ois tänään rv 41+5, jos ei ois ymmärtänyt ulkoistautua)
.. joo. Lapsille löytää ja ostaa aina vaikka mitä. Itselle ei löydä mitään, jos ois vahingossa vaikka rahaakin, mutta jos ei ole rahaa, niin sitten kyllä löytyis vaikka mitä..tai ainakin luulis niin siihen saakka kunnes sovittais.
-E kera raskauskilojen (+10kg) :/
vaan kaikille! Vikkonloppu on mennyt täällä Keski-Suomessa ihan kirjaimellisesti vauhdikkaasti. Noiden rallien vuoksi siis. Perjantaina oli hauska tilanne luokassa, kun ikkuna oli auki. Aika kaukana järven toisella puolella meni rallireitti (taisi kotipaikkani lopullisesti selvitä...), mutta autojen äänet kuuluivat ihan selvästi luokkaan. On niissä aika pörinä. Eilen käytiin nauttimassa fiiliksestä J-kylässä ja pikku mies innostui valtavsti, kun huoltoparkkiin tuli koko ajan helikoptereita. Tykkää nimittäin myös lentokoneista tosi paljon.
Eka hoitoviikko on mennyt upeasti. Ei mitään itkuja tai murheita. Syö, touhuaa, nukkuu normaalisti jne. On tuo pikkuinen uskomaton tapaus. Hän on pienestä saakka ollut tyytyväinen ihan kaikkeen. Ei häntä mikään sureta. ja kun miettii, että viime viikolla oli sen 2 h eka kerran meistä erossa, silloinki kaikki hyvin, ja sitten to hoitoon vajaaksi päiväksi. On kyllä helppoa tämä meidän vauvaelämä ollut, ihan oikeasti. Naapurissa on neljä lasta (6v, 8v, 10v ja 12v), he kaikki ovat olleet tuollaisia kuin meidän Aleksanteri!!! Saa nähdä, millainen Murusta tulee.
Nyt lyö pää tyhjää ja silitysrauta on jo lämmin. Pakko mennä silittämään, vaikka en siitä hommasta pidäkään! Palaillaan!
T: Tuula, Aleksanteri ja Muru rv 12+6
Pitäs tehdä työjuttujakin, kun ei ole vielä koulussa tunnuksia, joilla kirjautua koneelle eikä aina kehtaisi olla kinuamassa, jotain muuta kirjautumaan mun puolesta. Siutä paitsi se on myös melko arveluttavaa. Vaikka luotettava henkilö (ainakin omasta mielestäni) olenkin.
Mulla hieman pinna kireellä taas tuon ukon kanssa. Se oli eilen yhden kaverinsa luona, jolla on Helmiä pari kuukautta vanhempi tyttö. Tyttö ja äiti olivat sukuloimassa, niin kaveri kutsui mieheni viettämään hevi-isien musailtamaa. Siis ihan kaksin olivat, mutta juotu on meiningistä päätellen kymmenen edestä.
Mies lupasi tulla aikasin kotiin, jo ennenkuin yöbussit alkavat kulkea. Noh, puoli viideltä heräsin, kun tää koluaa sisään. Ja kehtas vielä nyt päivällä väittää, että on lähtenyt kaverinsa luota puolenyön jälkeen. Että missähän sitä on sitten haahuiltu, kun ei edes kuulemma ravintelissa ole ollut??
Olo näyttää olevan suhteellisen kaamea, kun mitään muuta tuo ei ole koko päivänä tehnyt kuin maannut sikiöasennossa sängyssä ja äsken kävi puhumassa aika kovaan ääneen norjaa kylppärin posliiniluurille. Että yhden illan hupista saa kärsiä koko perhe, kun eipä tuosta mitään hyötyä ole krapulapäivinä. Kaiken saan hoitaa itse. On se vaan niin jee jee!
Äh, sorkkis, kun taas purkaudun. Mutta tehän tiedätte!
Kiva myös se, että viikon hoidosas oltuaan Helmi on heti napannut jonkun flunssapöpön. Nokka vuotaa ja aivastelee. Vielä ei onneksi mitään pahempaa. Pitää toivoa, että pysyy vaan tuolla nuha-asteella, niin ei tuu heti lukukauden aluksi mulle poissaoloja töistä. Vaikka sanoin kyllä miehelle, että se on sitten hänen rastinsa nyt alussa, jos Helmi siarastuu, jäädä pois töistä, kun mulla on kuitenkin vielä kaikki aivan levällään työrintamalla. En ole edes nähnyt kaikkia oppilaitani jne.
Niin samaa sanon tuosta KIIPEILYSTÄ minäkin, että kaikkiin mahdollisiin paikkoihin kiivetään. Alustava kohdelista löytyy Kuan viestistä. Sikäli tuo kiipelyharrastus on ihan jees, että eipähän tarvi enää kantaa Helmiä tänne kolmanteen kerrokseen, kun tuo osaa nousta raput itse. Mutta muuten on kyllä tosi rasittavaa olla sydän kylmänä väijymässä, että mihin tyttö milläkin kertaa keksii kiivetä.
Jaahans. Meidän kakkalinko tuli tähän mamman nenän alle haisemaan. Taidetaan lähteä siis vaipan vaihtoon.
Sommoro!
lehtovi ja Helmi
Heipä hei! Ja sympatiani täältä Lehtoville :/ Että osaakin varmaan ottaa pannuun tuollainen.
Juuri kun ajateltiin että nyt tyttörakas hokasi kuinka sitä kävellään niin tuli takapakkia. Nyt on siis pari viikko treenaillut, osaa nousta itse seisomaan ja vauhdilla kävelee tukia pitkin. 4-5 askelta on ottanut ilman tukea. Kunnes....tässä viikonloppuna löikin sit totaallisesti jarrut pohjaan! Menee ihan oikeasti paniikkiin kun jätetään vaikka sohvaa vasten seisomaan. Ei todellakaan ota askelia itse vaan tarrautuu TIUKASTI mamman tai papan käteen kiinni. Lohdutonta katsoa toisen pelkoa eikä kyllä millään muotoa olla pakotettu hommaan eikä pakoteta. Kiipeilystä ei meillä siis tietoakaan.
Hellettä piisaa. Viime viikolla satoi sentäs torstaina, ehkäpä 15 minsaa solkenaan tuli vettä ja nyt taas porottaa. Oon ehkes kummallinen mutta alkaa jo tosiaan kiukuttamaan nää helteet.
Neitikäisemme alkaa pikkuhiljaa hokasta kuinka syödään itse. Osaa kyllä mutta ei halua. Monen muun asian kanssa sama juttu siis tällä hetkellä, osaamista on mutta kun ei halua niin ei. Mamman pitäisi pitää nokkamukistakin kiinni kun neiti ei itse halua :/ Jos en pidä niin neiti heittää mukin lattialle ja karjuu.
Mitäs tää on? Uhmaa? Onko kellään muilla mitään tämmöstä ollu? Kolme viikkoa aikaa etsiä neidille hoitopaikka ja sekin ressaa. Sukulaisrinki ei enää pelitä kun mummille kehitettiin ohjelmaa. Työkkäri pakottaa kuukauden kurssille. Oma äitini ei pysty joka päivä hoitamaan. Kaupungilta ei olla vielä saatu päätöstä.
Anteeksi, tuli vähän masentunut viesti :/
Voi Nasulina! Kylläpä kuulosti valitettavan tutulta tuo Nooran oikuttelu! Meillä ihan sama meininki. Nokkiksesta kyllä osattais juoda itse, mutta jos mä en pidä kiinni niin eipä sitä juomaa kovin suuria määriä mene. Ihan viime viikolla vielä ois lutkuttanut litratolkulla. Ja lattialle ne astiat meilläkin lentää. Kiva p***arinki syöttötuolin ympärillä. Ei vaan jaksa olla kokoaikaa hinkkaamassa läikkyneitä maitoja tms. pois. No tietty suurin osa, muta varmaan jääkin jotain.
Ruokaakin tuo osaisi varmaan jo itse syödä, siitä päätellen, että lusikka kyllä menee suuhun ja yleensä siinä jotain onkin. Mutta ei se homma niin paljoa kiinnosta, että koko lautasta jaksettais vetästä. Joten minä syötän.
No, pitää toivoa, että tämä joskus menisi ohi. Nyt varmaan osasyyllisenä on tuo alkava flunssa. Kaikki on niin päin honkia kuin olla ja voi ja kaikesta saadaan kiukut aikaseksi.
Että eiku tsemppiä vaan teille sinne itään!
lehtovi ja Helmut
Halusin NASULINALLE kirjoittaa muutaman rivin. Ekaksi jaksuja tuon kävelyasian värkkäilyyn. Mulla ei ole tulevana terkkarina kyllä kertaakaan tullut mieleen sinun kirjoituksias lukiessani murehtia miksi Noora ei vielä kävele eikä se häntä kiinnosta. Nää lapsukaiset on niin omalaatuisia joka iikka. Äläkä nyt masennu vaikka tuota mainitsemaasi takapakkia tuleekin. Uskon että kun Noora päättää uskaltaa ja haluta kävellä niin sen tekee sitten kertaheitolla ja kaikki ihmettelevät että on kuin olisi kävellyt pidempäänkin. Nyt vaan pää pystyyn ja yritätte odotella rauhassa. Tiedän, helppo sanoa, minä olin yhtä kärsimätön Näpsän kävelyä odotellessa. Luin aikasemmista pinoista kun kerroit teidän terkkarista, muista että sillekkin alalle mahtuu monenlaista tallaajaa ja useista ei kinä uskois kuinka ne on sille alalle yleensä edes päätyneet. Joten jätä ne kommentit omaan arvoonsa. Ja jos saatte, nimenomaan saatte, lähetteen fysioterapiaan niin älä ota sitä tuomiona että Noorassa olisi jotain vikaa. Jotkut lapset tosiaan tarvitsevat vähän houkutuksia ja vanhemmat kikkoja saada lapsi konttaamaan/kävelemään/nousemaan pystyyn. Ja nämäkin tehdään siksi, että on tiettyjä herkkyyskausia jolloin taitojen oppiminen on helpompaa. Kerran harjottelussa kysyin terkkariltani kuinka vanhana on kuullut lapsen viimeistään oppineen kävelemään ja hän vastasi että " muutaman muistan oppineen joskus 1v9kk iässäkin" . Hän ei pitänyt yhtään pahana jos 1,5v ei vielä kävelisi. Ja hän oli nuori terkkari eikä siis kokemusta edes vielä montaa vuotta ja silti ajatteli noin. Ja mitä tohon uhmaan tulee niin hyvinhän se voi Nooralla olla sitäkin, oma tahto on joillakin niin lujassa. No en tiedä helpottiko tämä sinua, mutta kunhan halusin jotakin sulle kirjottaa lohduksi:)
Mitäs muuta. LEHTOVILLE pitkää pinnaa miehen kanssa. Kyllä ne osaa olla välillä uskomattoman aivottomia.
Viikonloppu mennä hurahti. Me ollaan otettu kaikki irti siitä että miehellä on loma (ja mullakin tavallaan), on käyty uimassa, pyöräilty ja nautiskeltu kesästä. Viikon päästä on kellossa jo eri ääni. Mulla alkaa taas koulu, ja Näpsä totuttelee hoitoon. Mua kauhistuttaa jo nyt kuinka vähän sitä pahimpina päivinä ehtii olla Näpsän kanssa. Kertokaahan Kua, Lehtovit ja muut hoidonaloituskonkarit kuinka se äidin sydän kestää olla erossa omasta pikku esikoisesta päivät etenkin kun lasta hoitaa joku muu kuin isi ???? Tänäkin iltana mulla oli tippa linssissä laittaa Näpsää nukkumaan kun olisin halunnut vaan pitää tyttöä lähellä ja halia vaikka on oltu koko päivä (koko kesä!!!) yhdessä. Miten siitä erossa olosta selviää oikeasti? Kirpaiseeko se alussa kovasti?
Tälläsiä mietintöjä. Ja MINILLE ONNITTELUT RASKAUDESTA kun en ole vielä muistanu onnitella:)
-miuqu ja pikku uinuja Nti Näpsä-
Kiitos Lehtovi ja Miuqu! Tänne on kyllä kiva kirjoittaa kun aina vaan jaksatte tukea.
Oli Miuqu todella kiva kun vastasit tulevana ammatti-ihmisenä myös näkökulmaasi. Oman terkkamme kanssa on tosiaan nihkeät välit, odottaa vaan eläköitymistään. Pitää kyllä vauvoista mutta isompien kanssa ei tule lainkaan toimeen. Aina saa olla niskavillat valmiiksi pystyssä kun sinne menee. Aina motkottaa jostain asiasta ja todellakin joka asian pitäis mennä kirjojen mukaan tai muuten lapsi ei ole normaali. Ja kun näin esikon äitinä olen pitänyt heitä " ovat aina oikeassa ihmisinä" niin olen monen monta kertaa surrut asioita ja miettinyt että olen huono äiti. No enää ei onneksi ole tuollaisia ajatuksia, tiedän itse että olen paras äiti Nooralle.
Kaikkihan alkoi tästä surkeasta imetyshistoriastani joka taas osittain aiheutui siitä kun Noora oli tehohoidossa. Siitä, liikkumisesta, heijasteista, syömisestä ja ties mistä olen saanut nootteja. Noorakaan ei pidä koko naisesta.
Mutta niinkuin Miuqu sanoit, mahdollinen lähete fysioterapeutille on hyvä juttu, ei ollenkaan tuomio. Tuomiona sitä kyllä aiemmin pidin mutta onneksi löytyy näitä fiksuja kommentoijia. Aiemmin aloitin aiheesta oman ketjunsa ja sieltäkin tuli ihania kommentteja.
No niin, huomenna maanantai...uusi viikko ja uudet kujeet! Nooran hoitopaikka askarruttaa todella. Saas nähdä mihin tyttö saadaan vai saadanko mihkään. Toivon mukaan ei kovin kauas..miulle tulee työmatkoista jo fillarointia 14 km päivässä ja jos vien tytön vielä toiselle puolelle kaupunkia niin saatan ehtiä lounaaksi töihin :/
Hyvää yötä kaikille!
Ps. nyt en muista nimimerkkiä, sorry....mutta tuosta hoitoonjättämisestä. Miulla aamuitkut kesti viikon, ikävä oli järjetön ja huoli tytöstä kauhea. Mutta sit miulla ainakin helpotti kun kuuli miten hyvin neiti pärjäsi! Ja meillähän oli tosiaan se tilanne että neiti oli kotona. Ja on vielä seuraavat 3 viikkoa.
Tuntuu että muualla suomea on satanut, mutta täällä tosiaan muutama pisara vain. Ensi viikollakin jatkuu samallainen sää..poutaa ja lämmintä. Toisaalta en valita, talvi on aivan liian pitkä ja pimeä. Nytkin ahistaa, kun pimeä hiipii jo aivan luvattoman aikaisin meidän ylle..
Taas nukkumisesta.Näinkin voi käydä. Isi kysyi Mimmiltä klo 21, että lähdetäänkö nukkumaan. Mimmi otti pehmon kainaloon, otti äitiä kädestä ja näin mentiin yläkertaan. Mimmi odotti pinnikseen nojaillen, kun laitoin verhot/huoneen unikuntoon. Nostin likan sänkyyn, ja peittelin. Lentosuukkoja sateli ja Mimmi kävi nukkumaan. Siis niin päinvastoin kun voi olla..Ei voinut kun ihmetellä!!!
Sykerökin nukkui klo 23-7 yhdellä syötöllä..ihmeellistä, enkä tosiaan valita =)
G:Mitäs ohjelmassa viikonloppuna? Me suunniteltiin, jos lähtis kaupungille kärryttelee tuossa kuuden maissa. Siellä on taiteiden yö, mitään ihmeellistä, kivaa ohjelmaa ei kyllä ollut.. Lauantaina taas kauppaa..(mitä ihmettä sitä taas syödään ensi viikolla!!!!????) sitten mummoa auttamaan ristiäisten järjestelyssä ja sunnuntaina onkin itse juhlat. Pappi ei vaan ole soittanut, pitää kohta alkaa itse kyselemään. Mies lähtee tänään kaverin neljäkymppisille, mihin minäkin oisin halunut lähtä..mutta ei viititä mummoa vaivata.Hommaa hänellä muutenkin.
Nyt inahtelee sykerö sen verran vaativasti, että mentävä on!
Mukavaa viikonloppua kaikille!!!
Tuulia, Mimmi ja sykerö 5vkoa