Miksi jäät huonoon suhteeseen?
Päivittäin täälläkin saa lukea viestejä kuinka puoliso vilkuilee toisia naisia, lähettää epäilyttäviä tekstiviestejä, ei osallistu kodinhoitoon, nimittelee rumasti tai kohtelee jollain muulla tavoin huonosti. Miksi siedätte tuommoista käytöstä? Yksin on parempi olla kuin huonossa suhteessa ja jäämällä huonoon suhteeseen kiellätte itseltänne mahdollisuuden löytää uuden kumppanin, joka kohtelee teitä hyvin.
Kommentit (46)
Olen 41. En halua olla yksin. Miehet eivät ole lägestyneet Suomessa juurikaan, joten jään tähän suhteeseen, joka on monella tapaa kamala.
Moni on niin tottunut huonoon kohteluun, että ei edes tajua olevansa huonossa suhteessa ennen kuin suhde loppuu ja löytää jonkun joka oikeasti kohteleekin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 41. En halua olla yksin. Miehet eivät ole lägestyneet Suomessa juurikaan, joten jään tähän suhteeseen, joka on monella tapaa kamala.
Itse olen 40 ja olen yksin, koska en halua olla suhteessa, joka on kamala. Mieluummin yksin siihen asti kunnes oikea kumppani löytyy.
Itse punnitsin eroa pitkään ja lopen erosin. En halunnu opettaa lapsilleni suhdemallia missä viikkokausien mökötys ja puhumattomuus ja sen jälkeen teeskentely ettei mitään ole tapahtunut olisi ok. Ei tämä eroperheen elämäkään helppoa ole, mutta toki siinä mielessä helpompaa ettei tarvitse sietää ihmistä josta ei juurikaan välitä.
Ystäväni taas on todennut jo monta vuotta sitten että hänen avioliitto on tyhjää täynnä. Eron sijaan hän on päättänyt jatkaa avioliitossa nimenomaan lasten vuoksi. Hän myös aktiivisesti ylläpitää sivusuhdetta toiseen mieheen.
Kumpi näistä nyt sitten on oikea ratkaisu? Jokainen haluaa toki tehdä lasten kannalta ja itsensä kannalta parhaan ratkaisun mutta en tiedä kumpi näistä on enemmän oikein. Ymmärrän tavallaan senkin että siihen huonoon mutta turvalliseen avioliittoon jäädään. Monin tavoin helpompaa. Pettäminen ei itselleni sopinut, en ole koskaan osannut elää kaksoiselämää. Toisille se sopii.
Itse ajattelen että tärkeintä on elää niin että ei kovin paljon katkeroituisi. Ei saa tehdä liian isoja uhrauksia. Jos on vuosikausia onneton niin silloin mielestäni täytyy purkaa niitä rakenteita jotka tekee onnettomaksi. Se miten ne tunnistaa ja miten osaa rakentaa sellaisia asioita että voisi olla onnellinen on tietysti iso projekti ja varmuutta ei onnistumisesta ole. Toisaalta, jos ajattelee omaa nykytilannetta ja miettii että viiden vuoden päästä on kaikki samalla lailla kuin nytkin ja se ajatus uuvuttaa niin ehkä se on paras merkki sille että on aika tehdä muutos. Ja toki omaa elämää saa muutenkin muutettua kuin eroamalla, esim vaihtamalla työpaikkaa.
up