Miksi jäät huonoon suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että positiiviset asiat eli +-merkkiset asiat on kumppanissa kuitenkin enemmistönä kuin negatiiviset asiat. Olen jo ikääntynyt ja rupsahtanut ja tiedän etten koskaan enää saa kuin mahdollisesti itseäni huomattavasti vanhemman kumppanin. Toisaalta en tiedä haluaisinko koskaan enää kumppania jos nyt eroaisin. Elämä on tasapainottelua hyvien ja huonojen asioiden kanssa enkä itsekään ole täydellinen millään mitta puulla.

Toki kaikissa ihmisissä on niitä huonoja puolia, mutta ainakin itsellä esim. toisten naisten perään kuolaaminen tai minun nimitteleminen olisivat aivan ehdottomia dealbreakereitä. 

Toisen kunnioitus on yksi tärkeimpiä parisuhteen kulmakiviä. Jos tuo puuttuu niin ei mikään plussa kyllä sitä pysty korvaamaan.

Parempi se yksin kun p*skan kumppanin kaa

Koska he haluavat olla huonossa suhteessa. He ovat jostain syystä oppineet sellaisen suhdemallin ja hakeutuvat siihen itse, yleensä tietämättään. Vaikka he eroaisivat ja aloittaisivat uuden suhteen, niin siihenkin he etsisivät kumppanin, joka on samalla tavalla huono kuin edellinenkin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt sellaista mahdollisuutta, että aika monella ihmisellä saattaa olla sellainen luonne, että samat ongelmat toistuu kenen tahansa kumppanin kanssa? Vika ei aina ole siinä toisessa jos suhde ei toimi.

Tuo on tasan tarkkaan totta. Omaa luonnettaan on kaikkein vaikeinta muuttaa ja haetaan täydellistä kumppania mitä ei ole missään. Ensin pitää muuttaa omaa itseään ennen kuin aletaan muuttumista aletaan toiselta vaatimaan. Alku hekuman ja teeskentelyn jälkeen jokaiseen suhteeseen tulee arki. Sitä arkea vaan ei tahdota kestää ja toisen vikoja mutta toisen pitää kyllä sietää omia vikoja joita ei edes huomaa kun kuvittelee itsensä ihan täydelliseksi. 

Suhteen kun suhteen pilaa heti täydellinen läheisriippuvaisuus niin ettei omaa rauhaa anneta yhtään ja vaaditaan kaikki yhteisiä harrastuksia mikä on epänormaalia ja sitten väsytään, kyllästytään toisiinsa. 

Jos suhde ei toimi niin vika ei ole siinä toisessa vaan ihan itsessä että on valinnut väärän kumppanin ja liian äkkiä alkanut kotileikkeihin. Kauhea kiire perustaa perhettä ettei vaan jää ilman kenen kanssa tahansa joka ensimmäinen vastaantuleva suostuu siihen leikkiin. Itse ei muututa ollenkaan ja syytetään ettei se toinenkaan muuttunut miksikään. 

Läheisyysriippuvuus on usein syynä miksi ihmiset jäävät huonoihin suhteisiin, mutta ei esim. pettäminen kyllä ole mitään normaalia arkea. 

Läheisriippuvaiset juuri ovatkin niitä pettäjiä. Pitää olla yksi vakituinen ja kolme varalla jos joku heittää pellolle. Montaa rautaa tulessa. Se joka itse pettää on kamalan mustasukkainen kun ei luota syystä toiseen kun ei ole itsekkään luotettava. Kamalan mustasukkainen ihminen on sairas jos ei pääse siitä tunteesta eroon koskaan itseään kouluttamalla. Tunnen lähipiiristäni sairaan mustasukkaisen ihmisen ja mikään suhde ei ole kestänyt ja niin epäsosiaalinen ja itsekäs kun olla taitaa. Pitää itseään sosiaalisena ja pinnallisia kaikki vaihtuvat suhteet. Pääasiassa vain hyväksikäyttöä varten muut ihmiset eikä mitään itse anna. Nyt kun on rupsahtanut vanha ämmä niin ei saa miestä enää mistään eikä sitä vanhaa äijääkään joka olisi kiinnostunut vaikka kuviaan laittaa seuran hakupalstoille. Välillä hän sanoi että ulkomaalainen lentokapteeni oli hänestä kiinnostunut mutta kun hän on rahaton ja työtön luottotiedoton niin lentokapteenien kiinnostus ilmeisesti hävisi siihen paikkaan. 

Minä en ole mitään huonoa kumppania valinnut vaan sillä on välillä huonot päivänsä ja purkaa kiukkuansa minuun ja kun kysyin että miksi niin hän sanoi ettei ole ketään muuta niin läheistä jollekka voi purkaa kiukkuaan. Molemmat vanhemmat hänellä jo kuolleet. Olen siis hänelle kaikkein rakkain ja läheisin ihminen johonka uskaltaa kiukkua purkaa turvallisesti enkä häntä hylkää. Tämä tieto saa minut kestämään hänen ajoittaista kiukuttelua ja naurattaa se pääasiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole mitään huonoa kumppania valinnut vaan sillä on välillä huonot päivänsä ja purkaa kiukkuansa minuun ja kun kysyin että miksi niin hän sanoi ettei ole ketään muuta niin läheistä jollekka voi purkaa kiukkuaan. Molemmat vanhemmat hänellä jo kuolleet. Olen siis hänelle kaikkein rakkain ja läheisin ihminen johonka uskaltaa kiukkua purkaa turvallisesti enkä häntä hylkää. Tämä tieto saa minut kestämään hänen ajoittaista kiukuttelua ja naurattaa se pääasiassa. 

Minusta on hullu ajatus, että se kiukku pitää purkaa toiseen ihmiseen. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä ne kiukkunsa muilla keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole mitään huonoa kumppania valinnut vaan sillä on välillä huonot päivänsä ja purkaa kiukkuansa minuun ja kun kysyin että miksi niin hän sanoi ettei ole ketään muuta niin läheistä jollekka voi purkaa kiukkuaan. Molemmat vanhemmat hänellä jo kuolleet. Olen siis hänelle kaikkein rakkain ja läheisin ihminen johonka uskaltaa kiukkua purkaa turvallisesti enkä häntä hylkää. Tämä tieto saa minut kestämään hänen ajoittaista kiukuttelua ja naurattaa se pääasiassa. 

Minusta on hullu ajatus, että se kiukku pitää purkaa toiseen ihmiseen. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä ne kiukkunsa muilla keinoin.

Millä muilla keinoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole mitään huonoa kumppania valinnut vaan sillä on välillä huonot päivänsä ja purkaa kiukkuansa minuun ja kun kysyin että miksi niin hän sanoi ettei ole ketään muuta niin läheistä jollekka voi purkaa kiukkuaan. Molemmat vanhemmat hänellä jo kuolleet. Olen siis hänelle kaikkein rakkain ja läheisin ihminen johonka uskaltaa kiukkua purkaa turvallisesti enkä häntä hylkää. Tämä tieto saa minut kestämään hänen ajoittaista kiukuttelua ja naurattaa se pääasiassa. 

Minusta on hullu ajatus, että se kiukku pitää purkaa toiseen ihmiseen. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä ne kiukkunsa muilla keinoin.

Millä muilla keinoin?

Itsellä ainakin meditointi auttaa, myös päiväkirjailu, liikunta ja luonnossa liikkuminen saa mielen paremmaksi. Jos olen jonkin ihmisen kanssa vahvasti eri mieltä jostain asiasta toki tuon mielipiteeni esille, mutta ihan keskustelemalla asiasta enkä huutamalla ja raivoamalla.

Joo ei meillä tämä arki ole mistään kauniista ja rohkeista jossa puhutaan paskaa päivästä toiseen ja tarkkaillaan toisten tunteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole mitään huonoa kumppania valinnut vaan sillä on välillä huonot päivänsä ja purkaa kiukkuansa minuun ja kun kysyin että miksi niin hän sanoi ettei ole ketään muuta niin läheistä jollekka voi purkaa kiukkuaan. Molemmat vanhemmat hänellä jo kuolleet. Olen siis hänelle kaikkein rakkain ja läheisin ihminen johonka uskaltaa kiukkua purkaa turvallisesti enkä häntä hylkää. Tämä tieto saa minut kestämään hänen ajoittaista kiukuttelua ja naurattaa se pääasiassa. 

Minusta on hullu ajatus, että se kiukku pitää purkaa toiseen ihmiseen. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä ne kiukkunsa muilla keinoin.

Millä muilla keinoin?

Itsellä ainakin meditointi auttaa, myös päiväkirjailu, liikunta ja luonnossa liikkuminen saa mielen paremmaksi. Jos olen jonkin ihmisen kanssa vahvasti eri mieltä jostain asiasta toki tuon mielipiteeni esille, mutta ihan keskustelemalla asiasta enkä huutamalla ja raivoamalla.

Näin juuri. "Don't raise your voice but improve your argument" Eli älä korota ääntäsi vaan paranna argumenttiasi.

Olen eri mieltä kun näen että ihmiset huijaavat ja uskottelevat hyväuskoisille jotain niin alkaa naurattamaan. Äitini luulee vieläkin että sen lapsenlapsi opiskelee ja lukee. Kymmenen vuotta sille on uskoteltu että sen lapsenlapsi muka opiskelee. Tosiasiassa se ei tee yhtään mitään. 

Voisiko joku täydellisyyten pyrkivä kertoa kuinka on paska kumppani ja mitä vikaa on itsessä? 

up

Vierailija kirjoitti:

Ei se suhteen lopettaminen välttämättä niin helppoa ole, varsinkin jos on pitkä suhde, yhteistä omaisuutta, lapsia... Ja jos on pitkä suhde, ei ero kosketa pelkästään itseä ja sitä puolisoa, vaan myös omia ja appivanhempia ja muita läheisiä. Ero voi olla hyvin raskas ja vaikea prosessi kaikin tavoin, ja tuntuu vain helpommalta jäädä siihen huonoon suhteeseen kuin ruveta kaikkea tuota käsittelemään.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se suhteen lopettaminen välttämättä niin helppoa ole, varsinkin jos on pitkä suhde, yhteistä omaisuutta, lapsia... Ja jos on pitkä suhde, ei ero kosketa pelkästään itseä ja sitä puolisoa, vaan myös omia ja appivanhempia ja muita läheisiä. Ero voi olla hyvin raskas ja vaikea prosessi kaikin tavoin, ja tuntuu vain helpommalta jäädä siihen huonoon suhteeseen kuin ruveta kaikkea tuota käsittelemään.

Eli laiskuus.

Mä oon juuri nyt huonossa suhteessa ja ainoa syy, miksi en eroa tuosta vain, on lapset. En haluaisi järkyttää lasten perusturvan tunnetta eroamalla ja vaikeuttaa lasten elämää vuoroasumisineen ynnä muine kommervenkkeineen. Jos olisi vain minun elämästä kyse, olisin nostanut kytkintä jo vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se suhteen lopettaminen välttämättä niin helppoa ole, varsinkin jos on pitkä suhde, yhteistä omaisuutta, lapsia... Ja jos on pitkä suhde, ei ero kosketa pelkästään itseä ja sitä puolisoa, vaan myös omia ja appivanhempia ja muita läheisiä. Ero voi olla hyvin raskas ja vaikea prosessi kaikin tavoin, ja tuntuu vain helpommalta jäädä siihen huonoon suhteeseen kuin ruveta kaikkea tuota käsittelemään.

Onhan ero tosiaan raskas prosessi, mutta raskaampaa on viettää loppuelämänsä huonossa suhteessa ja ei se lapsillekaan loppujen lopuksi ole hyväksi jos vanhempi on onneton, kyllä ne lapsetkin aistii että kaikki ei ole ihan kunnossa. Tää on kyllä mulle ihan uutta, että joku appivanhempien takia jatkaisi suhdetta...

Tämä 😅 voi hyvät hyssykät. Eläkää siinä sitten toisten mieliksi omaa elämäänne. Kumartukaa nyt varmasti joka suuntaan ja nopeasti, ettei toiset takana pahastu kun pyllistätte. 😅

Jos huonossa suhteessa jatkaa tarpeksi kauan, se vaikuttaa lapsiin ja kaikkiin läheisimpiin, vaikka kuvittelette ettei kukaan huomaa. Jos teette joskus päätöksen erota, voin kertoa ettei luultavasti kukaan ylläty. Plus ketään tuttavaa tai kaukaisempaa kaveria ei oikeasti kiinnosta. 

Pitkä kärsimys huonossa liitossa tulee räjähtämään käsiin. Miksi luulette että ihmiset pettävät ja päätyvät jäätäviin eroriitoihin kun toinen esim yhtäkkiä rakastua räpsähtää ja herää ja päättää lähteä. Ottakaa nyt vastuu niistä asioistanne.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon juuri nyt huonossa suhteessa ja ainoa syy, miksi en eroa tuosta vain, on lapset. En haluaisi järkyttää lasten perusturvan tunnetta eroamalla ja vaikeuttaa lasten elämää vuoroasumisineen ynnä muine kommervenkkeineen. Jos olisi vain minun elämästä kyse, olisin nostanut kytkintä jo vuosia sitten.

Aiheutat sitten lapsille turvattomuutta kun välinne ovat mitä ovat. Elä tule väittämään etteivät aisti tai siitä kärsi. Nimim lapsuuteni vanheempien huonoa liittoa katsellut ja elänyt. Äitini on myöntänyt ettei eronnut meidän lasten vuoksi. Olisin toivonut toisin jo silloin lapsena. Se se vasta oli repivää, ja itse pidin itseäni syyllisenä ja musta kasvoi sellainen ilmapuntari ja miellyttäjä, jos joku tuo tilaan huonoa energiaa, alan heti parantelemaan tilannetta ja kaikkien fiiliksiä ja olen varma että se paha johtuu taas minusta. Tai sitten koitan tehdä itsestäni näkymättömän. Eikä ole parisuhdetta enkä osaa pitää puoliani. Luulen että huono kohtelu on rakkautta. No ei ole.

Lisäksi aikasi kun tuota kulissia jatkat, olet viimeinen joka siihen uskoo. Voi hyvänen aika ihmisten tyhmyyttä.

Olisin joskus itsekin ihmetellyt samaa. Nyt huonon suhteen kokeneena ja siitä traumatisoituneena olen hakenut paljon syitä itsestäni, miksi en osannut lähteä aiemmin. Mies oli todella normaali ja mukava ensimmäisen vuoden - ja minä aivan rakastunut häneen. Huono käytös alkoi totaalisella maton jalkojen alta vetämisellä tilanteessa, jossa koin muuhun elämään liittyvän kriisin. Mies palasi ihanaan käytökseen heti, kun sanoin haluavani erota. Sama kaava jatkui suhteen loppuun, kylmää ja kuumaa. Suhteen alussa en voinut tietää, että kyseessä on kaava. Enkä ollut kokenut mitään vastaavaa, niin kokemuksen pohjalta en ymmärtänyt mistä on kyse. Itsetuntoni alkoi murentumaan nopeasti, vaikka en tajunnut sitä. Häpesin niin paljon tilannetta, etten puhunut siitä kenellekään. Kaikkien mielestä mies oli aivan huipputyyppi ja usein oli sitä minuakin kohtaan. Eroyrityksiä oli paljon ja minä niin heikoilla, etten osannut olla palaamatta yhteen. Pelkäsin miestä todella, sen tajusin vasta jälkeenpäin. Olin sen ajan kuin jossakin kuplassa, jossa tiesi asioiden olevan huonosti ja välillä hyvin, mutta kuplan ulkopuolella ei ollut kuin synkkää tyhjyyttä. En osannut tehdä siinä tilanteessa jämäköitä päätöksiä. Sitten aloin eheytyä ja tulla saavutuksia muilla elämän osa-alueilla. Silmät aukeni, kun mies ei osannut onnitella edes mistään minua. Yhtäkkiä näin vain sen, kuinka itsekäs hän oli kaikessa ja toisaalta aloin nähdä sen, miten elämä voisi olla hyvää ilman häntä. Luin kirjallisuutta liittyen väkivaltaan. Ja niin repäisin pysyvän eron, jota en ole katunut.

Tsemppiä ja voimia kaikille huonoissa suhteissa oleville! 

Ei se laiskuus vaan se huono suhde johtuu itsestään ettei viitsi siihen panostaa sen enempää kuin se puolisokaan. Mutta toisen pitäisi panostaa enemmän kuin itse ja silloin olisi tyytyväinen. 

Ottaa päähän nämä suhteiden vaihtelijat sillä onni tulee itsestään eikä siitä toisesta ihmisestä joka vain voi täydentää sitä mutta onnea ei kukaan muu voi tuoda tarjottimella. 

Mikään suhde ei ole täydellinen vaan hyvin epätäydellinen. Samat harrastukset ja samanhenkisyys on ihan perseestä sillä sellaista ei ole todellisessa elämässä. Mitä erilaisempi kumppani niin sellaista jaksaa katsella lopunelämää kuin ihan samanlaista mikä itse on. Joku mikä on ihan samanlainen kuin itse on niin ei kiinnosta päivääkään sellainen. Mun tuttuni on järjettömän itsekäs eikä saa ulkonäkö kun on mennyttä niin yhtään miehiä enää kiinnostumaan itsestään. Itsekkyyden takia jäi yksinäiseksi. Hän kehuu vain itseään lapsenlapsilla ja ylistää vaikkei mitään merittejä ole. 

Veronmaksajat elättänyt hänen kaikki lapsenlapsensa eikä ole tehnyt töitä päivääkään. Ottanut lainaa niin paljon kun saa ja jättänyt ne veronmaksajien maksettaviksi. Järkyttävän kallis yhteiskunnalle mutta on jumalattoman rehvakas ja täys hullu.