Midsommar-elokuva

Sehän oli ilmiselvästi juuri break-up-elokuva, jossa päähenkilö eheytyy lopuksi. Kauhugenre on tässä pelkkä metafora. Sama kuin Hereditaryssa, joka on myös hieno elokuva, jossa hienoa filosofista pohdintaa meidän kaikkien kokemasta manipuloinnista ja ns. perisynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Ööh, lohdullinen? Traumatisoitunut nuori nainen manipuloidaan psykologisesti ja päihteiden avulla mukaan murhanhimoiseen kulttiin. Kaikki hänen ystävänsä murhataan, poikaystävä rais*ataan kultin toimesta ja valheellisestiuskotellaan tytölle, että poikaystävä on "pettäjä", vaikka hänet on huumattu ja manipuloitu rituaaliseksiin, mikä käytännössä on seksuaalirikos.

Jos mielestäsi tässä elokuvassa on onnellinen loppu, puhumme varmaan täysin eri elokuvasta tai sitten pitäisi varmaan tarkistaa lääkitystä?

Tämähän kyseisen ohjaajan töissä on kantava teema eli yhteisön harrastama manipulaatio ja pahuuden normalisointi. Mainiota yhteiskunnallista analyysia ja moraalitarina.

Mielestäni elokuva oli hyytävä. Minä tulkitsin elokuvan lopun perusteella niin, että Danin läheiset eivät tehneet itsemurhaa vaan itseasiassa Dani oli itse murhannut heidät. Loppukohtaus kylmäsi mieltäni vielä pitkään ja nivoi kokonaisuuden yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Aivan umpisurkea leffa. Yli 2h tuhlasin elämästäni. Yritti olla niiiiin shokeraava tai jotain, mutta se "hurja" loppu vain nauratti.

Itse en muista kyseisestä pökäleestä muuta kuin, että se oli paskaa.

Mikä tämän juipin elokuvissa kiehtoo joitakin? Käsittääkseni todella suosittu ja arvostettu tekijä alallaan. Ei voi ymmärtää.

Sen niin sanottu huumori on epähuvittavaa ja rasittavaa keskenkasvuisten murkkuikäisten kamaa.

Ei mitään muuta tekemistä kauhun kanssa, paitsi että on kauheata paskaa.

Miljardit ihmiset ei voi olla väärässä. Paska on hyvää.

Todellisuus on usein tätä elokuvaa karmeampaa. Esim. kommunistimast ja niiden luoma valtion tason vankeus, orjuutus ja sata miljoonaa kuollutta. Midsommar on siihen verrattuna kiva yhteisö.

Kannattaa varoa vasemmistolaista politiikkaa.

Se on hyvä elokuva. Moni katsojakaan ei huomaa ekalla kerralla, mutta siellä seinillä on piirrustuksia ja kaikki muitakin yksityiskohtia mitkä kertovat kaiken mitä tulee tapahtumaan. Sen elokuvan voi myös ajatella siltä vinkkeliltä että ihminen ohittaa yleensä kaikki varomerkit koska se on joko tyhmä tai liian hyväntahtonen. Vähän sama kuin siinä "Speak No Evil" elokuvassa, kaikki varomerkit on ilmassa kokoajan, mutta ihminen ei vaan lähe vetää.