Midsommar-elokuva
Olenko ainoa ihminen koko planeetalla, joka leffan kauheuksista huolimatta kokee sen oudon lohdullisena?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ööh, lohdullinen? Traumatisoitunut nuori nainen manipuloidaan psykologisesti ja päihteiden avulla mukaan murhanhimoiseen kulttiin. Kaikki hänen ystävänsä murhataan, poikaystävä rais*ataan kultin toimesta ja valheellisestiuskotellaan tytölle, että poikaystävä on "pettäjä", vaikka hänet on huumattu ja manipuloitu rituaaliseksiin, mikä käytännössä on seksuaalirikos.
Jos mielestäsi tässä elokuvassa on onnellinen loppu, puhumme varmaan täysin eri elokuvasta tai sitten pitäisi varmaan tarkistaa lääkitystä?
Tämähän kyseisen ohjaajan töissä on kantava teema eli yhteisön harrastama manipulaatio ja pahuuden normalisointi. Mainiota yhteiskunnallista analyysia ja moraalitarina.
Mielestäni elokuva oli hyytävä. Minä tulkitsin elokuvan lopun perusteella niin, että Danin läheiset eivät tehneet itsemurhaa vaan itseasiassa Dani oli itse murhannut heidät. Loppukohtaus kylmäsi mieltäni vielä pitkään ja nivoi kokonaisuuden yhteen.
Sehän oli ilmiselvästi juuri break-up-elokuva, jossa päähenkilö eheytyy lopuksi. Kauhugenre on tässä pelkkä metafora. Sama kuin Hereditaryssa, joka on myös hieno elokuva, jossa hienoa filosofista pohdintaa meidän kaikkien kokemasta manipuloinnista ja ns. perisynnistä.