Oltiin ystävän kanssa monta vuotta todella läheisiä, kunnes...

Kerran viikossa kuulostaa tosi paljolta. Tuo on varmaan aika monelle normitilanne.

Mutta ymmärrän että harmittaa. Sinun pitää jakaa elämäsi ja arkesi jonkun toisen kanssa. Deittailetko? Ehkä kannattaa, hanki oma mies ja perhe.

Tiedän tunteen. Ei olla enää ”ystäväni” kanssa yhteyksissä. Hänen elämään mahtuu vain ylsi henkilö kerrallaan. Siltä on tuntunut.

Vierailija kirjoitti:

Kerran viikossa kuulostaa tosi paljolta. Tuo on varmaan aika monelle normitilanne.

Mutta ymmärrän että harmittaa. Sinun pitää jakaa elämäsi ja arkesi jonkun toisen kanssa. Deittailetko? Ehkä kannattaa, hanki oma mies ja perhe.

Sehän on helposti hankittu oma mies ja perhe. 🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Kerran viikossa kuulostaa tosi paljolta. Tuo on varmaan aika monelle normitilanne.

Mutta ymmärrän että harmittaa. Sinun pitää jakaa elämäsi ja arkesi jonkun toisen kanssa. Deittailetko? Ehkä kannattaa, hanki oma mies ja perhe.

On se vähän siihen nähden että oltiin aiemmin joka päivä monta kertaa päivässä yhteyksissä. Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat...

Mullekkin kävi samoin. Ja silloin kun nähdään, niin ei ole enää samanlaista kuin ennen. Jotenkin tuntuu, että ystävää ei oikeasti kiinnosta enää miten mulla menee. Pitäis etsiä uus ystävä, ei kai siinä muuta. :(

Kerran viikossa? No huhhuh. Mulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä toisinaan vain n. 1 kuukaudessa, yleensä max kerran viikossa tai kahdessa. Tärkeitä ovat toki vieläkin. Kaikella rakkaudella, mutta kun elämään tulee kaikenlaista sisältöä (työ, perhe, kumppani jne), niin ei sitä vaan ehdi olemaan kavereiden kanssa joka päivä tekemisissä niin kuin joskus teini-iässä.

Voi kuule, sellaista elämä on. Hänellä on kohta mahdollisesti lapsiakin, ja silloin kerran viikossa yhteydenpito voi jäädä vieläkin vähemmäksi. Niin se vaan menee ja siinä ei ole mitään väärää 😊.

Ystävyyden laatua ei määrittele yhteydenpidon määrä. Mulla on ystäviä joita näen kerran vuodessa jos sitäkään, eikä tule viestitettyä/soiteltuakaan kovin usein. Silti se on aina sitä, että jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Ja tämä on just hyvä näin.

Noinhan siinä usein käy.

Onko sinulla muita ystäviä joiden kanssa voisit alkaa pitää tiiviimmin yhteyttä?

Ja voihan tilanne normalisoitua vielä tämänkin ystävän kanssa jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, sellaista elämä on. Hänellä on kohta mahdollisesti lapsiakin, ja silloin kerran viikossa yhteydenpito voi jäädä vieläkin vähemmäksi. Niin se vaan menee ja siinä ei ole mitään väärää 😊.

Ystävyyden laatua ei määrittele yhteydenpidon määrä. Mulla on ystäviä joita näen kerran vuodessa jos sitäkään, eikä tule viestitettyä/soiteltuakaan kovin usein. Silti se on aina sitä, että jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Ja tämä on just hyvä näin.

Eiköhän Ap ymmärrä tämän. Luulen, että yksinäisyys ja hylätyksi tuleminen nostattaa esille tuntemuksia jotka on ihan ok sanoa ääneen...

Toi on ihan normaalia ettei aika tai intressit riitä. Ei hän sinua hylännyt kuitenkaan ole, kun pitää yhteyttä noinkin usein. Itsellä jo sen verran ikää että kertaalleen "hylänneet" ystävät ottaa yhteyttä kun parisuhteet kaatuu. Siinä vaiheessa on jo vieraannuttu. Toiset on elämässä ja kysellään silloin tällöin kuulumisia. Ihmisellä täytyy olla tukiverkosto, mutta ei sitä sitten ole jos on vaihtanut ystävät mieheen.

Ymmärrän hyvin ap:n surua muuttuneesta ystävyydestä. Minullakin on ystäviä, joita näkee nykyään harvemmin uuden elämäntilanteen takia. Vaikka ystävyys on säilynyt eikä toisiamme nähdessä ole mitään vierastamista tai vastaavaa, niin on se kuitenkin eri asia kuin jos näkisi useammin.

Monessa parisuhteessakin arvostetaan sitä, että toinen on arjessa läsnä, että voidaan keskustella niin pienistä kuin suuristakin asioista, päivittäisistä kuulumisista ja ajatuksista. Kaukosuhteet taas koetaan vaikeammiksi. Kun on syvästä ystävyydestä kyse, siitä että ollaan toistensa sielunsiskoja tai -veljiä, niin tilanteessa on jotain samaa. Tietynlaista läheisyyttä saa vain olemalla lähellä.

Tsemppiä ap! Ehkä löydät jostain toisen sydänystävän? Ei vuosien ystävyydestä muotoutunutta sidettä tietenkään hetkessä synny, mutta jos vaikka opiskelujen parista, työpaikalta tai harrastuksista voisit löytää itsellesi samanhenkistä seuraa (sitten kun koronatilanne helpottunut) ja kenties jonkun kanssa huomaat olevasi samalla aallonpituudella? Uusia ystäviä voi saada aikuisiälläkin :)

Ei vaan ollut se aito ystävä, mä oon päivittäin yhden pitkän ystävyyden kanssa tekemisissä, miehet ovat vaihtuneet monesti, on saatu lapsia yms. Mutta ystävyys säilyy.

Tässä on naiset teidän äänestyskäyttäytymisen tuloksia:

https://www.dailymail.co.uk/news/article-9574323/Group-29-men-charged-se...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_seksuaalirikokset_2018

Hävettääkö yhtään? Tunnetteko mitään?

Tää on just tätä niin tyypillistä. Odotas vaa ku tulee ero nii kenes luo se sun ystäväs sitte laukkaa pillittämään.

Vierailija kirjoitti:

Tää on just tätä niin tyypillistä. Odotas vaa ku tulee ero nii kenes luo se sun ystäväs sitte laukkaa pillittämään.

No tietysti. Sitä vartenhan ystävät on. Se, että yhteyttä pidetään viikoittain ei ole "hylkäämistä". Elämässä on erilaisia aikoja, jolloin joudutaan priorisoimaan ajankäyttöä eri tavalla, eikä siinä ole mitään väärää. Aika ahdistavaa olisi, jos ystävä vetäisi heti herneet nenään kun en ehtisi olemaan hänen kanssaan koko ajan. Onko sellainen ystävyyttä vai läheisriippuvuutta?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on naiset teidän äänestyskäyttäytymisen tuloksia:

https://www.dailymail.co.uk/news/article-9574323/Group-29-men-charged-se...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_seksuaalirikokset_2018

Hävettääkö yhtään? Tunnetteko mitään?

En ole koskaan äänestänyt Briteissä, joten en kyllä tiedä miten tämä kaikki on mun äänestymiskäyttäytymisen tulosta.

Minä katkaisin yhteen "ystävään" välit kun aloin seurustella, ja mulla kerrankin meni hyvin. Hänen mielestään mun seurustelukumppani on ihan väärä, ja yritti kaikin tavoin tulla siihen väliin että en olisi tämän ihmisen kanssa.

Käytiin ihan käsittämättömiä keskusteluja siitä että miten mun huomio menee nyt mieheen ja hänellä on aina ollut aikaa ystäville vaikka seurustelisi. Lopulta tämä ihminen päätyi poistamaan mut fb-kavereista, ja on sitten välillä lähetellyt viestiä että haluaisi olla taas ystävä.

Mutta eihän ystävä voi olla niin että toinen vaatii sua johonkin mitä et halua. Jos se ystävyys mitä mulla on tarjota ei riitä, niin sitten on varmaan parempi olla olematta ystävä.