Miksi ilkeät ihmiset leimataan aina kateellisiksi?

Itse olen ihmetellyt sitä, että jos joku preemium-autoilija törttöilee tai käyttäytyy muuten liikenteessä kuin pälli, niin siitä huomauttaminen on kateutta.

Leimataanko muka?

Olen yrittänyt kysellä syytä ilkeydelle, mutta sitä ei kerrota, tai käyttäydytään kuin sitää omaa ilkeilyä ei olisi edes olemassa.

Erikoista itsensä petosta.

Ja miksi eri mieltä oleva leimataan sekä ilkeäksi että kateelliseksi, ainakin palstalla? Autoilijoista en tiedä. 

Jos suututtaa Audikuskin röyhkeä etuilu yms (kuten melkein päivittäin) en ole kateellinen, vaan ihan vain suuttunut tuollaisesta röyhkeydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kysellä syytä ilkeydelle, mutta sitä ei kerrota, tai käyttäydytään kuin sitää omaa ilkeilyä ei olisi edes olemassa.

Erikoista itsensä petosta.

Ei se silti kateutta tarkoita.

Narsistiset ihmiset luulevat muiden olevan kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset ihmiset luulevat muiden olevan kateellisia.

Narsistiset ihmiset ovat kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset ihmiset luulevat muiden olevan kateellisia.

Narsistiset ihmiset ovat kateellisia.

Niin ovat, ja lisäksi he luulevat muiden olevan heille kateellisia.

Kateus on niin inhimillinen tunne, että siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos ilkeä ihminen on kateellinen. Aivan takuulla jokainen meistä tuntee kateutta, mutta sen ilmenemismuodot eroavat toisistaan. Yksi masentuu, toinen katkeroituu, kolmas pyrkii samaan tai parempaan kuin kateuden kohde, neljäs hyväksyy tappionsa mutta yrittää olla kuin mitään ei olisikaan. Tuossa muutama esimerkki.

Jokainen ihminen tuntee kateuden. Joka muuta väittää, valehtelee kuin Pinokkio.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen tuntee kateuden. Joka muuta väittää, valehtelee kuin Pinokkio.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että kateellisuus ei mahdu top10-tunteisiini. En muista milloin olisin ollut kateellinen.

Ilkeys johtuu yleensä ilkeästä luonteesta, vihasta, katkeruudesta yms. mutta EI kateudesta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen tuntee kateuden. Joka muuta väittää, valehtelee kuin Pinokkio.

Valitettavasti en ole kenellekään kateellinen.

Eikä sinulla ole valtaa mennä sellaista muiden puolesta väittämään.

Onni on se että ei vertaile ja jos ei vertaile, ei ole kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kysellä syytä ilkeydelle, mutta sitä ei kerrota, tai käyttäydytään kuin sitää omaa ilkeilyä ei olisi edes olemassa.

Erikoista itsensä petosta.

Totta. Itsepetos on kaiken pahan alku, tai laveammin sanoen kaikki paha alkaa aina valheesta itselle tai muille.

Itseäni ärsyttävät ihmiset, jotka laittavat tekopyhiä postauksia facebookin, vaikka ovat itse todella ilkeitä. Mutta kun se hyvyys onkin vain ulkoista pintaa. Teot, joita kukaan muu ei näe, ovatkin sitten muuta. Ja yleensä kun on itse tehty oikeasti tosi väärin, siihenkin tilanteeseen löytyy aina joku itsepetosta ja omaa oikeassa olemista tukeva latteus kuten "virheitään ei voi korjata (joten ei kannata yrittääkään?), siis paras on keskittyä vain huomiseen (eli siihen omaan napaan edelleen).

Ihmiset, jotka ovat tosi kieroja tai huijaavat aina vähän saadakseen etua, esiintyvät peiteroolissaan aina jonain hyväntekijöinä. Itse olen ihan tavallinen, joskus itsekäskin ihminen ajatuksissani enkä todellakaan mikään hyväntekeväisyyden suurin tukipilari, mutta pystyn sen myöntämään, mutta... Kuinka usein, kun olet rehellinen ja aito, ja sanot vaikka, että totuuden nimissä, totta kai ajattelen pahaa muista ihmisistä, tokaisee siihen työkaverisi, joka edellispäivänä juuri haukkui toista työkaveriasi narsistiksi tai toista rumaksi ja luisevaksi: "ai, en minä ainakaan ajattele koskaan pahaa. Oletpas sinä ilkeä!" Jezus, että näissä pettämättömällä itsepetoksella ja valheen kuorrutuksella valetuissa korkkiruuveissa on kestämistä. Ja kun on kiinni jäänyt yhdestä valheesta, ei sitä kannata toisella peittää, tulee vaan isompi soppa aikanaan nautittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kysellä syytä ilkeydelle, mutta sitä ei kerrota, tai käyttäydytään kuin sitää omaa ilkeilyä ei olisi edes olemassa.

Erikoista itsensä petosta.

Totta. Itsepetos on kaiken pahan alku, tai laveammin sanoen kaikki paha alkaa aina valheesta itselle tai muille.

Itseäni ärsyttävät ihmiset, jotka laittavat tekopyhiä postauksia facebookin, vaikka ovat itse todella ilkeitä. Mutta kun se hyvyys onkin vain ulkoista pintaa. Teot, joita kukaan muu ei näe, ovatkin sitten muuta. Ja yleensä kun on itse tehty oikeasti tosi väärin, siihenkin tilanteeseen löytyy aina joku itsepetosta ja omaa oikeassa olemista tukeva latteus kuten "virheitään ei voi korjata (joten ei kannata yrittääkään?), siis paras on keskittyä vain huomiseen (eli siihen omaan napaan edelleen).

Ihmiset, jotka ovat tosi kieroja tai huijaavat aina vähän saadakseen etua, esiintyvät peiteroolissaan aina jonain hyväntekijöinä. Itse olen ihan tavallinen, joskus itsekäskin ihminen ajatuksissani enkä todellakaan mikään hyväntekeväisyyden suurin tukipilari, mutta pystyn sen myöntämään, mutta... Kuinka usein, kun olet rehellinen ja aito, ja sanot vaikka, että totuuden nimissä, totta kai ajattelen pahaa muista ihmisistä, tokaisee siihen työkaverisi, joka edellispäivänä juuri haukkui toista työkaveriasi narsistiksi tai toista rumaksi ja luisevaksi: "ai, en minä ainakaan ajattele koskaan pahaa. Oletpas sinä ilkeä!" Jezus, että näissä pettämättömällä itsepetoksella ja valheen kuorrutuksella valetuissa korkkiruuveissa on kestämistä. Ja kun on kiinni jäänyt yhdestä valheesta, ei sitä kannata toisella peittää, tulee vaan isompi soppa aikanaan nautittavaksi.

Sinua ärsyttää jos henkilö ei olekaan juuri sellainen kuin SINÄ haluaisit hänen olevan. Mene sekopää terapiaan. Maailma ei ole mustavalkoinen.

Juuri tuollaiset ihmiset oikeuttavat aiheuttamansa pahan tai kiusan. Muissa on aina se syy.

Ilkeät ihmiset on vastenmielisiä.

Juurihan kirjoitin, että pystyn myöntämään olevani ihan tavallinen, epätäydellinen ihminen, mutta sinä näköjään pidät itsepetoksesta enemmän. Mene terapiaan! -lausahdushan ei ole ilkeyttä ja kiusaa, Kun SINÄ Sen Sanot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kysellä syytä ilkeydelle, mutta sitä ei kerrota, tai käyttäydytään kuin sitää omaa ilkeilyä ei olisi edes olemassa.

Erikoista itsensä petosta.

Totta. Itsepetos on kaiken pahan alku, tai laveammin sanoen kaikki paha alkaa aina valheesta itselle tai muille.

Itseäni ärsyttävät ihmiset, jotka laittavat tekopyhiä postauksia facebookin, vaikka ovat itse todella ilkeitä. Mutta kun se hyvyys onkin vain ulkoista pintaa. Teot, joita kukaan muu ei näe, ovatkin sitten muuta. Ja yleensä kun on itse tehty oikeasti tosi väärin, siihenkin tilanteeseen löytyy aina joku itsepetosta ja omaa oikeassa olemista tukeva latteus kuten "virheitään ei voi korjata (joten ei kannata yrittääkään?), siis paras on keskittyä vain huomiseen (eli siihen omaan napaan edelleen).

Ihmiset, jotka ovat tosi kieroja tai huijaavat aina vähän saadakseen etua, esiintyvät peiteroolissaan aina jonain hyväntekijöinä. Itse olen ihan tavallinen, joskus itsekäskin ihminen ajatuksissani enkä todellakaan mikään hyväntekeväisyyden suurin tukipilari, mutta pystyn sen myöntämään, mutta... Kuinka usein, kun olet rehellinen ja aito, ja sanot vaikka, että totuuden nimissä, totta kai ajattelen pahaa muista ihmisistä, tokaisee siihen työkaverisi, joka edellispäivänä juuri haukkui toista työkaveriasi narsistiksi tai toista rumaksi ja luisevaksi: "ai, en minä ainakaan ajattele koskaan pahaa. Oletpas sinä ilkeä!" Jezus, että näissä pettämättömällä itsepetoksella ja valheen kuorrutuksella valetuissa korkkiruuveissa on kestämistä. Ja kun on kiinni jäänyt yhdestä valheesta, ei sitä kannata toisella peittää, tulee vaan isompi soppa aikanaan nautittavaksi.

Sinua ärsyttää jos henkilö ei olekaan juuri sellainen kuin SINÄ haluaisit hänen olevan. Mene sekopää terapiaan. Maailma ei ole mustavalkoinen.

Juuri tuollaiset ihmiset oikeuttavat aiheuttamansa pahan tai kiusan. Muissa on aina se syy.

Jos luet tekstin, siinähän esitetään juuri ajatus, että maailma nimenomaan ei ole mustavalkoinen, vaan ihminen on aina epätäydellinen. Sen sijaan ihminen, joka esiintyy täydellisenä, voi täälläkin kirjoittaa, miten haluaa. Muissa on aina syy, mutta itse voi kyllä haukkua muita sekopäiksi, ja olla edelleen kiusaamista vastustava täydellisyys. Tuo on juuri itsepetosta.

Lähes kaikki suomalaiset on kateellisia.

Kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Suomalaisen kateuden sanotaan olevan vieläpä aivan erityistä tässä maailmassa. Tiedä sitten, onko tämä väite totta, koska kyllähän kateus on yleisinhimillistä. Myös yksi kuolemansynneistä.