Lue keskustelun säännöt.
Voinko valehdella lapselle, että sai lahjan isovanhemmilta?
12.05.2021 |
Lapsenlapset eivät ole vanhemmilleni kovin tärkeitä, eivätkä he ole koskaan olleet innostuneita ja omistautuneita isovanhempia. Toki aivan mukavia ja asiallisia, ei ole mitään riitoja, jos nyt ei läheisiäkään olla.
Lapseni synttäreitä he eivät ole muistaneet koskaan. Toiset isovanhemmat lahjovat ruhtinaallisesti ja tämä vain korostaa sitä, että minun vanhemmiltani ei tule edes puhelinsoittoa tai korttia.
Lapsi kovasti kuitenkin aina synttärimuistamista tietenkin odottaa ja toivoo, ja ihmettelee kun "ei koskaan saa mitään mummilta ja ukilta". Minua omien vanhempieni käytös surettaa ja hävettää.
Onko väärin, jos sujautan kirjekuoreen kympin setelin ja sanon, että se on näiltä toisilta isovanhemmilta? Lapsi tulisi ikionnelliseksi ja minä koittaisin edes jotenkin rakentaa ja pitää yllä isovanhempien ja perheeni suhdetta.
Kommentit (13)
Eihän tuo toimi pidemmän päälle. Sinun pitää lopettaa tapa sitten kun lapsi on niin vanha että ei voi puijata ja miten sitten selität? Lapsi hämmentyy, jos huomaa että omaan vanhempaan ei voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et kysy vanhemmiltasi, että miksi eivät lähetä synttärikorttia, se kun ilahduttaisi lasta kovin ?
Miten itse muistatte vanhempiasi esim. jouluna, syntymäpäivinä, äitienpäivänä, isänpäivänä ?
Tiedän valehtelun.
Näin itse lapsena, kun ystäväni äiti osti lelun. Ystävä kertoi isä oli ostanut.
Kului vuosia, yli 10. Äiti oli pitänyt kulisseja yllä ja jossain vaiheessa aikuistumista ystäväni näki isän. Isän perhe vaati tätä. Siellä kävi ilmi, ettei isä ole mitään ostanut. Jätti tämän perheen.
Ystäväni kävi pitkään selvittämässä päätään.
Voit kertoa he eivät ostele lahjoja kenellekään .
On väärin. Ei tuo mitään suhteen rakentamista ole, selviää joku päivä kuitenkin ja säkin saat siitä sitten p***t niskaan. Ei tule lahjoja niin ei tule lahjoja, sellaista se elämä vaan on. Ei siitä mitään numeroakaan nyt tarvitse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole hyvä valehdella lapselle. Lapset ovat hyvin joustavia ja ottavat asiat niin kuin ne eteen tulevat. Hyväksyvät sen, etteivät toiset isovanhemmat anna lahjoja. Siitä tulee ongelma vain, jos sinä alleviivaat asiaa. Jos lapsi asiaa tiedustelee sinulta, niin kerrot että niin mukavia kuin isovanhemmat ovatkin, heillä ei vain ole tapana antaa lahjoja.
Miksi ihmeessä valehtelisit asiasta? Se on ihan vanhempiesi oma asia minkälaiset välit haluavat lapsenlapsiin luoda. Turha on "tekohengittää", jos ei heitä kiinnosta. Voivat sitten itse miettiä myöhemmin miksi välit ovat ehkä viileämmät kuin toisiin isovanhempiin. Sitten taas jos ovat muuten mukavia, lapsi oppii itse ajattelemaan, että nämä nyt eivät ikinä lahjoja osta, mutta mitä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInun äitini ja isäni välit menivät aikanaan rikki kun isä petti äitiä, ja kun isoveli puolusti isää ja oli avoimen pilkallinen äitiä kohtaan niin eihän ne sitten olleet väleissä isonveljenkään kanssa
Nyt hoitokodissa kyselee miksi mies ja isoveli ei tule käymään. On ihan järkyttynyt kun ei ole mitään muistikuvaa tästä aikuisena. Aina kun kerron että veljellä on kaksi lastakin, on ihan ihmeissään.
Yritin vuosikausia puhua veljen ja äitin välejä paremmaksi, mutta kumpikaan ei innostunut asiasta. Nyt äitiä ahdistaa kun ei muista veljeä ja kun veli ei tule käymään. Järkyttyy joka kerta kun kuulee että se on jo aikuinen ja isäkin. Olen hiton tyytyväinen että ainakin yritin pitää perheen kasassa tai edes puheväleissä. Jos vanhempasi suostuisivat edes tutustumaan lapseesi, niin siitä olisi molemmille iloa.
Minä olen kyllä ostellut omille lapsilleni lahjoja äitini puolesta siten, että mietin jotain äitini näköistä halpaa ja kivaa, sitten myyn idean äidille, sitten menen kaupungille ja hoidan asian kun vanhus ei itse jaksa, ja sitten näytän lahjan äitille ja allekirjoitutan kortin. Siten äiti on ainakin osallistettu ja saattaa jopa muistaa osallisuutensa kun lapsi kiittää häntä. 70-vuotias ei välttämättä jaksa itse nähdä vaivaa, varsinkaan jos itsekäs tai jos muuten vaan pihalla. Oma äitini tietenkin jo laitoksessa.
Sanot lapsellesi että sinun vanhemmillasi ei ole tapana lahjojen hommaaminen, että jokaisella on omat tapansa, ja niitä pitää kunnioittaa. Nyt olet siirtämässä OMAA toivettasi tietynlaisista vanehemmistasi, ja lapsesi isovanhemmista väkisin ja salaa lapsellesi. Tähän ei ole mitään syytä kuin se että tämä tuntuu sinusta niin pahalta. Olet nyt siirtänyt jo lapseesi tuon pahalta tuntumisen. Nyt olisi jo aika päästää siitä irti, ja olla antamatta lapsellesi ikuista pahaa mieltä siitä että sinulla on paha mieli. Älä siirrä lapsillesi taakkaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInun äitini ja isäni välit menivät aikanaan rikki kun isä petti äitiä, ja kun isoveli puolusti isää ja oli avoimen pilkallinen äitiä kohtaan niin eihän ne sitten olleet väleissä isonveljenkään kanssa
Nyt hoitokodissa kyselee miksi mies ja isoveli ei tule käymään. On ihan järkyttynyt kun ei ole mitään muistikuvaa tästä aikuisena. Aina kun kerron että veljellä on kaksi lastakin, on ihan ihmeissään.
Yritin vuosikausia puhua veljen ja äitin välejä paremmaksi, mutta kumpikaan ei innostunut asiasta. Nyt äitiä ahdistaa kun ei muista veljeä ja kun veli ei tule käymään. Järkyttyy joka kerta kun kuulee että se on jo aikuinen ja isäkin. Olen hiton tyytyväinen että ainakin yritin pitää perheen kasassa tai edes puheväleissä. Jos vanhempasi suostuisivat edes tutustumaan lapseesi, niin siitä olisi molemmille iloa.
Minä olen kyllä ostellut omille lapsilleni lahjoja äitini puolesta siten, että mietin jotain äitini näköistä halpaa ja kivaa, sitten myyn idean äidille, sitten menen kaupungille ja hoidan asian kun vanhus ei itse jaksa, ja sitten näytän lahjan äitille ja allekirjoitutan kortin. Siten äiti on ainakin osallistettu ja saattaa jopa muistaa osallisuutensa kun lapsi kiittää häntä. 70-vuotias ei välttämättä jaksa itse nähdä vaivaa, varsinkaan jos itsekäs tai jos muuten vaan pihalla. Oma äitini tietenkin jo laitoksessa.
Olet pahempaa lajia puuttuja. Jos molemmat osapuolet ovat tehneet selviksi että ei kiinnosta, niin miksi painostaa asiaa. Dementoituneelle valitettavasti ihan tavallista, että ei muista kuka on kuollut ja miten mikäkin asia on ja järkyttyy joka kerta. Veljen ja äidin välit eivät sitä ole aiheuttaneet.
Älä ikinä valehtele lapsellesi tuollaisesta. Valheilla on taipumus tulla selville jossain vaiheessa ja siinä vaiheessa se lapsi vihaa sinua, eikä niitä isovanhempiaan. Lapsi ansaitsee rehellisyyttä.
Lapset sopeutuvat, kun aikuiset eivät tuo esille että tilanteissa on ongelmia. Sano rehellisesti, että sinun vanhempasi nyt eivät vain ostele lahjoja ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on opettaa lapselle olemaan nöyrä ja rehellinen eikä ahne. Kenenkään ei tarvitse antaa lahjoja kenellekään jos ei halua. Ahneus on todella ruma ja vaarallinen ominaisuus ihmisessä. Ahne ihminen on valmis vaikka tappamaan, jos ei muuten saa esimerkiksi perintöä itselleen.
Ei minusta sinun kannata lähteä valehtelemaan. Lapsi vuosien aikana oppii, miten asiat ovat. Onhan tilanne surullinen, mutta tekisin vain niin, että puhuisin aina hyvää isovanhemmista ja keskittyisin sitten niihin, jotka lapsesta oikeasti välittävät enkä väittäisi muuta.