Lue keskustelun säännöt.
Odotan nyt kolmatta lastani ja huvittaa muistella sitä ekan raskauden äitiysvaatteiden ostelua vaikkei ollut vielä edes mahaa ja kädet alaselällä ähisemistä vaikkei selkä ollut edes kipeä .D
11.05.2021 |
Neuvolaankin mennessä teki mieli huutaa kaikille "Mä menen neuvolaan!Me saadaan vauva!" Voi sitä yliinnokkuutta... siitäkin jo 10 vuotta.
Kommentit (41)
Ostin äitiysvaatteita mitkä eivät olleet äitiysvaatteita, mutta käytin niitä vain raskauden ja synnytyksestä palautumisen ajan. Eli minulle ne olivat äitiysvaatteet, vaikka oikeasti olivat vain isompaa kokoa olevia vaatteita.
Tosin en tiedä mitä merkitystä sillä on, että mihin pukeutuu raskaana tai ei-raskaana. Ylpeä olin vatsastani, koska siellä kasvoi elämäni tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin äitiysvaatteita mitkä eivät olleet äitiysvaatteita, mutta käytin niitä vain raskauden ja synnytyksestä palautumisen ajan. Eli minulle ne olivat äitiysvaatteet, vaikka oikeasti olivat vain isompaa kokoa olevia vaatteita.
Tosin en tiedä mitä merkitystä sillä on, että mihin pukeutuu raskaana tai ei-raskaana. Ylpeä olin vatsastani, koska siellä kasvoi elämäni tärkein asia.
Niinpä. Välillä tulee näitä keskusteluja lukiessa mieleen, että se on joku ylpeyden aihe, ettei ostanut äitiysvaattteita. Mä ostin äitiyshousuja ennen kaikkea siksi, että ne oli mukavia. Mulla on alavatsan ja nivusten seutu tosi arka heti raskauden alusta asti, joten omat housut alkoivat äkkiä tuntua pahalta. Tuo arkuus on jäänyt jonkin verran pysyväksi ominaisuudeksi, aina menkkojen aikaan jomottelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan hellyyttävä keskustelu ja aloitus, ihme tosikkoja tullut taas paikalle
No voisiko olla, että me ollaan erilaisia ihmisiä? Minusta ei ole hellyttävää vaan ällöttävää.
Se on kyllä jännä juttu, että äitiys ja raskaus herättävät monessa ihmisessä hirvittävän jyrkkiä tunteita.
Ei kai kumpikaan noista tunteista ole jyrkkä. Ällöttävä on sellainen pehmeä epämiellyttävyys. Hellyytys taas empaattinen ja säälin kaltainen huvitus.
Parit äitiyshousut piti ostaa töihin, kun en normaalisti käytä hirveän pitkiä yläosiakaan. Loppuraskaudet kesällä meni aika hyvin löysillä shortseilla, maha kauniisti vyötärönauhan päällä roikkuen.
Ähinästä tuli perheen sisäinen vitsi loppuvaiheessa, kun istuessakin "on vähä vaikia olla", keuhkot litistyy ja ahdistaa. Liikkuessa melkein helpompaa, paitsi liitoskipujen iskiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan hellyyttävä keskustelu ja aloitus, ihme tosikkoja tullut taas paikalle
No voisiko olla, että me ollaan erilaisia ihmisiä? Minusta ei ole hellyttävää vaan ällöttävää.
Se on kyllä jännä juttu, että äitiys ja raskaus herättävät monessa ihmisessä hirvittävän jyrkkiä tunteita.
Ei kai kumpikaan noista tunteista ole jyrkkä. Ällöttävä on sellainen pehmeä epämiellyttävyys. Hellyytys taas empaattinen ja säälin kaltainen huvitus.
Onhan. Se, että tunnetaan ällötyksen tunteita milloin mistäkin raskaana olemisen ilmiöstä tai vaikkapa imetyksestä. Ja ylipäätään äitiyden ihan normaalit ilmiöt keräävät tosi jyrkkiä kommentteja. Puhumattakaan siitä, että aina vanhemmuudessa nostetaan kaikki ongelmat juuri äitien syyksi. Äiti katsoo puhelinta ja korppi vie lapsen (viittaan nyt siihen yhteen mainokseen), äidit ei opeta lapsille tapoja, äidit ei tee sitä tai tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ostanut äitiyshousuja, koska en lihonut alapäästä juuri ollenkaan, mutta paidat meni kyllä uusiksi. Takkia en raaskinut ostaa, kun tiesin, että se olisi vain lyhyen aikaa käytössä.
En teeskennellyt raskauden vaivoja tai pidellyt selkää tms. Liitoskipuja tuli luonnollisesti loppuvaiheessa, joten kävely oli aikamoista vaappumista, vaikka en olisi halunnut. Muita ongelmia ei tullut, ei edes yhtään raskausarpia. Selvisin vähällä ja se oli hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan hellyyttävä keskustelu ja aloitus, ihme tosikkoja tullut taas paikalle
No voisiko olla, että me ollaan erilaisia ihmisiä? Minusta ei ole hellyttävää vaan ällöttävää.
Se on kyllä jännä juttu, että äitiys ja raskaus herättävät monessa ihmisessä hirvittävän jyrkkiä tunteita.
Ei kai kumpikaan noista tunteista ole jyrkkä. Ällöttävä on sellainen pehmeä epämiellyttävyys. Hellyytys taas empaattinen ja säälin kaltainen huvitus.
Onhan. Se, että tunnetaan ällötyksen tunteita milloin mistäkin raskaana olemisen ilmiöstä tai vaikkapa imetyksestä. Ja ylipäätään äitiyden ihan normaalit ilmiöt keräävät tosi jyrkkiä kommentteja. Puhumattakaan siitä, että aina vanhemmuudessa nostetaan kaikki ongelmat juuri äitien syyksi. Äiti katsoo puhelinta ja korppi vie lapsen (viittaan nyt siihen yhteen mainokseen), äidit ei opeta lapsille tapoja, äidit ei tee sitä tai tätä.
Toi taitaa olla sinun oma pelkosi ja harmisi. Se, että ällöttää miten jotkut teeskentelee ja pitelee selkäänsä on ihan oma ällötyksen aihe, eikä liity äitiyteen, vaan sen ihmisen omaan heikkouteen ja haluun esitellä ja keulia. Vähän kuin joku ostaa uuden auton ja sit hän luulee, että muutkin sen huomaa. No ei huomaa, kuten ei huomaa sitä mahaansa pyörittelevää mammaakaan. Jotkut vaan on sellaisia, että pitää saada huomiota, "huomatkaa mun uusi kampaus", vaikka asiat on täysin yhdentekeviä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan hellyyttävä keskustelu ja aloitus, ihme tosikkoja tullut taas paikalle
No voisiko olla, että me ollaan erilaisia ihmisiä? Minusta ei ole hellyttävää vaan ällöttävää.
Se on kyllä jännä juttu, että äitiys ja raskaus herättävät monessa ihmisessä hirvittävän jyrkkiä tunteita.
Ei kai kumpikaan noista tunteista ole jyrkkä. Ällöttävä on sellainen pehmeä epämiellyttävyys. Hellyytys taas empaattinen ja säälin kaltainen huvitus.
Onhan. Se, että tunnetaan ällötyksen tunteita milloin mistäkin raskaana olemisen ilmiöstä tai vaikkapa imetyksestä. Ja ylipäätään äitiyden ihan normaalit ilmiöt keräävät tosi jyrkkiä kommentteja. Puhumattakaan siitä, että aina vanhemmuudessa nostetaan kaikki ongelmat juuri äitien syyksi. Äiti katsoo puhelinta ja korppi vie lapsen (viittaan nyt siihen yhteen mainokseen), äidit ei opeta lapsille tapoja, äidit ei tee sitä tai tätä.
Toi taitaa olla sinun oma pelkosi ja harmisi. Se, että ällöttää miten jotkut teeskentelee ja pitelee selkäänsä on ihan oma ällötyksen aihe, eikä liity äitiyteen, vaan sen ihmisen omaan heikkouteen ja haluun esitellä ja keulia. Vähän kuin joku ostaa uuden auton ja sit hän luulee, että muutkin sen huomaa. No ei huomaa, kuten ei huomaa sitä mahaansa pyörittelevää mammaakaan. Jotkut vaan on sellaisia, että pitää saada huomiota, "huomatkaa mun uusi kampaus", vaikka asiat on täysin yhdentekeviä muille.
Ei ole. Jos nyt itsekin luet ihmisten kirjoituksia äitiydestä, niin kyllä niitä mielipiteitä, joissa milloin mikäkin äiitiyden aspekti ällöttää (kuten nyt vaikka sinun viestissäsi, jossa tiedät tasan tarkkaan, että se näkemäsi äiti hakee huomiota ja teeskentelee, koska tokihan sinä tiedät paremmin, mitä joku toinen ihminen käy läpi).
Muuten, hieman ristiriitaista, että huomaat, miten joku "teeskentelee ja pitelee selkäänsä", tai huomaat "maahnsa pyörittelevän mamman", mutta sitten et kuitenkaan huomaa heitä. Eli kumpi se nyt on, huomaat vai et huomaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan hellyyttävä keskustelu ja aloitus, ihme tosikkoja tullut taas paikalle
No voisiko olla, että me ollaan erilaisia ihmisiä? Minusta ei ole hellyttävää vaan ällöttävää.
Se on kyllä jännä juttu, että äitiys ja raskaus herättävät monessa ihmisessä hirvittävän jyrkkiä tunteita.
Ei kai kumpikaan noista tunteista ole jyrkkä. Ällöttävä on sellainen pehmeä epämiellyttävyys. Hellyytys taas empaattinen ja säälin kaltainen huvitus.
Onhan. Se, että tunnetaan ällötyksen tunteita milloin mistäkin raskaana olemisen ilmiöstä tai vaikkapa imetyksestä. Ja ylipäätään äitiyden ihan normaalit ilmiöt keräävät tosi jyrkkiä kommentteja. Puhumattakaan siitä, että aina vanhemmuudessa nostetaan kaikki ongelmat juuri äitien syyksi. Äiti katsoo puhelinta ja korppi vie lapsen (viittaan nyt siihen yhteen mainokseen), äidit ei opeta lapsille tapoja, äidit ei tee sitä tai tätä.
Toi taitaa olla sinun oma pelkosi ja harmisi. Se, että ällöttää miten jotkut teeskentelee ja pitelee selkäänsä on ihan oma ällötyksen aihe, eikä liity äitiyteen, vaan sen ihmisen omaan heikkouteen ja haluun esitellä ja keulia. Vähän kuin joku ostaa uuden auton ja sit hän luulee, että muutkin sen huomaa. No ei huomaa, kuten ei huomaa sitä mahaansa pyörittelevää mammaakaan. Jotkut vaan on sellaisia, että pitää saada huomiota, "huomatkaa mun uusi kampaus", vaikka asiat on täysin yhdentekeviä muille.
Tota noin... jos jonkun mahan esittelyt herättää ällötysreaktion näkijässä, silloinhan se nimenomaan EI ole yhdentekevää sille näkijälle ja se harmi/ongelma on juurikin sen näkijän päässä, ei esittelijän. Hienoa denialismia :D
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli jossain viikon 15 kieppeillä niin kova alaselkäkipu, että olin sairauslomalla pari viikkoa. Silloin tuli vaaputtua ja hierottua selkää, mutta ei ne muutkaan selkäkipuiset kovin sulavasti näytä liikkuvan. Ihmiset muutenkin hierovat kipeitä paikkojaan särkipä päätä tai polvea. Ainoastaan raskaana olevan tekemänä hierominen on hyihyi ja itsensä korostamista. Seksikö teille paheksujille tulee mieleen vai mikä siinä närästää?
Itse ostin vain yhdet äitiysfarkut kolme kuukautta ennen laskettua aikaa, kun muut housut eivät mahtuneet enää kiinni. Käytin samoja sitten toisessa raskaudessakin. Itse en ole tavannut vielä naista, joka ostaa äitiysvaatteita heti ensi viikoilla.
Mulla alkoi vatsa turvottaa jo jossain siinä 12 viikon paikkeilla. Siirryin silloin osittain äitiysvaatteisiin, jotta olisi mukava olla. Turvotus laski jonkin ajan kuluttua pois. Vatsa alkoi kasvaa joskus neljän kuukauden jälkeen. Mun aiemmat vaatteet olivat useimmat mitoitettu vyötärön mukaan, eli äitiyshousut ja äitiyssukkahousut tulivat todella tarpeeseen. Ei ole mitään järkeä kärsiä turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliinnokkuutta??? Huoh... En jaksa kirjoitustaidottomia ihmisiä.
Ihmiset ovat erilaisia kuluttajina muutenkin. Luulisin, että äitiysvaatteiden ostelu korreloi ostajan muuhunkin kulutukseen - joku ostaa vain pakon edessä, toinen on koko ajan uusimassa garderoobiaan. Itse ahdistun kaikesta ylimääräisestä säilytettävästä tavarasta ja niinpä olen ostanut vain pakolliseksi katsomani äitiys- ja imetysvaatteet ja käyttänyt niitä seuraavillakin lapsilla. Osa on kulunut lopulta ihan puhki ja päätynyt energiajätteeksi kunniakkaan palvelusuran jälkeen.
Neloselle en tainnut ostaa yhtään uutta raskausvaatetta. Uusia imetysvaatteita on tullut pari ja nekin sellaisia, että näyttävät tavallisilta eli voi käyttää imetysajan jälkeenkin. Loppuun on hänen kanssaan kulunut yhdet äitiyslegginsit ja kaksi imetyspaitaa, molemmat olivat toisen lapsen ajoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa miten monikaan ei myönnä, että jo siitä hetkestä lähtien kun tikkuun piirtyy kaksi viivaa
Pidetään käsiä vatsalla
Pidetään käsiä selällä
Ei voida muka kantaa edes kauppakassia
Ei voida ajaa pyörällä, hiihtää tai ratsastaa
Ei voida syödä sitä tai tätä
Ostellaan äitiysvaatteita ja vauvan vaatteita
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten monikaan ei myönnä, että jo siitä hetkestä lähtien kun tikkuun piirtyy kaksi viivaa
Pidetään käsiä vatsalla
Pidetään käsiä selällä
Ei voida muka kantaa edes kauppakassia
Ei voida ajaa pyörällä, hiihtää tai ratsastaa
Ei voida syödä sitä tai tätä
Ostellaan äitiysvaatteita ja vauvan vaatteita
Tulee mieleen 21 tapaa pilata aviolittoo-elokuvassa kun se nainen ei voinut osallistua muuttoon kun epäili olevansa raskaana :D
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten monikaan ei myönnä, että jo siitä hetkestä lähtien kun tikkuun piirtyy kaksi viivaa
Pidetään käsiä vatsalla
Pidetään käsiä selällä
Ei voida muka kantaa edes kauppakassia
Ei voida ajaa pyörällä, hiihtää tai ratsastaa
Ei voida syödä sitä tai tätä
Ostellaan äitiysvaatteita ja vauvan vaatteita
No toinen ääripää on ne, jotka käy viikon vaelluksella viimeillä raskausviikoilla, harrastivat potkunyrkkeilyä ja laskettelua synnytykseen asti samalla kun olivat päivät töissä ja illat raksalla. Synnyttämään ajoivat polkupyörällä ja samoissa vaatteissa kuin ennen raskauttakin. Molempia varmaan löytyy palstalta, oikeassa elämässä vähän vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten monikaan ei myönnä, että jo siitä hetkestä lähtien kun tikkuun piirtyy kaksi viivaa
Pidetään käsiä vatsalla
Pidetään käsiä selällä
Ei voida muka kantaa edes kauppakassia
Ei voida ajaa pyörällä, hiihtää tai ratsastaa
Ei voida syödä sitä tai tätä
Ostellaan äitiysvaatteita ja vauvan vaatteita
On ihan ok vaikka sinä teit kaikkea tuota. Ei tarvitse hävetä. Syömis- ja juomisrajoitukset tulee kuvioihin heti raskauden alettua. Jos lapsella on jotain kehtiyshäiriöitä, niin hetihän siinä ruvetaan miettimään, että joitko lasillisen viiniä päivää ennen kuin plussasit. Siinäkään ei ole väärää, että tuhlaa parikymppiä vauvan potkupukuun.
Sen varmaan tiesitkin, että kasvava kohtu aiheuttaa kipuja. Kipeää kohtaa saa hieroa, jos se helpottaa kipua, koska raskaana pitää välttää kipulääkkeitä.
Ap on ollut rasittava ja raskas raskaana oleva muija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et hiero kaksin käsin mahaasi, kuten...
En tajua, mikä tässäkin ihmisiä piinaa. Mulle on ihan sama, hierooko joku mahaansa vai ei.
Teeskentely nyt vaan on aina naurettavan näköistä. Ja julkisuuden henkilöltä, tuolla tasolla, voisi jo odottaa
edes jotain kontrollia.
Mitä ihmeen teeskentelyä tossa on? Teeskentelyllä yritetään yleensä esittää jotain, mitä ei ole, eli mitä siinä mielestäsi teeskennellään?
Toiset hieroo ajatuksissaan otsaansa, toiset naksuttelee sormiaan, jotkut hieroo polvea, reittä, rannetta tai pyyhkivät kädellä pöytää puhuessaan. Ovatko nämä kaikki teeskentelyä?
Minusta pyöristyvä vatsa tuntui tosi oudolta, ja sitä tuli varmasti alkuvaiheessa tunnusteltua, niinkuin jotain muutakin outoa uutta ilmiötä kehossa. Kieli hakeutuu lohjenneeseen hampaaseen tai sormet outoon kuhmuun päässä. Normaalia.
Myöhemmin maha kasvoi niin nopeasti, että iho tuntui aralta etenkin navan kohdalta. Silloin pitelin kättä edessä kulkiessani ahtaista paikoista tai ruuhkassa. Pelkäsin, että joku osuu vatsaan ja suojasin kädellä. Välillä varmaan käsi jäi suojaksi muulloinkin.
En ymmärrä miten se täysin tuntematonta ihmistä katkeroittaisi niin, että pitää keskustelupalstoilla purkaa "ällötystä".
Tuosta julkisuuden henkilö -kommentista huomaa, että kommentin kirjoittaja on hiukan pakkomielteinen. Kuvittelee, että puhumme jostain tietystä henkilöstä, kun puhe on ihan tuntemattomien ihmisten tavoista.
Ja toi "itsehillintä"-kommentti on kyllä jostain kivikaudelta! :D Pitää hillitä, ettei käsi koske vatsaa! Haloo! Relaa, ihminen.
Minäkin ostin äitiysvaatteita ison läjän rv 15, mutta maha alkoi näkyä vasta jossain rv20 tienoilla :D Käytin silti äitiysvaatteita, mekkoja lähinnä ja ihania bambulegginssejä, joita käytän edelleen vaikka vauva on 5kk ja painoa on 2kg vähemmän kuin ennen raskautta. Tuli myös todettua, että ainoat aidosti sopivat farkkushortsit, jotka minulla on koskaan ollut, oli äitiysshortsit. Jos eivät ole ihan liian isot, käytän tänäkin kesänä.
Äitiysneulepaitoja käytin enemmän raskauden jälkeen kuin sen aikana, kun ovat sellaista telttamallia, ettei niitä tunnista äitiysvaatteiksi. Eli vaikka hairahdin ostamaan äitiysvaatteita varhain, on niillä ollut paljon käyttöä. Just eilen oli äitiyssukkahousut mekon alla, kun tavalliset ei ole yhtä mukavat :D
Mahaani en hieronut kyllä kuin vasta lopussa enkä selkääkään voivotellut tai edes raskaudesta toitottanut. Vanhemmilleni kerroin rv 13, kun "riskiviikot" oli ohi, ja töissä kuukautta ennen kuin jäin äitiyslomalle. Etätöissä kun olin, niin ei kukaan tiennyt, kun en muille kuin pomoille asiasta kertonut. Elin ihan normaalia elämää, eikä olo ollut yhtään kummoisempi vaikka painoinkin loppuraskaudessa yli 90kg.