Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset, jotka eivät osaa huomioida merkkipäiviä/antaa lahjoja
10.05.2021 |
Nämä mietteet heräsivät eilisestä äitienpäivästä, joka meni taas kerran penkin alle, mutta ei siitä nyt enempää.
Miksi jotkut ihmiset eivät ikinä opi
a) laittamaan tärkeitä päiviä kalenteriin, jos ei itse kykene muistamaan (siis ehkä tyyliin omien lasten syntymäpäivät ja kumppanin pyöreät vuodet ainakin voisi yrittää)
b) tekemään jotain sen eteen, että päivä olisi juhlittavalle kiva. Siis ihan vaikka vaan käyttäytyä ystävällisesti ja olla läsnä
c) keksimään MITÄÄN mukavaa muistamista omasta päästään.
Siis kun äitienpäivänä vaikka se juhlatunnelma tulisi jo siitä että saisi aikaiseksi näyttää lapsille mikä on valkovuokko ja pyytää keräämään niitä äidille, niin miksi sitä ei voi tehdä?
Olen jo tottunut että paras että ei odota juhlapäiviltä yhtään mitään, siis miehen osalta. Silti se alkaa jossain vaiheessa jankuttaa, että jos nuo liput nyt liehuu äitienpäivän takia, niin pitääkö sinua nyt muistaa jotenkin? Pitääkö? No miten? No sano nyt, että ei tarvitse sitten kiukutella. Päätä nyt. Pitääkö meidän lähteä ulos syömään? Vai mitä sinä nyt oikein haluat? Lähdetään nyt sitten niin on sekin sitten hoidettu. Huoh.
Sama syntymäpäivien kanssa. No halutko nyt sitten että tehdään jotain erikoista. Haluatko lahjan? No mitä? Ai mikä? Mistä sitä saa? Eikö sellainen ole ihan turha? No anna verkkokaupan linkki oikeaan tavaraan, minä en jaksa selata. No onnea nyt sitten. Huoh.
Vaikea kuvata. Mutta sen väkinäisen ravintolareissun jälkeen on niin paljon pahempi olo kuin jos olisi vain ollut tavallinen päivä. Toiset näyttävät kuitenkin saavan niitä valkovuokkoja ja kakkukahvit ihan spontaanisti.
Onko kukaan onnistunut keskustelemaan samanlaisen puolison kanssa onnistuneesti?
Kommentit (35)
Miksi pitäisi antaa lahjoja, kun voi osoittaa välittämisensä muutenkin vuoden jokaisena päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkovuokot ovat rauhoitettuja. Niitä ei saa kerätä.
En ole onnistunut. 20v oltiin yhdessä ja aina sain pahoittaa mieleni. Usein ei edes muistanut että minulla oli syntymäpäivä. Hääpäivät, nimipäivät, ystävänpäivät, äitienpäivät kaikki aina unohti, tai ei välittänyt. Jouluna sentään sain lahjan.
Vierailija kirjoitti:
Valkovuokot ovat rauhoitettuja. Niitä ei saa kerätä.
Älä puhu paskaa.
Mikä siinä on, että naisten pitäisi saada lahjoja, lahjoja, lahjoja, joka kissanristiäisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei osaa. Älä odota muilta ihmisiltä niin paljon, vaan rakenna oma onnesi.
Synttäripäivänä sankari järjestää juhlan muille. Meillä synttärilahjaksi puolisolle ostetaan suklaalevy tms. Symbolinen lahja siis riittää, ei mitään elektroniikkaa tms. Äitienpäivänä riittää kukat ja sanat "onneksi olkoon". Kannattaa sopia rutiinit ja perinteet niin ei tarvitse kinata kuzpään kanssa niin paljon juhlapäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valkovuokot ovat rauhoitettuja. Niitä ei saa kerätä.
Älä puhu paskaa.
En puhukaan. Nimittäin:
Valkovuokko on Suomessa rauhoitettu Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnissa.
Lähde: Wikipedia (luotettavampiakin lähteitä varmasti löytyy)
Riippuu vähän. Jos toinen ei huomioi arkena eikä juhlana, niin kyllähän tuo ketuttaisi.
Mun mies ei huomioi juhlia, mutta rakensi koiralleni kopin, ulkoiluttaa sen aamuisin (oon tosi aamu-uninen), muistaa autoni huollot ja renkaiden vaihdot jne., joten "annan anteeksi" sen, että synttärit unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valkovuokot ovat rauhoitettuja. Niitä ei saa kerätä.
Älä puhu paskaa.
Kyllä valkovuokko on osassa Suomea rauhoitettu, mutta ei koko maassa.
Vierailija kirjoitti:
Synttäripäivänä sankari järjestää juhlan muille. Meillä synttärilahjaksi puolisolle ostetaan suklaalevy tms. Symbolinen lahja siis riittää, ei mitään elektroniikkaa tms. Äitienpäivänä riittää kukat ja sanat "onneksi olkoon". Kannattaa sopia rutiinit ja perinteet niin ei tarvitse kinata kuzpään kanssa niin paljon juhlapäivinä.
Niin. Työpaikoillakin synttärihenkilö tuo työkavereille kakun tai muuta sellaista, ei päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei juuri kiinnosta omatkaan merkkipäivät. Lähinnä vaivaannuttaa pakkolahjonnat.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naisten pitäisi saada lahjoja, lahjoja, lahjoja, joka kissanristiäisistä?
Tätä olen aina ihmetellyt. Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naisten pitäisi saada lahjoja, lahjoja, lahjoja, joka kissanristiäisistä?
Muodollinen korvaus siitä, ettei ole aina pää kipeä? ;)
Jotkut vaan kaipaavat enemmän huomiota kuin toiset. Itse en ole aikuisena lahjoja yms. odottanut, lapsena kylläkin.
No vähän riippuu. Miehellä on synttärit isänpäivän ja joulun tienoilla, keväällä taas on 3 viikon sisällä minun synttärit, äitienpäivä ja hääpäivä. Ei yksinkertaisesti jakseta juhlia jokaista erikseen, vuosipäiviä ei kumpikaan muista. Ollaan sovittu että lahjat hommataan synttäreitä ja jouluna, hääpäivänä käydään syömässä.
Jos merkkipäivät ovat toiselle tosi tärkeitä ja toinen ei niistä välitä, olisi minusta reiluinta löytää joku kompromissi. Esim että isosti juhlitaan ne tärkeimmät ja muut pienemmin tjsp, mikä nyt kullekin parille sopii.
Me olemme sopineet että emme osta mitään toisillemme minkään merkkipäivän kunniaksi.
Joululahjoissa sama linja.
Jos muistetaan niin onnitellaan, siinä se.
Sopii mulle koska en ikinä keksinyt miehelleni lahjaa, hän kyllä osasi ostaa mulle sopivia juttuja.
Jos jonain merkkipäivänä haluan että muistetaan, niin kerron siitä hyvissä ajoin etukäteen. Viime viikolla oli hopeahääpäivä, joka varattiin kalenteriin ettei siihen sovita muuta. Minulla se alkoi tavallisena työpäivänä, mutta olimme edellisenä päivänä käyneet yhdessä ostamassa hyvää ruokaa, pullon viiniä ja ison kimpun ruusuja. Kävimme ulkona kun oli kiva keli ja sitten tultiin tekemään ruoka ja syömään se. (Täällä meni ravintolat vielä kiinni niin pahuksen aikaisin että päätimme että tällä kerralla sen ruoan voi tehdä itse). Illalla vielä katsoimme sarjaa yhdessä. Ei mitään kummallista, mutta tärkeintä oli että päivä oltiin yhdessä.
Monet merkkipäivät saavat mennä ohi tai vain pienellä huomiolla, mutta kyllä se oma toive täytyy tuoda ajoissa esille. Ja jos silti joutuu pettymään niin silloin saa kyllä murjottaakin. Tämä maailma on vaan mennyt siihen suuntaan ettei jakseta kiinnostua ja välittää muista - edes joskus. Edes välillä.
Itse olen vasta viime vuosina oppinut antamaan lahjoja. Aiemmin kun annoin lahjoja sain monesti kuulla, etteivät ne olleet kivoja tai ne olivat liian halpoja, tarpeettomia jne. Kynnys ostaa lahjoja kasvoi ihan valtavaksi, kun tuntui etteivät ne koskaan kelvanneet, vaikka oikeasti parhaani yritin.
Vasta nykyisen puolisoni myötä olen saanut kiitosta lahjoista ja samalla niiden antaminen on alkanut tuntua itsestäkin mukavalta. Antamiani lahjoja, vaikka sitten pieniäkin, arvostetaan. En usko että olen ainoa mies, jolla on samanlaisia tunteita. Pelkoa, ehkä hieman epävarmuuttakin siitä, miten ’oikein’ juhlistaa toista.
Ja kun se tunne siitä, että oma tapa juhlistaa on aina väärä kasvaa, niin on helpompi väittää ettei vaan muista. Jos ainoat tavat juhlia on muiden sanelemia, niin ovathan ne juhlat aika ankeita. Voisit ehkä kysellä sun puolisolta millaiset juhlat se haluais järjestää sulle? Ehkei ne ole just sun toivomat tavat, mutta kannattaa ehkä silti kokeilla.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se olisi niin tärkeää?