Kertokaa millaista on olla hoikka?

Rasittavaa, kun ihmiset katsovat asiakseen kommentoida painoani. Mukavaa, kun suurin osa vaatteista istuu ihan kohtalaisesti.

Vaikka olenkin hoikka, niin yhtä lailla pidän makoilusta ja ruuasta! Rakastan ruuanlaittoa ja kokeilla uusia juttuja, joilla voin ravita kroppaani. EI hoikan elämä todellakaan ole ankeaa, ja se voi myös hyvin sisältää herkuttelua.

Ei hävetä oma olemus. Voi olla hyvillä mielin joka tilanteessa. 

Minulla niin päin, että olin n. 45-vuotiaaksi aina hoikka, mutta tämän jälkeen lihoin jopa 90-kiloiseksi. En kehdannut mennä yhtään mihinkään ja varsinkaan en mihinkään tapaamisiin, joissa pitäisi nähdä "vanhoja tuttuja". 

Onneksi onnistuin aivan hirveällä kitudieetillä laihtumaan 70 kiloon, joka on vielä kaukana 55-kiloisen olemuksestani. Mutta tämä on nyt ihan ok. Näytän normaalilta ja minun ei tarvitse luikkia seiniä pitkin. Ikääkin nyt on reilusti yli 50 vuotta ja tässä iässä ei minusta äärimmäinen hoikkuus edes ole hyvän näköistä. 

Pituuteni on 167 cm. Sanon, koska sitä aina kysytään, kun näistä asioista puhutaa. 

Maha ei mene istuessa rullalle. Paikat ei hölsky juostessa/pomppiessa. Huonojakin puolia on, mutta niitähän ei kysytty. :)

niin hyvä kysymys on että miksi ihmeessä naiset päästää itsensä lihomaan se nyt ei tule varkain ja yllättäen että sitä soopaa on turha kirjoitella

aivan uskomatonta mitä ihmiset tekee itselleen

Vierailija kirjoitti:

niin hyvä kysymys on että miksi ihmeessä naiset päästää itsensä lihomaan se nyt ei tule varkain ja yllättäen että sitä soopaa on turha kirjoitella

aivan uskomatonta mitä ihmiset tekee itselleen

Ajattelitko, että naisten syyt lihoa jotenkin merkittävästi eroavat miesten syistä lihoa?

Ei se ole mitenkään autaaksi tekevää. Vaikka olen hoikka, vartaloni on silti mielestäni ruma. Takamus on litteä, vaikka miten sitä yritän treenata ja lantion malli ei muutu treenaamalla naisellisemmaksi. Olen tasapaksu pötkylä. Vai paremminkin tasatikku?

Mä olen nyt puolen vuoden sisällä lihonut uuden parisuhteen myötä muutaman kilon, veikkaan 3-5. Edelleen oon hoikka ja normaalipainoinen mut vaatteet ahdistaa, juoksu tuntuu raskaammalta ja koskee jalkoihin ja olo on muutenkin tukala ja inhottava. Viikon verran olen tehnyt taas ryhtiliikettä, käynyt lenkillä ja ravinnut itseäni kunnon ruualla. Ei se näy painossa mutta OLO on ihan erilainen. Musta oli oikeasti ihanaa spurttailla lenkillä maastossa, jaksaa lankuttaa lisäpainon kanssa, jaksaa nostaa asioita, ravata rappusia, haastaa itseäni ja olla energinen. Vaikka edelleen mahdun S-koon vaatteisiin ja painoa on tullut vain vähän lisää niin se tuntuu olossa.

Mulle on sinänsä ihan sama miltä keho näyttää ja paljonko painan, mä kaipaan sitä oloa kun oli täynnä energiaa ja iloa ja aion saada sen takaisin.

Sun pitää päättää onko tärkeämpää terveys vai syöminen. Jos laihduttaa vain ulkonäkösyistä niin se ei kanna kauas.

- jos on mahassa makkaroita, niin tiukat trikoopaidat voi unohtaa. Laihalla ne taas ne näyttää täysin erilaiselta

- sukkien laittaminen onnistuu paremmin, kun maha ei ole tiellä

- urheilu on helmpompaa kun ei ole kiloja tiellä

- ihmisten suhtautuminen muuttuu, miten kiloja ihmisellä on. 50kg - naisten suhtautuminen on sellaista, että pitävät sinua uhkana ja haluaa kilpailla kanssasi. 90kg- kaupan myyjät naureskelee mitä sinulle mahtuu päälle.

Voi ostella ihania vaatteita ja näyttää hyvältä niissä. Voi ihailla peilistä kaunista vartaloaan. 

Hoikaksi laihduttaminen paljastaa myös kaveripiirisi ihmiset jotka salaa inhoavat läskejäsi. Kun itse laihdutin hoikaksi niin muistan hyvin ne kaverit jotka kehui erityisesti kun sain laihdutettua. Nyt kun olen taas lihonnut, tiedän välttää näitä "kavereita" jotka salaa inhoavat läskejä.

Jos tykkäät syömisestä niin kuin mä, niin oksenna, niin kuin mä, laihdut/ pysyt hoikkana! Ja saat syödä paljon. Tosi helppoa näin etäaikana. Laihdutin oksentamassa 10 kg 1,5 kk ja söin normaalisti. Nyt 175/65.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin hoikka, niin yhtä lailla pidän makoilusta ja ruuasta! Rakastan ruuanlaittoa ja kokeilla uusia juttuja, joilla voin ravita kroppaani. EI hoikan elämä todellakaan ole ankeaa, ja se voi myös hyvin sisältää herkuttelua.

Joo, laihat syövät muutakin kuin kylmää salaattia. :D Jos saa rakennettua itsehillintää, pystyy syömään kohtuudella, ja silloin saa kyllä herkutella useamminkin viikossa.

Laihana ei tarvitse olla epävarma tai hävetä uimahalliin, salille, rannalle, kauppoihin, hierojalle, lääkärille tai minnekään muuallekaan menoa läskiensä kanssa. Eikä hikoilla aina ulos julkisille paikoille lähtiessään kuin pieni sika huonon kunnon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Hoikaksi laihduttaminen paljastaa myös kaveripiirisi ihmiset jotka salaa inhoavat läskejäsi. Kun itse laihdutin hoikaksi niin muistan hyvin ne kaverit jotka kehui erityisesti kun sain laihdutettua. Nyt kun olen taas lihonnut, tiedän välttää näitä "kavereita" jotka salaa inhoavat läskejä.

Eli välttelet kavereita koska haluat lihoa  ? Kai se sitten on tärkeempää elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkäät syömisestä niin kuin mä, niin oksenna, niin kuin mä, laihdut/ pysyt hoikkana! Ja saat syödä paljon. Tosi helppoa näin etäaikana. Laihdutin oksentamassa 10 kg 1,5 kk ja söin normaalisti. Nyt 175/65.

Ja näin saat itsellesi kaupan päälle vielä syömishäiriön! 👍

Hoikkana on kivaa, kun voi huoletta tilata netistä vaatteen koossa S tai XS, ja ne ovat aina sopivat. Ei harmita olla alasti, eikä harmita olla myöskään vaatteet päällä, kun kaikki sopii eikä kiristä mistään.

Sama paino viimeiset 10 vuotta, nyt 165/49. Olin teininä 65kg ja tunsin kropassani hyvin epämukavaksi, mikä johtui paljolti siitäkin, etten ollut hyvässä kunnossa.

Sanalla sanoen hoikkuuteni tuntuu ihanalta ja juuri minulle sopivalta olotilalta. Samat vaatteet ovat sopineet päälleni vuosikaudet, eikä mene rahaa uusiin. Olen energinen ja fyysisesti hyvässä kunnossa, ja kaikki liikunta tuntuu kevyeltä ja vaivattomalta. Rakastan juoksemista ja juoksussa tuntuu heti, jos tulee kilokin lisää. Joten jo kehon fiilis ohjaa todella paljon, että osaan pitää painoni samana. En ole ikinä tarvinnut kuureja ja aina on varmuus, että vanha kesämekko mahtuu päälle :)

Olen ollut hyvin onnekas pysyessäni terveenä. Syön paljon, täysin kasvipohjaisesti ja joka päivä illalla pieni herkku (kuivattuja viikunoita, itse tehtyjä pähkinäkeksejä yms.)

Minä olen 166/53, mutta lihaksia on aika paljon eli näytän vielä hoikemmalta kuin mitä mitat antaisivat olettaa. Hyvää tässä on monien jo mainitsema olon keveys: jaksaa urheilla ja pitää itsensä hyvässä kunnossa, jolloin voi kaikin tavoin paremmin. Lisäksi voin käyttää lähes mitä vaatteita haluan, ne näyttävät hyvältä eikä koskaan tarvitse hävetä kroppaansa missään tilanteessa. On aika kiva olla nelikymppinen ja tosi tyytyväinen vartaloonsa!

Sohvalla istuessa ei  tartte sohvatyynyä vatsan eteen. Ylipäätään istuessa ei tunnu tukalalta matsamakkaroiden takia.

Kävellessä esim. pelkässä t-paidassa (ja farkuissa) esim. kaupungilla vatsa ei hölly (ei tartte yrittää peittaa vatsaa olan yli menevällä laukulla tms). 

Olin siis lähinnä vyötärölihava.

Vaatteista ei tarvitse valita sitä mikä mahtuu päälle vaan mikä näyttää ja tuntuu hyvältä. Voi tarvittaessa käyttää muodollisiakin vaatteita eikä pelkästään trikoota.

Ei hikoiluta. Ei siis esim. haittaa jos meinaa tulla kiire töihin/ palaveriin ja joutuu kävelemään hyvin rivakasti.

+ yleinen hyvä olo, kuten moni edellä jo sanoi.