Turvallisuushakuisuus ja elämän maku.

Mielestäni elämme ankeita aikoja. Yksi syy siihen on lisääntynyt turvallisuushakuisuus. Turvavarusteet lisääntyvät kaikkialla, ja jos et itse käytä esim. kypärää pyöräillessä ja lasketellessa, olet monen mielestä jotenkin vastuuton.
Kaikki ei anna lasten kiipeillä puissa, riehua itsenäisesti, leikata saksilla, leipoa yms koska riskit!
Esim. rakennuksilla työnteko alkaa olla välillä hankalaa koska turvavarusteita ja kaiteita yms oltava niin paljon.
Kodeissa alkaa olemaan turvakameroita ja hälytysjärjestelmiä, koska rosvot.
Vakuutuksia otetaan joka asiaan, koska jotain voi käydä.
Maskeja, käsidesejä käytetään koska voi tulla tauti.
Ei mennä kylään, eikä tehdä mitään koska tauti.
Arvostellaan muita jotka "eivät piittaa yleisestä turvallisuudesta ja näytä siten hyvää esimerkkiä muille".
Yritetään suojautua kaikenlaisilta uhilta, ja jos vaikka lapselle käy jotain, syyllistetään herkästi, että miksi ei vahdittu paremmin.

Itse ajattelen, että elämä on elämistä ja siinä ryvettymistä varten! Kaikkea sattuu ja tapahtuu, ja varsinkin tekevälle. Elämästä puuttuu elämän maku ja ilo, jos eletään pelosta käsin.
Riskit kuuluvat elämään, se tekee tästä elosta täyttä! Jokainen meistä tulee kuolemaan, joko ennemmin tai myöhemmin.
Eletään vielä, kun se on mahdollista! 😊