Tunnetko syyllisyyttä, jos olet kotona hoitamassa sairasta lasta ja olet poissa työpaikalta?

Inhoan yleensäkin, jos ei pysty hoitamaan sopimiaan asioita.

joskus jos olen joutunut tosi kiireiseen aikaan jäämään kotiin lapsen kanssa niin silloin tunnen syyllisyyttä ja yritän mahdollisimman pian päästä töihin.

johtuen siitä että työtä tehtiin liian pienellä porukalla ja tiesin että työkaverit joutuvat huhkimaan kahta kauheammin.

Syyllisempi olisin, jos laittaisin lapsen kipeänä hoitoon muita tartuttamaan.

Olen kyllä vielä toistaiseksi kotona lasten kanssa.

Pyrinkin aina mahdollisuuksien mukaan järjestämään jonkun muun hoitajan kotiin esim mummo. Joskus olen vienyt puolikuntoisia lapsia pk-kotiin kuumelääkkeen turvin.. tiedän olen huono äiti.. Lapset nyt 3 v ja 5 v ja olen ollut ehkä koko aikana 1-2 pv poissa töistä lasten sairastelun vuoksi.



Nimim. uraäiti

Toki jos töissä paha tilanne, voi mies jäädä kotiin.

Vaikka tykkäänkin työstäni todella paljon, niin lapsi on AINA tärkeämpi kuin työ. Ihan aina. Olen erittäin hyvällä omalla tunnolla töistä pois, jos lapsi on sairas. Ja tietenkin myös yhden kuumeettoman päivän. Miehen kanssa toki vuorotellaan.



Meillä töissä mun poissaolot ei kaadu kenekään muun niskaan, sillä työt tavallaan odottaa mua kunnes palaan... Eli joka tapauksessa joudun ne tekemään, teen sitten vain tiukempaa tahtia sairaspäivien jälkeen!

Nyt olen palaamassa kuopuksen hoitovapaalta töihin ja kahden päiväkoti-ikäisen lapsen äitinä olen päättänyt, että jatkossa en aio tuntea. Minä en voi asialle mitään, mutta toki toivon, että sairaspäiviä olisi mahdollisimman vähän.

Kyllä tunnen syyllisyyttä, mutta se ei tarkoita, että asettaisin työn etusijalle!



Tietenkin lapsi tulee ensin ja olenkin lähes aina (mies on, jos minä en) kotona, kun jompikumpi sairastaa. Silti tekemättömät työt kaivertavat. Onneksi ne eivät ole vielä koskaan kadonneet vaan odottavat minua kiltisti työpaikalla :D