Ihmiset kyselee liikaa ja se ahdistaa
Onko minulla masennusta? Minua alkaa ahdistaa kun perhe esim äiti pommittaa viesteillä joka päivä. Hän kirjoittaa minulle mitä ikinä tekeekin ja minun pitäisi aina keksiä jotain ovelaa mitä vastata. Muutenkin en jaksa kirjoitella jos tuttavat kysyy minulta jotain. Haluaisin vain olla omissa oloissani suurimman osan ajasta.
Kommentit (18)
Laita äitilles ny yks viesti ja kirjoita siihe, ettet haluaa mtn turhii viestei.
Vierailija kirjoitti:
Laita äitilles ny yks viesti ja kirjoita siihe, ettet haluaa mtn turhii viestei.
En viitsi sen mieltä pahoittaa. Kyllä mä aina sille vastaan kuitekin
miksi muka pitää jotakin ovelaa keksiä? vastaat vaan rehellisesti miten on. tai sitten jätät vastaamatta jos ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita äitilles ny yks viesti ja kirjoita siihe, ettet haluaa mtn turhii viestei.
En viitsi sen mieltä pahoittaa. Kyllä mä aina sille vastaan kuitekin
Sekö pahottais mielensä, jos sun ahdistus vähenisi? Outo mutsi sulla.
Vierailija kirjoitti:
miksi muka pitää jotakin ovelaa keksiä? vastaat vaan rehellisesti miten on. tai sitten jätät vastaamatta jos ei huvita.
Äitini on sellainen että hän laittaa viestiä viestin perään jos en vastaa, siskoni on samanlainen. En ymmärrä miksi he tekee näin. Ihankuin minun pitäisi olla kännykän vieressä päivystymässä. En ole tällä hetkellä töissä niin ne varmaan luulee että olen aina tavoitettavissa
Muakin ahdistaa viestit. Et vain ole sosiaalinen vaan enemmänkin erakkotyyppi.Ihan normaalia siis minun mielestäni.
Masentuneena itsellä korostui ärtyneisyys. En olisi jaksanut myöskään puhua tai viestitellä puhelimessa. Onneksi sentään jatkuvalla syötöllä tarvinnut.
En kyllä pidä näistä edelleenkään, rasittaa kun tulee viestiä vaikka joltain mukavalta henkilöltä tulisikin. Viihdyn mielelläni mahd. paljon omissa oloissani työajan ulkopuolella. Ja olisi kauhistus, jos päivittäin pitäisi olla yhteydessä äitiini tai yleensä kehenkään.
Voisiko äidillesi sanoa siitä? Itse joskus sanoin, kun soitteli aina iltaisin työpäivän ja silloin käymäni iltalukion jälkeen. Olin vain niin väsynyt, ettei jaksanut enää puhua puhelimessa kaiken lisäksi, kun vihdoin oli päässyt kotiin.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän itseäni kiinnostaa olla yhteydessä muihin. Pintapuolinen tuttavuus ja työkaverit riittää sosiaaliseksi elämäksi. Ei vain jaksa kaikkea turhaa puhetta, vaikka masennukseni onkin helpottanut. Olen aika introvertti.
Et saa munaa niin masentaa ja ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena itsellä korostui ärtyneisyys. En olisi jaksanut myöskään puhua tai viestitellä puhelimessa. Onneksi sentään jatkuvalla syötöllä tarvinnut.
En kyllä pidä näistä edelleenkään, rasittaa kun tulee viestiä vaikka joltain mukavalta henkilöltä tulisikin. Viihdyn mielelläni mahd. paljon omissa oloissani työajan ulkopuolella. Ja olisi kauhistus, jos päivittäin pitäisi olla yhteydessä äitiini tai yleensä kehenkään.
Voisiko äidillesi sanoa siitä? Itse joskus sanoin, kun soitteli aina iltaisin työpäivän ja silloin käymäni iltalukion jälkeen. Olin vain niin väsynyt, ettei jaksanut enää puhua puhelimessa kaiken lisäksi, kun vihdoin oli päässyt kotiin.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän itseäni kiinnostaa olla yhteydessä muihin. Pintapuolinen tuttavuus ja työkaverit riittää sosiaaliseksi elämäksi. Ei vain jaksa kaikkea turhaa puhetta, vaikka masennukseni onkin helpottanut. Olen aika introvertti.
Mistä sen tunnistaa onko masenutnut? Nukun huonosti, mutta nousen silti ylös normaalisti, siivoan kämppääni, käyn suihkussa, laitan itseäni jne. Joskus vaan haukotuttaa paljon. t. ap
Minä ilmoitan että en ole koko ajan kännykkä kädessä. Katson viestit kerran vuorokaudessa ja vastaan jos ehdin. Jos en ehdi niin seuraavana päivänä
Vierailija kirjoitti:
Et saa munaa niin masentaa ja ahdistaa?
On mies
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita äitilles ny yks viesti ja kirjoita siihe, ettet haluaa mtn turhii viestei.
En viitsi sen mieltä pahoittaa. Kyllä mä aina sille vastaan kuitekin
Laita sille kukkia, naurunaamoja yms.
Mistä sen tunnistaa onko masenutnut? Nukun huonosti, mutta nousen silti ylös normaalisti, siivoan kämppääni, käyn suihkussa, laitan itseäni jne. Joskus vaan haukotuttaa paljon. t. ap
Ei sitä aina helposti tunnistakaan, jos omaan oloonsa on tottunut. Ärsytys vain kaikkeen oli kova. Olen hoitanut työni, opiskeluni ja asiani masennuksesta huolimatta.
Ei se aina näy ulos, mitä pään sisällä tapahtuu. Itse helposti lisäsin vauhtia, mitä ankeemmalta tuntui. Jossain vaiheessa alkoi miettiä onko kaikki minkään arvoista.
On ollut hoitosuhteet lääkäriin, psykiatriseen sairaanhoitajaan, lääkkeet, terapia. Tämä kaikki normaalin elämän ohessa. Sairaslomia ei ole ollut. Tällä hetkellä krooninen masennus on kurissa.
Estä tuttavat, jätä aidot ystävät. Älä vastaa tuttujen kysymyksiin. Sano äidillesi suoraan että haluat elää omaa elämää rauhassa (ei vain hänen elämää), että hän kirjoittelee liian usein ja et halua raporttia jokaisesta tekemisestä. Ehdota kaveria hänelle siihen. Ja että hän kyselee liikaa, et voi koko ajan vastailla monii kysymyksiin. Ja että voit soitella pari kertaa viikossa tai kerran, tai kerran kahdessa jos kiire. Pidä lyhyenä puhelu. Oikeastaan sinä päätät kaikesta, ei ole pakko tehdä mitään mitä tässäkään sanotaan.
Ymmärrän täysin, mistä puhut. Yrittävät kontrolloida sinua huolen varjolla, eivät kunnioita rajojasi.
Voisitteko kertoa, onko tämä normaalia? Mulle ei tule sellainen olo että " jee uusi viesti" kun kuulen kun kännykkä hälyttää, tulee vaan ärsyyntynyt ja ahdsitunut olo