Laastarisuhde ei parantanut
Elämäni rakkaudella ja minulla tuli ero n. 1,5 vuotta sitten ja olen yrittänyt päästä elämässäni eteenpäin. Tapailusuhteet ja treffit ovat kuitenkin olleet katastrofeja. Edessäni voi istua mukava ja kaunis nainen, mutta huomaan vaan haaveilevani exäni kauniista silmistä, ihanasta hymystä, täydellisistä huulista ja heleästä äänestä. Kemiamme oli jotain käsittämätöntä ja kun en sitä muiden kanssa koe, tulen vain surulliseksi. Nyt alan pelkäämään etten toivu hänestä koskaan. Elämään pitäisi olla vielä jäljellä kymmeniä vuosia. Yksinkö mennään loppuun asti?
Kommentit (6)
En lähtisi treffaamaan ennen kuin olen päässyt yli ellei toinen osapuoli rehellisesti tiedä, että mitään vakavaa ei ole luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä kukaan enää säväytä sen jälkeen, kun kerran kokee vahvoja tunteita jonkun kanssa.
Tämä totta.
Mihin suhteenne loppui? Ole yksin ennen, kun olet päässyt hänestä eroon. Ei ole kivaa, jos toinen haikailee exänsä perään. Sitä kemiaa on harvojen välillä. Siksi kannattaa tehdä itsensä kanssa töitä, että suhde onnistuu 😍
Vierailija kirjoitti:
Mihin suhteenne loppui? Ole yksin ennen, kun olet päässyt hänestä eroon. Ei ole kivaa, jos toinen haikailee exänsä perään. Sitä kemiaa on harvojen välillä. Siksi kannattaa tehdä itsensä kanssa töitä, että suhde onnistuu 😍
Suhteen ulkopuoliset asiat tuhosivat sen. Tein mitä pystyin.
ap
Valitettavan moni syöksyy eron jälkeen vain viikoissa heti uuteen suhteeseen ja yrittää siinä huijata itseään että se juuri menetetty asia olisi nyt korvattu. Hetken se saattaa lämmittää kuin housuihin päästely pakkasella, mutta sitten vähemmän yllättäen juttu ei toimikaan ja tulee vaan lisää mielipahaa. Kyllä menetelmän tulisi olla sama kuin huumevieroituksessa, että vaikka hikisenä täristen kärsii sen pahimman yli kuin että alkaa vetämään uutta ainetta. Kun siitä on selvinnyt, niin on parempi lähteä katselemaan uusia tuulia.
Eipä kyllä kukaan enää säväytä sen jälkeen, kun kerran kokee vahvoja tunteita jonkun kanssa.