Lue keskustelun säännöt.
Olen sosiaalisesti aivan uupunut, saanko erakoitua?
08.05.2021 |
Tänä kesänä vihoviimeiset häät mihin osallistun, sen jälkeen en enää osallistu mihinkään sukujuhliin, häihin, kissanristijäisiin jne. Ehkä läheisten hautajaiset ovat ainoa ns. pakollinen, mutta olen niin väsynyt kun on pakkopullaa kaikki juhlat ja myös "muuten vaan" sukulointi ja vanhempien ja sisarusten pakkonäkeminen. Puhumattakaan jostain työpaikan virkistyspäivistä tai tutun tuttujen kanssa kahvittelu. Syyllisyys kuitenkin painaa vaikka minulla on oikeus olla yksin ja näkemättä ihmisiä.
Kommentit (11)
Ärsyttää kun on niin "kiltiksi tytöksi" kasvatettu ja aina tulee velvollisuudentunne kun joku kumminkaima soittaa että voisinko tulla plaa plaa. Pakko opetella sanomaan vaan EI. Omaa perhettä en hanki ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat siunaukseni.
T. Kaikki yhteydet katkonut erakko introvertti
Totta kai saat! Mutta, jos joskus kaipaatkin apua/seuraa ex-läheisistäsi, niin ehkä avunantajia ole jonoksi asti. Sitten sun täytyy pärjätä silloinkin yksin.
Ei ole pakko panna välejä poikki ja polttaa siltoja, mutta on hyvä opetella kertomaan pieniä valkoisia valheita jotka eivät satuta ketään mutta antaa sinulle aikaa levätä.
Esimerkiksi
"Auttaisin mielelläni mutta tänään en ikävä kyllä pääse kun on pyykkivuoro ja kaupassakin pitää käydä"
Mulla on onneksi vuorotyö niin voin aina valehdella olevani töissä jos ei joku juttu huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tietääkseni mikään laki tai säädös ei kiellä erakoitumista, niin minä olen tietoisesti erakoitunut. Ei se mitään helppoa tietenkään ole ainakaan kaupungin keskustassa asuen. Lisäksi pitäisi olla erinomaisen vahva terveys, niin mielen kuin ruumiinkin!
Puolierakkona eläminen on minulla ainoa asia joka pitää jokseenkin järjissäni. Menetän mielenterveyteni lopullisesti jos joudun vaikka asumaan muiden ihmisten kanssa. Nykyään en suostu enää menemään kenellekään edes yökylään vaan otan mieluummin hotellin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä huonommin siedän ihmisten seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen armahtanut itseni nykyään kaikista sukulaiskekkereihin osallistumisesta ym mihin en halua mennä. Joka kerta minun täytyy itseäni muistuttaa siitä, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä että on itselleen uskollinen. Ja uskoisin ettei kukaan haluaisikaan että heidän juhlaansa tullaan vain velvollisuuden tunteen vuoksi. Minä en ainakaan haluaisi, että juhliini tulisi joku koko matkan kiroten ja paikalle saapuessaan ottaa teennäisen hymyn kasvoilleen ja esittää viihtyvänsä. 😁
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko panna välejä poikki ja polttaa siltoja, mutta on hyvä opetella kertomaan pieniä valkoisia valheita jotka eivät satuta ketään mutta antaa sinulle aikaa levätä.
Esimerkiksi
"Auttaisin mielelläni mutta tänään en ikävä kyllä pääse kun on pyykkivuoro ja kaupassakin pitää käydä"
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolierakkona eläminen on minulla ainoa asia joka pitää jokseenkin järjissäni. Menetän mielenterveyteni lopullisesti jos joudun vaikka asumaan muiden ihmisten kanssa. Nykyään en suostu enää menemään kenellekään edes yökylään vaan otan mieluummin hotellin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä huonommin siedän ihmisten seuraa.
Tämä. Harmillista kun on naapureita niin heihin törmään vähänväliä. En jaksaisi enää yhtään mitään joutavanpäiväistä jutustelua.
Saat.