Kuitsuin äitini meille sunnuntaiksi syömään, johan alkoi uikutus
Ei sitten minnuu varten tartte mitään.
Ja ainakaan leipoa ei saa, ottaa oman gluteenittoman pakastemutakakun mukaan.
Huoh, eikö voi vaan kiittää kutsusta
Kommentit (12)
Mun äiti on kyllä aina mennyt vierailulle tyhjin käsin. Tuon mutakakunkin siis tuo vain itselleen.
Ap
Ah, en kutsu. Koska hän sanoisi näin:
- no enhän minä nyt sinne asti tule (matkaa on n.500m, on reipas ja kävelee paljon, mutta tietenkin hakisin autolla)
- tuulee / sataa / paistaa liikaa
- tulkaa työ tänne (sitten valittelee kun ei ole mitään tarjottavaa ja pitää käydä kaupassa)
Vierailija kirjoitti:
Ah, en kutsu. Koska hän sanoisi näin:
- no enhän minä nyt sinne asti tule (matkaa on n.500m, on reipas ja kävelee paljon, mutta tietenkin hakisin autolla)
- tuulee / sataa / paistaa liikaa
- tulkaa työ tänne (sitten valittelee kun ei ole mitään tarjottavaa ja pitää käydä kaupassa)
Onks meillä sama äiti?
Vierailija kirjoitti:
Jos on aina ollut tuollainen, niin mitäpä sitä turhia stressamaan itse. Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja syöt hyvällä halulla sitä mutakakkua muiden tarjoilujen ohessa. Meidän keski-ikästen äidit kuuluvat siihen ikäpolveen, jolle tuo käytös on normaalia, koska siihen heidät on kasvatettu. Tärkeintä on, ettet ole vaivaksi, aina pitää kursailla, kylään on häpeällistä mennä tyhjin käsin jne. Ei ne siitä enää vanhoilla päivillään pois opi, joten ei auta kuin itse opetella sietämään.
Ja vielä se, että usein he itse kyllä auliisti tarjoavat ruokaa ja herkkuja, oikein tuputtavat niitä. Mutta jos kylään lähtevät, varsinkin omalle jälkikasvulleen, niin omat tuomiset tuodaan mukana "ettei minun takia tarvitse vaivauta". On niin syvällä heissä se, ettei mitään saisi itselle pyytää tai toivoa.
Älkää valittako. Olkaa onnellisia ihanasta äidistä, joka vielä elää, eikä halua olla taakaksi.
Ehkä olette itse aiemmin antaneet ymmärtää, että äiti on teistä rasittava? Ja nyt vain muodon vuoksi kutsutte kylään koska äitienpäivä --aidosta rakkaudesta ei tietoakaan, ja äiti vaistoaa sen.
t kahden opiskelijan äiti
Sanokaa että Nokivaa että tuo oman gluteeinittoman mutakakun, -jos kerran hänellä keliakia! Leivo sinä jotain muuta glueiinitonta suolaista kahvipöytään, joka herkullista kaikkien mielesitä!
Näytä sille äitienpäiväiloksi se Siskonpedin sketsi samasta aiheesta
Vierailija kirjoitti:
Älkää valittako. Olkaa onnellisia ihanasta äidistä, joka vielä elää, eikä halua olla taakaksi.
Ehkä olette itse aiemmin antaneet ymmärtää, että äiti on teistä rasittava? Ja nyt vain muodon vuoksi kutsutte kylään koska äitienpäivä --aidosta rakkaudesta ei tietoakaan, ja äiti vaistoaa sen.
t kahden opiskelijan äiti
Sanokaa että Nokivaa että tuo oman gluteeinittoman mutakakun, -jos kerran hänellä keliakia! Leivo sinä jotain muuta glueiinitonta suolaista kahvipöytään, joka herkullista kaikkien mielesitä!
Älkää valittako, mutta äiti saa valittaa?
Vanhojen ihmisten olettais jo osaavan käytöstavat
Munkin äitiä jotenkin haittaa, että häntä varten nähdään vaivaa, joten varasin pöydän äitienpäivälounaalle. Ilmoitti heti, että hän ottaa sitten vain alkupalat, wtf??
Jos on aina ollut tuollainen, niin mitäpä sitä turhia stressamaan itse. Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja syöt hyvällä halulla sitä mutakakkua muiden tarjoilujen ohessa. Meidän keski-ikästen äidit kuuluvat siihen ikäpolveen, jolle tuo käytös on normaalia, koska siihen heidät on kasvatettu. Tärkeintä on, ettet ole vaivaksi, aina pitää kursailla, kylään on häpeällistä mennä tyhjin käsin jne. Ei ne siitä enää vanhoilla päivillään pois opi, joten ei auta kuin itse opetella sietämään.