Lue keskustelun säännöt.
Mikä on oikea tapa toimia lapsen kanssa?
06.05.2021 |
Kun olet vielä aamulla väsynyt, kärttyinen, täytyy ehtiä bussille, ja lapsi hangoittelee vastaan aamurutiineissa. Kun pitäisi pukea, hän heittää vaatteet ympäriinsä ja sukeltaa ruokapöydän alle tuolien keskelle piiloon.
Bussista ei saa myöhästyä.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii se, että pistän lapsen nurkkaan seisomaan jos lapsi kieltäytyy pukemisesta tai muusta käsketystä tekemisestä. Se nurkan tuijotus naama nurkassa kiinni on sen verran ikävää puuhaa, että ei kovin montaa minuuttia yleensä kestä ennen kuin lapsi on siihen kypsä ja tekee mieluummin sen mitä oli käsketty eli esim. pukee.
Itse en miettisi ratkaisua yksittäiseen tilanteeseen, vaan lähtisin miettimään siltä kantilta, että miten haluaisin aamujen jatkossa sujuvan. Pidän kiireettömistä, hyvän tuulisista ja "lämpimistä" aamuista. Mennään aikaisin nukkumaan, jotta herätään aikaisin. Yksinkertainen hyvä aamupala joka on nopeasti valmis, mieluisat vaatteet on laitettu edellisenä iltana valmiiksi ja laukut pakattu eteiseen odottamaan. Kenelläkään ole varsinaisesti kiirettä tai pinna kireällä. Rutiini on lasten osalta hyvin selkeä, eli pisu, hampaidenpesu, hiusten harjaus, pukeutuminen, aamupala ja sitten kouluun.
Ensimmäisenä on hyvä vastaus, kaksi seuraavaa voi jättää omaan arvoonsa. Ennakoimalla kannattaa myös yrittää eli alkakaa pukea jo viittä minuuttia aiemmin, niin omat hermot pysyvät kasassa. Tai ulkovaatteet voi pukea jo aiemmin, jos niiden kanssa on aina vääntöä, sitten saa katsoa ohjelmaa tai syödä tms. mitä teillä nyt aamuisin tehdään.
Tunteita sanoittamalla ja lapsen luottamussuhdetta positiivisesti vahvistamalla. Tarvittaessa voi myös ottaa käyttöön tunnekortit ja liikennevalot.
T: vakaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun lapsi alkaa meillä kiukuttelemaan aamulla ja itseäkin harmittaa, niin koitan muistaa, että rankaisemisesta, huutamisesta, vastaan kiukuttelusta ei ainakaan ole mitään hyötyä. Se on tullut monta kertaa aiemmin todettua, että se vain pahentaa tilannetta.
Siksi nykyään heitän itse koko homman sitten leikiksi eli tanssin, laulan, kutitan, kerron lapsentasoisia hassuja juttuja ja vitsejä. Alan muistelemaan jotain hassua juttua, joka on aiemmin tapahtunut. Pyydän lasta kertomaan jostain lastenohjelmasta, että mitä siinä tapahtuu ja mitä kaikkia hahmoja siinä on.
Riippuu toki minkä ikäinen lapsi sinulla on, mutta omani on alle kouluikäinen ja tällä tavalla meidän aamut on nykyään aika kivoja.
Komppaan myös vahvasti neljännen kirjoittajan vinkkejä edellisenä päivänä tehtävistä, ennakoivista toimenpiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Tunteita sanoittamalla ja lapsen luottamussuhdetta positiivisesti vahvistamalla. Tarvittaessa voi myös ottaa käyttöön tunnekortit ja liikennevalot.
T: vakaope
Eikö tässä ollut kyse ihan konkreettisista vinkeistä silloin, kun tilanne on jo päällä. Ei siinä tunnekortit ja tunteiden sanoitus auta, mutta luottamusta ja tunnekasvatusta kannattaa jokapäiväisessä arjessa vaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolellisesta ennakoinnista huolimatta tuollaisia tilanteita tulee välillä vastaan. Silloin lapselle selitetään, että ymmärrät ettei aina huvittaisi pukea, mutta nyt on pakko, ettei myöhästytä bussista. Jos puhuminen ei tehoa, siirretään tuoleja, otetaan lapsi syliin pöydän alta ja puetaan hänet hellästi, mutta määrätietoisesti. Joskus sen voi joutua tekemään väkisin, mutta silloinkin otteet on tärkeää muistaa pitää hellinä.
Mulle on tullut varmaan joku mt-ongelma tästä mutta pelkään lapsen menettämistä niin paljon että tuollaisissa tilanteissa mietin että saan sentään sietää kiukuttelevaa lastani kun joku on menettänyt omansa ikiajoiksi.
Hillitsen heti hermoni ja otan syliin ja halaan.
Lapsikin toimii itse asiassa paremmin kun poistaa sen kiireen ja antaa aikaansa.
Lisäksi ennakoi ettei tule kiirettä.
Tänään matkalla päikkyyn hoputin lasta hieman kiukkuisesti. Lapsi reagoi heti ja alkoi kiukutella eikä suostunut ajamaan potkupyörällä.
Muutin heti asennetta ja ajattelin että miksi hoputan kun meillä ei sillä hetkellä ollut edes kiire. Heti alkoi sujua paremmin kun itse rentouduin, annoin suukon mököttäjän poskelle ja sanoin että mennään sinun tahtiasi. Sain hölkätä perässä eli toimi.
Neuvoni on siis se että et näytä kiirettä ja sitä että sinulla pinna kireällä. Silloin ei kummallakaan ole hyvä mieli.
Oma poikani on lisäksi kilpailuhenkinen niin sekin toimii että otetaan kisa. Tosin kiireessä annan lapsen voittaa ettei siitä tule uutta showta.
Olen kyllä tehnyt niinkin kerran että sanoin ettei tarvitse pukea mutta sitten ei kannata valittaa kylmyyttä.
Oltiin omalla autolla liikkeellä.
Lapsi tärisi kylmyyttä istuimessaan ja seuraavilla kerroilla on riittänyt muistutus siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että menee aikaisemmin edellisenä iltana nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Huolellisesta ennakoinnista huolimatta tuollaisia tilanteita tulee välillä vastaan. Silloin lapselle selitetään, että ymmärrät ettei aina huvittaisi pukea, mutta nyt on pakko, ettei myöhästytä bussista. Jos puhuminen ei tehoa, siirretään tuoleja, otetaan lapsi syliin pöydän alta ja puetaan hänet hellästi, mutta määrätietoisesti. Joskus sen voi joutua tekemään väkisin, mutta silloinkin otteet on tärkeää muistaa pitää hellinä.
Aika moni lapsi käyttää tuota hyväkseen. Eli jos ei jaksa itse pukea, niin alkaa kiukutella jolloin saa äidiltä/isältä pukemisapua eli sen "väkisin pukemisen". Toisaalta eipä siinä tilanteessa paljon muutenkaan voi toimia, kun lapsen rankaiseminen on poissuljettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että menee aikaisemmin edellisenä iltana nukkumaan.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ketään kun ei voi pakottaa nukahtamaan.
T. Huonounisen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tullut varmaan joku mt-ongelma tästä mutta pelkään lapsen menettämistä niin paljon että tuollaisissa tilanteissa mietin että saan sentään sietää kiukuttelevaa lastani kun joku on menettänyt omansa ikiajoiksi.
Hillitsen heti hermoni ja otan syliin ja halaan.
Lapsikin toimii itse asiassa paremmin kun poistaa sen kiireen ja antaa aikaansa.
Lisäksi ennakoi ettei tule kiirettä.Tänään matkalla päikkyyn hoputin lasta hieman kiukkuisesti. Lapsi reagoi heti ja alkoi kiukutella eikä suostunut ajamaan potkupyörällä.
Muutin heti asennetta ja ajattelin että miksi hoputan kun meillä ei sillä hetkellä ollut edes kiire. Heti alkoi sujua paremmin kun itse rentouduin, annoin suukon mököttäjän poskelle ja sanoin että mennään sinun tahtiasi. Sain hölkätä perässä eli toimi.Neuvoni on siis se että et näytä kiirettä ja sitä että sinulla pinna kireällä. Silloin ei kummallakaan ole hyvä mieli.
Oma poikani on lisäksi kilpailuhenkinen niin sekin toimii että otetaan kisa. Tosin kiireessä annan lapsen voittaa ettei siitä tule uutta showta.Olen kyllä tehnyt niinkin kerran että sanoin ettei tarvitse pukea mutta sitten ei kannata valittaa kylmyyttä.
Oltiin omalla autolla liikkeellä.
Lapsi tärisi kylmyyttä istuimessaan ja seuraavilla kerroilla on riittänyt muistutus siitä.
Jos antaa lapsen palella tahallaan niin siitä voidaan tehdä lasu. Käytäntönä se rinnastuu ruumiilliseen kuritukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tullut varmaan joku mt-ongelma tästä mutta pelkään lapsen menettämistä niin paljon että tuollaisissa tilanteissa mietin että saan sentään sietää kiukuttelevaa lastani kun joku on menettänyt omansa ikiajoiksi.
Hillitsen heti hermoni ja otan syliin ja halaan.
Lapsikin toimii itse asiassa paremmin kun poistaa sen kiireen ja antaa aikaansa.
Lisäksi ennakoi ettei tule kiirettä.Tänään matkalla päikkyyn hoputin lasta hieman kiukkuisesti. Lapsi reagoi heti ja alkoi kiukutella eikä suostunut ajamaan potkupyörällä.
Muutin heti asennetta ja ajattelin että miksi hoputan kun meillä ei sillä hetkellä ollut edes kiire. Heti alkoi sujua paremmin kun itse rentouduin, annoin suukon mököttäjän poskelle ja sanoin että mennään sinun tahtiasi. Sain hölkätä perässä eli toimi.Neuvoni on siis se että et näytä kiirettä ja sitä että sinulla pinna kireällä. Silloin ei kummallakaan ole hyvä mieli.
Oma poikani on lisäksi kilpailuhenkinen niin sekin toimii että otetaan kisa. Tosin kiireessä annan lapsen voittaa ettei siitä tule uutta showta.Olen kyllä tehnyt niinkin kerran että sanoin ettei tarvitse pukea mutta sitten ei kannata valittaa kylmyyttä.
Oltiin omalla autolla liikkeellä.
Lapsi tärisi kylmyyttä istuimessaan ja seuraavilla kerroilla on riittänyt muistutus siitä.Jos antaa lapsen palella tahallaan niin siitä voidaan tehdä lasu. Käytäntönä se rinnastuu ruumiilliseen kuritukseen.
No siinä sitten teet.
Auto lämpiää kuitenkin melko nopeasti mutta lapsi muistaa kyllä alun palelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolellisesta ennakoinnista huolimatta tuollaisia tilanteita tulee välillä vastaan. Silloin lapselle selitetään, että ymmärrät ettei aina huvittaisi pukea, mutta nyt on pakko, ettei myöhästytä bussista. Jos puhuminen ei tehoa, siirretään tuoleja, otetaan lapsi syliin pöydän alta ja puetaan hänet hellästi, mutta määrätietoisesti. Joskus sen voi joutua tekemään väkisin, mutta silloinkin otteet on tärkeää muistaa pitää hellinä.
Aika moni lapsi käyttää tuota hyväkseen. Eli jos ei jaksa itse pukea, niin alkaa kiukutella jolloin saa äidiltä/isältä pukemisapua eli sen "väkisin pukemisen". Toisaalta eipä siinä tilanteessa paljon muutenkaan voi toimia, kun lapsen rankaiseminen on poissuljettua.
Haittaako se välttämättä? Lapsi haluaa läheisyyttä ennen päivän erossa olemista. Toki voisi opettaa, ettei kiukuttelu ole siihen paras tapa esim. jo itse tarjoamalla vaihtoehdoksi sitä, että aikuinen pukee lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en miettisi ratkaisua yksittäiseen tilanteeseen, vaan lähtisin miettimään siltä kantilta, että miten haluaisin aamujen jatkossa sujuvan. Pidän kiireettömistä, hyvän tuulisista ja "lämpimistä" aamuista. Mennään aikaisin nukkumaan, jotta herätään aikaisin. Yksinkertainen hyvä aamupala joka on nopeasti valmis, mieluisat vaatteet on laitettu edellisenä iltana valmiiksi ja laukut pakattu eteiseen odottamaan. Kenelläkään ole varsinaisesti kiirettä tai pinna kireällä. Rutiini on lasten osalta hyvin selkeä, eli pisu, hampaidenpesu, hiusten harjaus, pukeutuminen, aamupala ja sitten kouluun.
Minä esivalmistelen aamut tuolla tavalla, mutta silti aamut ovat joskus aivan hirvittävän kamalia. Aikaisemmin herääminen ei auta, mennään jo mahdollisimman aikaisin nukkumaan ja herätään (liian) aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolellisesta ennakoinnista huolimatta tuollaisia tilanteita tulee välillä vastaan. Silloin lapselle selitetään, että ymmärrät ettei aina huvittaisi pukea, mutta nyt on pakko, ettei myöhästytä bussista. Jos puhuminen ei tehoa, siirretään tuoleja, otetaan lapsi syliin pöydän alta ja puetaan hänet hellästi, mutta määrätietoisesti. Joskus sen voi joutua tekemään väkisin, mutta silloinkin otteet on tärkeää muistaa pitää hellinä.
Aika moni lapsi käyttää tuota hyväkseen. Eli jos ei jaksa itse pukea, niin alkaa kiukutella jolloin saa äidiltä/isältä pukemisapua eli sen "väkisin pukemisen". Toisaalta eipä siinä tilanteessa paljon muutenkaan voi toimia, kun lapsen rankaiseminen on poissuljettua.
Haittaako se välttämättä? Lapsi haluaa läheisyyttä ennen päivän erossa olemista. Toki voisi opettaa, ettei kiukuttelu ole siihen paras tapa esim. jo itse tarjoamalla vaihtoehdoksi sitä, että aikuinen pukee lapsen.
Meinaat, että lapsi tyytyy siihen, että häntä palvellaan vain aamuisin eikä siis yritä saada vastaavaa palvelua myös muulloin?
Tuollaista sattui monesti kun lapsi oli pieni. Sanoin napakasti, että nyt sieltä pöydän alta pitää tulla heti pois, ettei myöhästytä bussista. Jos se ei tehonnut, niin tartuin lasta kiinni molemmista jaloista ja vedin hänet pois pöydän alta (en siis kiskonut tai riuhtonut, vaan vedin rauhallisen varmasti). Pukemisen suhteen pidin lasta tiukasti sylissä ja puin hänet tarvittaessa väkisin, samalla rauhallisesti selittäen, että nämä vaatteet on nyt vaan pakko laittaa päälle.