Kuuluvatko raha-asiasi kumppanillesi?

Meillä on yhteinen taloustili ja muuten omat tilit ja loput rahat voi käyttää ihan mihin tahansa. 

Kunhan hoitelee yhteiset kulut sovitulla tavalla, muu ei toiselle kuulu. Jutellaan kyllä avoimesti raha-asioistakin, ja ollaan suunnilleen tietoisia toisen tilanteesta, mutta ei puututa toisen rahankäyttöön.

Emme puhu omista rahoistamme. Meillä on yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluja varten. Loput on omia rahoja eikä niistä ole tapana avautua, että paljonko on tuloja tai omia laskuja tai säästöjä tai ylipäänsä omaisuutta/velkaa.

Meillä on omat rahat. Vaimo on miljonääri eikä käy töissä. Itse olen ns. hyvätuloinen joten eipä ole mitään tarvetta toistemme raha-asioista kiinnostua. Rahaa on molemmilla enemmän kuin tarvitsee.

Kummallakin on oma tili ja sitten on yhteinen tili, jonne laitetaan rahaa tulojen suhteessa. Toisen tilin saldoa ei ole kummallakaan tarvetta kysyä, mutta tiedämme kyllä hyvinkin tarkkaan toistemme säästöt ja talletukset. Meillä on lapsi.

Silloin kun on yhteinen lapsi on hyvin epäkäytännöllistä, jos ei raha-asioita voi suunnitella yhdessä kumppanin kanssa. Kuitenkin kaikki muukin pitää suunnitella yhdessä. En osaa kuvitella, miten pystyisin olemaan sellaisen kumppanin kanssa yhdessä, joka pitäisi raha-asiansa ominaan ja ostelisi mitä haluaa, kuten aloittaja. Mutta kukin tyylillään. Mitä sen on väliä, kunhan on parisuhteessa kumpikin samaa mieltä.

Meillä on omat tilit ja rahat, yhteiset kulut laitetaan puoliksi. Kyllä me rahoista ja sijoituksista keskustellaan, muttan toiselta ei kysytä lupia omiin hankintoihin. Minulla on vara sanoa ja tarpeen mukaan päättää, jos mies haluaa hankkia kotiin jotain, joka tekee minulle lisätyötä.

Riipouu varmaan paljon parisuhteen tilasta.

Kauan sitten ed suhteessa ei ollut yhteisiä rahoja. Jaettiin kyllä kulut ja laina, mutta muuten omat rahat.

Nykyisessä suhteessa oli myös näin alkuun, mutta parisuhteen vakiintuessa ja naimisiin menon jälkeen kaikki muuttui yhteiseksi. Omat tilit, mutta kumpikin tietää paljonko on rahaa yhteensä, ja maksellaan kaikki kummalta vaan tililtä missä on rahaa. Pieniä omia hankintoja tehdään, yhtään isommista yli satasen menoista jutellaan sen verran että onko nyt rahaa vai siirretäänkö hankintaa.

Ja siis nykyiseen suhteeseen ja liittoon kuuluu 100 pros luottamus toiseen ja suhteeseen.

Omat rahat ilman muuta, haluan tuhlata salaa kaiken ylimääräisen.

Yhteiset menot aina puoliksi, ruokaostoksetkin suunnilleen. 

Oma tili mulla ollut aina, kerran kokeiltiin yhteistä luottokorttia mutta ei siitä mitään tullut. Minun pitää tietää saldo aina sentilleen reaaliajassa  ja säästän joka kuitin ja tarkistan. Mies on toivoton tohelo, heittää kuititkin pois tarkistamatta. 

Omat tilit ainoastaan. On meillä käsitys toisen varallisuudesta, mutta ei mitään syytä olla tarkasti tiedossa. Ollaan sovittu kuka hoitaa mitäkin maksuja esim, ei tarvitse kiistellä eikä neuvotella.

Meillä omat tilit. Paitsi sijoituksia on myös yhteisillä tileillä. Kummallakin on oikeudet toisen kaikkiin tileihin eli näen verkkopankistani kaikki miehenkin tilit (ja anopinkin kun hoidan anopin laskut ym).

Isommat ostokset sovitaan yhdessä. Pienemmistäkin usein keskustellaan mutta mies varsinkin saattaa ostaa välillä yllättäen vaikka harrasteauton. Laskut maksetaan siltä tililtä missä sattuu olemaan sopivasti rahaa.

Isommat sijoitukset ym neuvotellaan ja mietitään yhdessä huolella.

Tämä toimii koska olemme melko samanlaisia rahankäyttäjiä (säästäväisiä). Emme arvostele toisen ostoksia ym. Meillä on myös yhteinen yritys ja useampia kiinteistöjä yhdessä joten olisi aika outoa pitää muita rahaasioita salassa. Kaikki omaisuutemme menee aikanaan lapsillemme (meillä vain yhteisiä lapsia).

Meillä on yhteiset rahat, ja omaisuus. Ollut aina, yli 20v. Se oli helppoa, kun alussa kummallakaan ei ollut mitään. Se osti bensaa, ja tupakkia, kummalla sattui rahaa olemaan. Kaikki on yhdessä vuosien aikana hommattu(talo, autot, vene ym.). Kumpikaan ei muutenkaan käytä ylimääräistä rahaa mihinkään muotivaatteisiin, peleihin, meikkeihin, tai ravintoloihin. Näin varmaan mennään loppuun asti. Tämä ei enää taida olla nykytrendi. Ennen oli yleisempää. Taidetaan kuulua jo museoon.

Vierailija kirjoitti:

Riipouu varmaan paljon parisuhteen tilasta.

Kauan sitten ed suhteessa ei ollut yhteisiä rahoja. Jaettiin kyllä kulut ja laina, mutta muuten omat rahat.

Nykyisessä suhteessa oli myös näin alkuun, mutta parisuhteen vakiintuessa ja naimisiin menon jälkeen kaikki muuttui yhteiseksi. Omat tilit, mutta kumpikin tietää paljonko on rahaa yhteensä, ja maksellaan kaikki kummalta vaan tililtä missä on rahaa. Pieniä omia hankintoja tehdään, yhtään isommista yli satasen menoista jutellaan sen verran että onko nyt rahaa vai siirretäänkö hankintaa.

Ja siis nykyiseen suhteeseen ja liittoon kuuluu 100 pros luottamus toiseen ja suhteeseen.

Aika nopeesti päästiin tähän "ei ole oikea ja kestävä suhde jos ei ole yhteiset rahat."

Menot jaetaan tulojen suhteessa, eikä kummallakaan ole sanottavaa toisen rahankäytöstä. Meillä on kuitenkin yhteinen verkkopankki, joten tiedämme toistemme saldot.

Lisäksi maksan esimerkiksi yhteiset lomamatkamme, koska muuten vaimolla ei olisi varaa niille lähteä ja haluan hänet kuitenkin seurakseni.

Meillä on omat tilit. Ei avioehto. Meillä on yhteinen, velaton asunto.

Muuten kumpikin voi käyttää yhteisten kulujen jälkeen omia rahojaan niin kuin haluaa, mutta kumpikaan ei saa ottaa velkaa toisen tietämättä. Se on hyvin tärkeä asia.

Omat tilit on, itse en varojani salaile, säästöjä on 5 tonnia ja mies tietää myös paljonko (tai kuinka vähän :D) saan palkkaa. Mies itse aika useinkin maininnut mulle tiliensä saldoja, olettaisin että puhuu totta, ei mistään suurista rahoista ole kyse kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Menot jaetaan tulojen suhteessa, eikä kummallakaan ole sanottavaa toisen rahankäytöstä. Meillä on kuitenkin yhteinen verkkopankki, joten tiedämme toistemme saldot.

Lisäksi maksan esimerkiksi yhteiset lomamatkamme, koska muuten vaimolla ei olisi varaa niille lähteä ja haluan hänet kuitenkin seurakseni.

Minullakin on yksi niin pihi kaveri, että otti oman vaimonsa mukaan kun lähti Pattayalle.

Suunnilleen samoin kuin kakkosella.

Olemme tietoisia toisen tilanteesta, mä hoidan myös miehen tilit ja säästöt, asioista keskustellaan, mutta päätäntävalta on rahan omistajalla.

Yhteisiä hankintoja kotiin tehdään yhdessä tai erikseen, kiinnostuksen ja tarpeen mukaan.

Meillä on omat rahat kummallakin.

Syy on se, että meillä on kummallakin myös omaa omaisuutta. Minulla on talo, ja miehellä yritys. Miehellä on yrityksensä takia hyvin epäsäännölliset tulot, ja suoraan sanottuna talous aika kuralla. En tässä yhtälössä uskaltaisi laittaa munia samaan koriin, koska tuntuu, että miehen yritys on pohjaton syöveri joka vaan syö kaiken. Se että mulla on omat tulot ja omat raha-asiat tuo vakautta ja turvaa meidän molempien elämään.

Mielelläni pitäisin omana asianani, mutta tulin valinneeksi talouttaan huonosti hoitavan kumppanin ja yhdessä asutaan, joten raha-asioita selvitellään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen samoin kuin kakkosella.

Olemme tietoisia toisen tilanteesta, mä hoidan myös miehen tilit ja säästöt, asioista keskustellaan, mutta päätäntävalta on rahan omistajalla.

Yhteisiä hankintoja kotiin tehdään yhdessä tai erikseen, kiinnostuksen ja tarpeen mukaan.

Miksi hoidat myös miesesi tilit ja säästöt? Onko hän saamaton hoitamaan omia raha-asioitaan? Menis hermot tuollaisen äijän kanssa ihan alkajaisiksi, jos ei edes omia raha-asioitaan osaa hoitaa.