Kuulin, että vanha ihastus on eronnut. Nyt vaikea motivoitua omaan suhteeseeni

No contact - älä seuraa exääsi missään some/livemaailmassa. Mikäli yhteytesi exään on täysin poikki, niin sinun ei ainakaan pitäisi tietää hänen liikkeistään. Näin olen itse toiminut, enkä ole koskaan törmännyt keskisuuressa kaupungissa exiini.

Eroa. Miehes ansaitsee parempaa.

Elätkö vain haaveissa . Ei hyvä .

Ikinä en entisiin koskisi. En edes vapaana.

Tuskin sinulla on nytkään mahkuja Bill Gatesin suhteen. Eiköhän tuolle ole muitakin ottajia kuin sinä.

Eroa, ei tuo ole oikea parisuhde, ennemmin hyväksikäyttösuhde

Mitä järkeä olla suhteessa jota ei ole omassa mielessään valinnut ykkösvaihtoehdoksi?

Entinen on entine jostakin syystä. Muistelet miksi se juttu kaatui.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä olla suhteessa jota ei ole omassa mielessään valinnut ykkösvaihtoehdoksi?

Eli jos ei saa ykkösvaihtoehtoa, niin pitäisi olla ikuisesti yksin? Naiivia ajattelua. 

"kakkosvaihtoehtokin" voi olla hyvä kumppani ja suhde hyvä.

Ehkäpä sinun ei kannattaisi olla nykyisessä suhteessasi. Vanhat ihastukset voivat välillä pulpahtaa jokaisella mieleen, mutta niiden perään haikailu kyllä kertoo jostakin. Ehkä tunteesi eivät ole riittävän vahvoja nykyistä kumppania kohtaan eivätkä ole edes koskaan olleetkaan tai sitten sinussa itsessäsi on joki ongelma, joka vaatii työstämistä. Tutkaile asiaa itsesi kanssa rehellisesti ja mieti mitä haluat tehdä. Jos nykyinen suhde on se suhde, jossa haluat olla niin lopetat vaan sen entisen ihastuksen perään haikailun. Et seuraa hänen liikkeitään missään somessa ja kun hän pulpahtaa mieleesi niin sysit ne ajatukset pois. Mieti minkä takia olet nykyisessä suhteessasi ja mikä kaikki teillä on hyvin. Ihastus on vain ihastus. Parisuhde sen entisen ihastuksesi kanssa voisi olla ihan kamala. Et voi yhtään tietää millainen hän suhteessa on kun on kerran jäänyt vain ihastuksen tasolle.

Ei taida olla kovin hyvä suhde jos haikailet entisen perään. Olisko kivaa jos nykyinen miehesikin näkisi seksiunia ex-kumpppaneistaan ja haaveilisi paluusta yhteen exän kanssa?

Mulla suurin osa existä on kuollut, enkä muutenkaan ottaisi niitä. Kannattaa olla vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä olla suhteessa jota ei ole omassa mielessään valinnut ykkösvaihtoehdoksi?

Eli jos ei saa ykkösvaihtoehtoa, niin pitäisi olla ikuisesti yksin? Naiivia ajattelua. 

"kakkosvaihtoehtokin" voi olla hyvä kumppani ja suhde hyvä.

Ihmettelen aina miten joku jää roikkumaan joihinkin entisiin ja muka parempaa ei voi tulla vastaan? Hyviä miehiä on omassa historiassanikin joiden kanssa ei lopulta natsannut. Yksin olen ollut siihen asti että se parempi on löytynyt. Ja jos tämä nykyinen suhde kaatuisi niin en kyllä mihinkään sinne päin/ihan hyvään kakkosvaihtoehtoon tyytyisi vaan odottaisin sitä parempaa tai olisin yksin.

Minä menetin itselleni sopivan kumppanin jonka perään haikailen vieläkin. Olen yrittänyt toisen kanssa suhdetta nyt jo yli vuoden ja alussa ihastuin kovasti, mutta sen alun huuman laannuttua exä on mielessä jatkuvasti. En kyllä haluaisi jäädä yksinkään joten sinnittelen vielä tässä. Nimittäin se että löytäisi tilalle edes jotain joka on ok saati että ihan rakastuisi ja hän myös minuun on niin harvinaista utopiaa että ei sen varaan voi laskea. Haaveilen perheestä ja tiedän että minusta tulee kamala katkera ihminen jos en onnistu sitä saamaan. Ei siis ole varaa alkaa etsiä mitään täydellistä enää tässä iässä. Kunhan joku joka on ihan mukava.

Sitä vaan että kaikkien mieli ei toimi niin että on kymmeniä exiä joista pääsee heti yli ja osaa todeta että exä on syystä exä, uutta putkeen vaan enkä ajattele exiä enää koskaan, ja aina seuraava on muka parempi kuin kukaan entinen. Kuulostaa jopa vähän itsepetokselta.

Ei kannata haaveilla ihmisistä joiden kanssa ei ole suhteessa. Et voi oikeasti koskaan tietää millainen se henkilö olisi, jota et saanutkaan. Täälläkin näkyy päivittäin aloituksia esimerkiksi siitä, miten kumppani muuttui itsekeskeiseksi monen vuoden suhteen jälkeen kun saatiin yhteisiä lapsia. Mutta jos on aidosti nykyiseen suhteeseen syvästi tyytymätön niin se kannattaa työstää ja jos mikään ei auta, niin erota. 

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin itselleni sopivan kumppanin jonka perään haikailen vieläkin. Olen yrittänyt toisen kanssa suhdetta nyt jo yli vuoden ja alussa ihastuin kovasti, mutta sen alun huuman laannuttua exä on mielessä jatkuvasti. En kyllä haluaisi jäädä yksinkään joten sinnittelen vielä tässä. Nimittäin se että löytäisi tilalle edes jotain joka on ok saati että ihan rakastuisi ja hän myös minuun on niin harvinaista utopiaa että ei sen varaan voi laskea. Haaveilen perheestä ja tiedän että minusta tulee kamala katkera ihminen jos en onnistu sitä saamaan. Ei siis ole varaa alkaa etsiä mitään täydellistä enää tässä iässä. Kunhan joku joka on ihan mukava.

Sitä vaan että kaikkien mieli ei toimi niin että on kymmeniä exiä joista pääsee heti yli ja osaa todeta että exä on syystä exä, uutta putkeen vaan enkä ajattele exiä enää koskaan, ja aina seuraava on muka parempi kuin kukaan entinen. Kuulostaa jopa vähän itsepetokselta.

Itsepetokselta enemmän kuulostaa sinun oletuksesi että muilla mieli toimisi niin että heti päästään yli ja uutta putkeen vaan. Tottakai se aikaa vie mutta jos ei osaa ajatuksiaan työstää niin aika ruma ja katkera on ihmiselo kyseisellä henkilöllä.

Nimimerkillä oma exäni edelleen viiden vuoden takaa jaksaa ahdistella ja ruinata takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin itselleni sopivan kumppanin jonka perään haikailen vieläkin. Olen yrittänyt toisen kanssa suhdetta nyt jo yli vuoden ja alussa ihastuin kovasti, mutta sen alun huuman laannuttua exä on mielessä jatkuvasti. En kyllä haluaisi jäädä yksinkään joten sinnittelen vielä tässä. Nimittäin se että löytäisi tilalle edes jotain joka on ok saati että ihan rakastuisi ja hän myös minuun on niin harvinaista utopiaa että ei sen varaan voi laskea. Haaveilen perheestä ja tiedän että minusta tulee kamala katkera ihminen jos en onnistu sitä saamaan. Ei siis ole varaa alkaa etsiä mitään täydellistä enää tässä iässä. Kunhan joku joka on ihan mukava.

Sitä vaan että kaikkien mieli ei toimi niin että on kymmeniä exiä joista pääsee heti yli ja osaa todeta että exä on syystä exä, uutta putkeen vaan enkä ajattele exiä enää koskaan, ja aina seuraava on muka parempi kuin kukaan entinen. Kuulostaa jopa vähän itsepetokselta.

Itsepetokselta enemmän kuulostaa sinun oletuksesi että muilla mieli toimisi niin että heti päästään yli ja uutta putkeen vaan. Tottakai se aikaa vie mutta jos ei osaa ajatuksiaan työstää niin aika ruma ja katkera on ihmiselo kyseisellä henkilöllä.

Nimimerkillä oma exäni edelleen viiden vuoden takaa jaksaa ahdistella ja ruinata takaisin.

Jos ei se työstäminen mitään auta niin yksinkö pitäisi olla loppuelämänsä tai menettää mahdollisuudet perheeseen. Vain siksi että oma mieli sattuu olemaan sellainen että asioista on vaikeaa päästä yli.

Ikävää että hän ahdistelee sinua mutta ainakin voit ajatella että et ollut hänelle vain joku yhdentekevä sarjassa monia kumppaneita jotka vaihtuu vaan eikä kestään lopulta välitä kauheasti. Eli että olet ollut jollekin todella tärkeä. Mutta ehkä sellainen ei ole kaikille kauhean tärkeää jos saa muutenkin paljon huomiota elämässään ja löytää uusia kumppaneita kokoajan.

En ole siis itse pitänyt häneen yhteyttä, mutta on yhteisiä tuttuja jne. Valitettavasti ongelma on varmaan se, että en ole nykyiseen ollut koskaan niin ihastunut ja rakastunut kuin tähän toiseen. Tykkään kyllä kumppanistani tosi paljon ja viihdyn hänen seurassaan, mutta sellaista suurta intohimoa ei ole. Ilmeisesti sitten kaipaisin kuitenkin sellaista tunnetta, mutta en yhtään tiedä, miten kytkeä pois nämä ajatukset ja tuntemukset, jotka nyt pyörivät mielessä.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla kovin hyvä suhde jos haikailet entisen perään. Olisko kivaa jos nykyinen miehesikin näkisi seksiunia ex-kumpppaneistaan ja haaveilisi paluusta yhteen exän kanssa?

Ei omia uniaan voi kontrolloida, eli unien näkemisestä ei ainakaan voi ketään syyttää.

Exän perään haikailuun auttaa se, kun muistuttaa itseään (tai tolkuttaa itselleen), että kaikki se kaipailu jne on vain sinun puolelta, ja toinen on ihan tyytyväinen näin. Jäähdyttää niitä omiakin kaipauksen tunteita, kun tajuat, ettei se toinen kaipaa sinua.