Sinä, joka et urheile tai juuri liiku kuntoillaksesi

Minulla vähänkään raskaampi liikunta tekee jaksamiselle sen, että jaksan vielä vähemmän kuin jaksan ilman raskaampaa liikuntaa. Luotan ennemmin omiin tuntemuksiini kuin tuntemattomien tekemiin tutkimuksiin. 

Teen pitkää työpäivää, lisäksi kotitöitä ja omakotitalon huoltoa ja huolehdin yksin kahdesta teinistä. Omalla ajallani makaan väsyneenä tv:n edessä. Viikonloppuisin käyn välillä kävelyllä. Aiemmin kävin kuntosalilla ja pilateksessa. Ehkä taas joskus?

Töissä kyllä kävelen paljon, mutta sitä lihaskuntoharjoittelua ei ole tullut tehtyä. Olisiko Gymstick hyvä väline tähän?

Vierailija kirjoitti:

Koska se on pitkästyttävää. En kai koskaan ole tuntenut mitään liikunnan iloa.

En oikein osaa tehdä kahta asiaa samaan aikaan, en edes kuunnella musaa samalla kun kävelen. Ainoa mistä pidän ovat pallopelit, mutta niihin tarvitsisin pelikaverin, jota ei ole. Ja niitä kyllä pelaisinkin sitten muusta syystä kuin kuntoillakseni, nimittäin siksi että se on kivaa.

Kannattaa kuunnella Ye Puhetta kävellessä. Se on kiinnostavampaa kuin musiikki. Ja Radio Suomesta "Pyöreä pöytä"-ohjelmaa : ) Se on aivan huippu +++++++++

Minulla suurin "este" on se, että mieluiten kävisin uimassa, mutta hallille kulkeminen +tavaroiden raahaus (minulla on kuiva iho, uiminen tekee sille itse asiassa hyvää, mutta omien pesuaineden, rasvojen ym. kanssa pitää käydä) tee hommasta vaivalloista.

Haaveilen lottovoitosta, että saisin oman uima-altaan/voisin muuttaa taloyhtiöön jossa oma allas mihin voisi mennä kylpytakilla suoraan hissillä.

Toinen mistä pidän (ja mitä harrastin lapsena/nuorena) on jalkapallo- ym. pallopelit, niitä pelaisin mielelläni edelleen, mutta 40+ ei oikein saa porukkaa kasaan. Täällä oli/on kyllä yksi viritelmä "harrastajille", mutta vaikka sitä kuvailtiin kaikille sopivaksi niin "kaikki" olivat "lähes ammattilaisia" (pari vuotta sitten lopettanut SM-tasolla pelannut 24-V on eri tasolla kun 25-vuotta sitten junnutasolla pelaillut keski-ikäinen)

30 vuotta aktiivifutista ja lätkää. Ei kiinnosta urheilu pätkääkään. Polvet ei kestä kuin kevyttä pyöräilyä ja uintia.

Paljonkohan huonokuntoisten liikkumattomuudesta johtuu koululiikunnasta?

Mulle tulee hikiliikunnasta paha olo ja pää kipeäksi. Enkä jälkikäteen saa mitään hyvää oloa kuten luvataan, vaan edellä mainitsemani.

Siivooja kirjoitti:

Töissä kyllä kävelen paljon, mutta sitä lihaskuntoharjoittelua ei ole tullut tehtyä. Olisiko Gymstick hyvä väline tähän?

Televisiota katsellessa voi nostella käsipainoja. Kun tekee sen vielä seisten, niin vielä parempi : )

Itse harrastan kevyttä liikuntaa esim. kävelyä ja uintia, mutta nivelsairauden vuoksi lääkäri on kieltänyt minulta raskaan liikunnan koska siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

En ole koskaan kokenut liikunnan iloa, olen liikkunut väkisin koska "kuuluu" liikkua. Enää en viitsi kiusata itseäni, rauhallinen käveleskely koirien kanssa riittää ja hoitajan työssä askeleita tulee ihan riittävästi.  Vesijuoksu on melkein kivaa, mutta näin lihavana ei huvita mennä uimahalliin naureskeltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee hikiliikunnasta paha olo ja pää kipeäksi. Enkä jälkikäteen saa mitään hyvää oloa kuten luvataan, vaan edellä mainitsemani.

Ei pidä aloittaa heti liian rajusti. Kannattaa mieluummin aloittaa tekemällä joka päivä vähän jotakin. Esim. käy joka päivä kävelyllä ja pidennä matkaa pikku hiljaa. Välillä voi pieniä pätkiä vähän hölkätä ja sitten taas kävellä. Käsipainoja voi nostella vaikkapa televisiota katsellessa. Roskia voi kyykistyä poimimaan katujen varsilta.

Lähes kaikki liikunta liikunnan vuoksi on ihan jumalattoman tylsää. Niin tylsää, että jos yritän itseäni pakottaa kuntoilemaan kuntoilun vuoksi, alkaa jo edellisenä päivänä ärsyttämään että seuraavan pitää taas kärsiä. Ei kiitos, liikun sen verran kuin huvittaa, villoin kun huvittaa ja nautin elämästäni. Ihan sama vaikka lyhenisikin jollain vuodella, mieluummin se kuin jatkuva ketutus.

Se on sellainen noidankehä, että kun ei jaksa niin ei jatka liikuntaa ja kun ei liiku niin ei jaksa. Jos liikun pelkän kunnon takia, tuntuu siltä että juoksen pelkästään kuolemaa pakoon. Ja sillloin tekee mieli vaan antaa periksi.

Koululiikunta oli ihan P A S K A A. Ja koko ajan jankutettiin, että pitää liikkua armeijaa varten. Lopetin siis liikkumisen kokonaan. Saa yhteiskunta maksaa seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan huonokuntoisten liikkumattomuudesta johtuu koululiikunnasta?

Mä en voinut sietää koululiikuntaa. Vihasin niitä pallopelejä, yleisurheilua, juoksua ja muutenkin kaikkea joukkueurheilua. Mutta kotona tykkäsin liikkua itekseni. Tein kävelylenkkejä ja omia jumppaliikkeitä. Myöhemmin teini-iässä aloin käydä salilla.

Ainakaan minun liikunnaniloa ei koulu pilannut. Oikeastaan inhoan vain sählyä yms. Ja ne herättää ikäviä muistoja, mutta ei noita tarvitse aikuisena enää pelata. Onneksi on niin paljon muita liikunnanmuotoja. :)

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan huonokuntoisten liikkumattomuudesta johtuu koululiikunnasta?

Minä en kokonaan liikkumaton ole, mutta hiihdosta jäi sellaiset traumat kouluajoilta, että nakkasit sukset metsään viimeisen tunnin jälkeen ja sen jälkeen en ole suksiin koskenut. Olen yli 40. 

Mulle tulee kanssa postinjakajana  päivittäin 14-15 km kävelyä. Ei oikein intoa viikolla enää piisaa lisäliikuntaan töiden jälkeen. Viikonloppuna sitten voi lenkkeillä ihan huvikseen.