Tiedättekö sen tunteen kun voi olla vahingoniloinen miehen rakastajattarelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika älytöntä antaa miehelle noin vain anteeksi, ja kantaa vuosi kaunaa sille naiselle. Mieshän se sinua petti, hänen olisi pitänyt olla sinulle uskollinen, eikä sen puolitutun naisen. En millään tavalla hyväksy naikkosenkaan tekosia, mutta mies sinulle teki enemmän vääryyttä, kuin se nainen.

Et tainnut lukea mitä kirjoitin. EN ole antanut miehelle anteeksi, enkä luota. Ero edessä, mitä ilmeisimmin.. sillä eihän tämä tästä muuksi muutu kun en voi luottaa.

Nainen kuului ystäväpiiriini, oli enemmän kuin puolituttu, mutta ei kuitenkaan sydänystävä..joten mielestäni naisenkin piti olla luottamuksen arvoinen..

ap

Mutta et silti ole vielä tehnyt eropäätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas uskon ap, että et ole vain vahingoniloinen, vaan myös erittäin rikki sisältä. Tuo miehen syrjähyppy olisi ehkä teidän pitänyt käsitellä jollain muulla tavalla. Nyt se tilanne mikä teillä on, heijastuu koko teidän perheen dynamiikkaan, enkä usko että vahingonilo on siinä päällimmäisenä tunteena. Kyynisyyden ja katkeruuden kanssa on todella vaikeaa elellä eteenpäin.

Kyllä. Olet oikeassa. Kaikki on paskana, joten se ero on varmasti edessä. Ei tämä muuksi muutu. Aikani odotin, olen tehnyt surutyötä tässä itsekseni. Kaikki on pilalla. Olen keräillyt itseäni ja pikkuhiljaa alkaa olla sellainen olo, että kun vielä löytyy joku isompi syy lähteä, lähden. Se ei vaadi kuin pienen ihastuksen poikasen.. työntävä elementti on pois kotoa.. mutta sitä ulkopuolelta tulevaa vetävää elementtiä ei. Terapiakin varmaan olisi fiksua aloittaa. Yksin. Parisuhdeterapeutista en tiedä.. en jaksaisi alkaa vatvomaan samoja juttuja uudelleen. Rakastan miestäni, tavallaan. Toisaalta kun en voi koskaan enää 100% luottaa niin joudun olemaan varpaillani eikä sitä mikään terapia pysty palauttamaan sitä luottamusta.

ap

Tiedän, kun rakastajattaresta tuli vaimo ja kun hän kertoi, että jos olisi tiennyt, ei olisi ikinä avioitunut eronneen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt hän voi entistä vapaammin vokotella sinun miestäsi. Hyvin tehty!

Mä en ole miehelleni anteeksi antanut. Löysässä hirressä on elelty. Ero varmaan lopulta edessä, sillä en luota. Sattuneesta syystä. Mutta olen kerännyt omanarvontuntoni, minua ei petetä! Jos mies jää kiinni, lähden. Tällä hetkellä ei ole syytä epäillä, mutta olen herkkä kyllä huomaamaan kaiken poikkeavan käytöksen ja selittelyn. Mies on ollut pahoillaan, tietää itse mokanneensa. Masentui. 

Näin ne suhteet hajoaa. Kiitos rakas mieheni ja kiitos pettäjänaiselle myös. 

ap

Kai ymmärrät, että olet itse siinä löysässä hirressä myös. Ja vielä vapaaehtoisesti, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt hän voi entistä vapaammin vokotella sinun miestäsi. Hyvin tehty!

Mä en ole miehelleni anteeksi antanut. Löysässä hirressä on elelty. Ero varmaan lopulta edessä, sillä en luota. Sattuneesta syystä. Mutta olen kerännyt omanarvontuntoni, minua ei petetä! Jos mies jää kiinni, lähden. Tällä hetkellä ei ole syytä epäillä, mutta olen herkkä kyllä huomaamaan kaiken poikkeavan käytöksen ja selittelyn. Mies on ollut pahoillaan, tietää itse mokanneensa. Masentui. 

Näin ne suhteet hajoaa. Kiitos rakas mieheni ja kiitos pettäjänaiselle myös. 

ap

Tota noin.. hienoa voimakirjoitusta, mutta. Sinua on jo petetty ja olet edelleen suhteessa. Eli miten tuo "ei petetä tai lähden" meni noin niin kuin omasta mielestä?

Teidän suhde on menetetty, olisi pitänyt erota jo pettämisen selvittyä. Tee itsellesi palvelus ja eroa.

Tiedän sen tunteen kun naisen oma riittämättömyys purkautuu vauvapalstalle kirjoittamisena miehen haettua lämpöä parisuhteen ulkopuolisesta sylistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas uskon ap, että et ole vain vahingoniloinen, vaan myös erittäin rikki sisältä. Tuo miehen syrjähyppy olisi ehkä teidän pitänyt käsitellä jollain muulla tavalla. Nyt se tilanne mikä teillä on, heijastuu koko teidän perheen dynamiikkaan, enkä usko että vahingonilo on siinä päällimmäisenä tunteena. Kyynisyyden ja katkeruuden kanssa on todella vaikeaa elellä eteenpäin.

Kyllä. Olet oikeassa. Kaikki on paskana, joten se ero on varmasti edessä. Ei tämä muuksi muutu. Aikani odotin, olen tehnyt surutyötä tässä itsekseni. Kaikki on pilalla. Olen keräillyt itseäni ja pikkuhiljaa alkaa olla sellainen olo, että kun vielä löytyy joku isompi syy lähteä, lähden. Se ei vaadi kuin pienen ihastuksen poikasen.. työntävä elementti on pois kotoa.. mutta sitä ulkopuolelta tulevaa vetävää elementtiä ei. Terapiakin varmaan olisi fiksua aloittaa. Yksin. Parisuhdeterapeutista en tiedä.. en jaksaisi alkaa vatvomaan samoja juttuja uudelleen. Rakastan miestäni, tavallaan. Toisaalta kun en voi koskaan enää 100% luottaa niin joudun olemaan varpaillani eikä sitä mikään terapia pysty palauttamaan sitä luottamusta.

ap

Mikä voi enää olla se isompi syy kuin toisen ihmisen kunnioituksen ja luottamuksen menettäminen? Olen itse ollut samassa tilanteessa kuin sinäkin, ja kun elämältä viedään pohja pois niin sinne reunalle takaisin nousu onkin sitten todella vaikeaa. Minä erosin miehestäni joka ilmoitti ykskaks että oli pettänyt minua 10vuotta eri naisten kanssa, välillä oli ollut jopa pitempiäkin suhteita. En pystynyt enää jatkamaan liittoa. Erosta on jo 11vuotta, mutta en vieläkään ole pystynyt löytämään miestä keneen luottaisin. Ilmeisesti vedän puoleeni vaan kaikki surkimukset. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista kumminkin että, Sinun elämä, sinä päätät millaisen siitä jatkossa teet.

Miehes varmaan tulee tekemään samanlailla tälle uudelle naisellekin tai sitten tämä nainen tekee samanlaille miehellesi. Onneksi pääsit eroon ja naisen mies pääsi eroon naisestaan.

^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt hän voi entistä vapaammin vokotella sinun miestäsi. Hyvin tehty!

Mä en ole miehelleni anteeksi antanut. Löysässä hirressä on elelty. Ero varmaan lopulta edessä, sillä en luota. Sattuneesta syystä. Mutta olen kerännyt omanarvontuntoni, minua ei petetä! Jos mies jää kiinni, lähden. Tällä hetkellä ei ole syytä epäillä, mutta olen herkkä kyllä huomaamaan kaiken poikkeavan käytöksen ja selittelyn. Mies on ollut pahoillaan, tietää itse mokanneensa. Masentui. 

Näin ne suhteet hajoaa. Kiitos rakas mieheni ja kiitos pettäjänaiselle myös. 

ap

Vau sun elämä kuulostaa onnelliselta. Monta vuotta olet jatkanut tätä katkeruutta?