Lue keskustelun säännöt.
Miksi moni asperger ihminen välttää riitelyä? Oon huomannu, että parisuhteissa joissa puolisolla on asperger niin he eivät juurikaan riitele
02.05.2021 |
Tai toinen osapuoli ehkä hastaa riitaa ja on tyytymätön, mutta taas tämä asperger ihminen ei lähde mukaan siihen.
Mistä tämä ilmiö johtuu?
Kommentit (45)
Päinvastoin, ovat kaavoihin kangistuneita ja hankalia ja hermostuvat helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään puolitutun pariskunnan mies taitaa kyllä olla assi, ja hän kyllä tiuskii ja elehtii vaimolleen todella alentavasti.
Tarkoitat varmaan etteivät osaa riidellä romanttisesti eli riita & sovinto (nainen oikeassa kaikessa) & lahja+seksi?
Ehkä eivät riitele muiden läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan etteivät osaa riidellä romanttisesti eli riita & sovinto (nainen oikeassa kaikessa) & lahja+seksi?
Tuo on persoonallisuushäiriöisen malli, mutta sinä et sitä tietenkään itse sisäistä. Kerron nyt kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ilmiön. Assit vihaavat kaikkea, mikä poikkeaa normaalirutiinista ja riitely poikkeaa pahasti. Me emme halua mitään muuta kuin tasaista mukavaa samanlaista elämää. Me menemme sekaisin moneksi päiväksi muusta. Riitely ei ole tasaista eikä mukavaa eikö samanlaista. Se vie voimat ja energian, jota tarvitsisin muuhun päivittäiseen selviytymiseen.
Lisäksi mä en ymmärrä riitelyn pointtia. Jotkut muka ratkoo sillä asioista, mutta en ymmärrä miten, kun eihän siinä yleensä edes puhuta niistä ratkottavista asioista ja niiden vaihtoehdoista, vaan kiukutellaan ja huudetaan ihan toisarvoisista jutuista. Ja ylipäänsä rationaalisempi keskustelu ratkoisi ongelmia tehokkaammin.
Kolmas ongelma on se, että mä en vaan pysty pahoittamaan tahallaan toisten mieltä. Se käy kyllä vahingossa, mutta ei tahallaan. Ja kun huimaan että joku hakuaa tahallaan pahoittaa mun mielen, sen vaikutus on sille ihmissuhteelle aika tuhoisa, enkä ehkä koskaan pääse sen yli. Miksi haluaisin olla tekemisissä jonkun sellaisen kanssa, joka haluaa että mulla olisi paha mieli? Ei kiitos, elämässä on riittävästi pahaa mieltä aiheuttavia tekijöitä ilmankin.
Joten vältän riitelyä, enkä edes osaa riidellä. Minä yritän sopeutua kaikkien vaatimuksiin niin pitkkään kuin voin ja sitten kun en enää voi, minä vain väistän. Riitelemään en pysty.
Eivät nauti draamasta ja kovista äänistä kuten huutamisesta. Jos on ongelma, se yritetään ratkoa loogisesti keskustelemalla ja sopimalla. Jos ongelma on siedettävä ja pieni, sen voi myös antaa olla. Näin ihannetilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En riitele. Inhoan sitä ja pidän tarpeettomana. Yritän olla rakentava. Onneksi puolisonikaan ei tahdo riidellä vaan asiat selviää keskustelemalla.
Mustavalkoinen luonteeni ei tee helpoksii, mutta on kasvattanut. Teinien kanssa olen ottanut toisinaan yhteen, heilläkin assi.
Oisko syynä se, että kun on muutenkin vaikea "lukea" toisten tunnetiloja, niin ei vaan yksinkertaisesti riitä energiat siihen, että joutuu a. Analysoimaan toisen reaktioita ja b. yrittää avata omaa näkemystä toiselle riittävän selkeästi, ettei tule lisää väärinymmärryksiä?
Tää oli vaan heitto. Ei oo virallista diagnoosia, mutta piirteitä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EhkäpäAssi kirjoitti:
Oisko syynä se, että kun on muutenkin vaikea "lukea" toisten tunnetiloja, niin ei vaan yksinkertaisesti riitä energiat siihen, että joutuu a. Analysoimaan toisen reaktioita ja b. yrittää avata omaa näkemystä toiselle riittävän selkeästi, ettei tule lisää väärinymmärryksiä?
Tää oli vaan heitto. Ei oo virallista diagnoosia, mutta piirteitä löytyy.
Ei. Kuten muutamassa viestissä yllä on kerrottu, riitely koetaan turhaksi eri syistä.
Käännän tämän toisinpäin. Miksi pitäisi riidellä? Mihin riitelyä tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää lähteä riitelemään varsinkaan jokun puolitutun kanssa koska olen impulsiivinen ihminen.
Tarkoittaa, että revin pääsi irti miettimättä, jos sanot pahasti. Ei hyvä kummallekaan.
Minä siis oikeasti lyön, jos et käyttäydy. Täysiä ja päähän ja heti.
Ollaan kavereita.
Me emme riitele, me kyllä harmistumme, sitten sanomme että nyt harmittaa, sitten keskustellaan, mikä harmittaa. Keskustellaan loogisesti ja analyyttisesti, kunnes ymmärretään mistä on kyse. Pyydetään anteeksi, että on ymmärretty väärin. Pyydetään anteeksi, että on pahoitettu toisen mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olen lukenut asseilla tunnetaidot melko nollassa. Miten riitelet jos et ymmärrä miksi riita on käynnissä , sosiaaliset taidot puutteelliset eli ei ymmärretä miksi toinen huutaa ja mitä asialle vois tehdä. Parempi olla hiljaa ja myötäillä. Jospa se siitä rauhottuis. Assit on normi-ihmisen mielestä rasittavia. Tasapaksua ja kaavamaista elämää viettäviä .Mitään vihjeitä ei ymmärretä vaan kaikki otetaan sanatarkasti.
Minä en riitele.
Jos suutun, saan simpanssiraivarin.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää lähteä riitelemään varsinkaan jokun puolitutun kanssa koska olen impulsiivinen ihminen.
Tarkoittaa, että revin pääsi irti miettimättä, jos sanot pahasti. Ei hyvä kummallekaan.
Minä siis oikeasti lyön, jos et käyttäydy. Täysiä ja päähän ja heti.
Ollaan kavereita.
Mä en ymmärrä miksi kukaan haluaisi olla sosiaalisesti täysin lahjattoman ja väkivaltaisen kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan etteivät osaa riidellä romanttisesti eli riita & sovinto (nainen oikeassa kaikessa) & lahja+seksi?
Tuo on persoonallisuushäiriöisen malli, mutta sinä et sitä tietenkään itse sisäistä. Kerron nyt kuitenkin.
Ja mikä pershäiriö kyseessä? Kiinnostaa , onko vaativa , estynyt , mikä?
Eivät varmastikaan tykkää riidellä ja välttävät sitä, mutta kyllä hekin joskus riitelevät. Varsinkin jos stressi- ja kuormitustaso on korkea. Eivät siedä epäoikeudenmukaisuutta, ja siitä voi tulla sanomista jos toinen on jotenkin epäreilu.
Käsittääkseni aspergerit kyllä riitelevät, huutavat ja hajottavat tavaroita. Niin ainakin isäni tekee, ja äitini epäilee isäni olevan assi.