Mikä on elämäsi tarkoitus tällä hetkellä?

Selviytyä päivästä päivään ja yrittää kasvattaa teinistä omin avuin pärjäävää kansalaista.

Rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseä. Olla Jumalan rakkauden kohteena ja vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan. Tulla enemmän Hänen rakkautensa hoidossa siksi ihmiseksi, joksi Hän on minut tarkoittanut.

Ja tehdä ne hyvät teot, jotka Jumala on minulle edeltä valmistanut. Ei kuitenkaan suoritusmielessä vaan armahdettuna syntisenä.

Iloita tästä elämästä, vaikeuksien ja koronapandemian keskellä - tämä tekee välillä vähän tiukkaa.

Olla riittävän hyvä äiti, ja saada näistä pikkuihmisistä kasvatettua ajattelevia, ymmärtäviä, armollisia, reiluja, vastuuntuntoisia, sinnikkäitä ja itseään ja toisia arvostavia ihmisiä. Välillä ottaa vähän tiukille kyllä.

Odottaa että lapset kasvavat aikuisiksi ja sitten lähteä tästä paskasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Odottaa että lapset kasvavat aikuisiksi ja sitten lähteä tästä paskasta elämästä.

Huolet lapsista ei hellitä kun täyttävät 18, saattavat jopa pahentua. Niin että alahan asennoitua siihen, ettet pääse yhtään mihinkään. Pitää vaan elää paskakin elämä

Odottaa koronan kaatumista ja aloittaa elämä.

mies53v

Enpä oikein tiedä. Varmaan katsoa ja odottaa miten teinilapseni saavat aikuiselämänsä aloitettua ja tukea heitä siinä, toinen muuttaa jo kotoakin pois ja aloittaa lukion jälkeiset opiskelut.

Mutta muuten elämä ei tuskin mitään tarjoa tai anna, arkista raatamista pystyyn kuolleena.

Se on toi Hassisen koneen laulu rappiolla on hyvä olla olla vaan täysi nolla . Paras laulu.

Huolehtia että jälkikasvu (teinit) saa elämänsä raiteilleen aikuisuutta varten.

Ymmärsin jo aikaa sitten ettei yhden ihmisen elämällä ole pienen pientäkään merkitystä edes Linnunradan mittakaavassa, sattuman kauppaa että ylipäätään olemme olemassa näiden lainassa olevien atomien kautta - joista suurin osa ei ymmärrä hölkäsen pöläystä.

Tämän ymmärrettyäni olen koittanut ottaa elämän mahdollisimman rennosti, enkä ole kyllä siinäkään aina onnistunut. :D

Vierailija kirjoitti:

Odottaa että lapset kasvavat aikuisiksi ja sitten lähteä tästä paskasta elämästä.

Kuolema tulee joka tapauksessa, se odottaa lopussa meitä kaikkia. Kun kerran on niin, mikset yrittäisi katsoa sitä ennen mitä elämä tuo eteesi. Kyllä sitä kuolla ehtii myöhemminkin.

En koe, että elämälläni on ns. ”tarkoitusta”.

Elän täällä vain samalla oikeudella kuin kaikki muutkin.

 En tiedä. Olen vähän hukassa itseni kanssa tällä hetkellä. Jotain tärkeää on särkynyt elämässäni vuosien saatossa ja on tunne, etten enää koskaan pääse peloistani eroon. Ja niitä pelkoja riittää. 

Huolehtia lapsistani, ja ylipäätään pysyä hengissä. Pahinta mun kuolemassa olisi se että nuorimmat lapset eivät ole vielä edes yläasteella.

Elämässä on kaikenlaista menossa, ja on aina ollut, mutta lapset on se kaiken perimmäinen syy. Ilman lapsia voisi maata vaikka katuojassa, ei millään olisi niin väliä kun itse vaan siihen tyytyisi.

Itse asiassa just tällä hetkellä tavoitteeni on selvittää tätä itselleni. Eli yritän kehittää elämääni mielekästä sisältöä, jonka äärellä loppuelämä sujuu leppoisasti. En ole vielä ihan valmis, mutta hiljaa hyvä tulee.

Haaveilla cunnilinguksesta ja naisen seksuaalisesta tyydyttämisestä.

Odottaa kuolemaa.

Ei mitään erityistä tarkoitusta, kunhan olen ja elän.