Suhtautuminen lapsen mielikuvitusjuttuhin (anoppi -juttu mukana)

Meillä ei puhuta raamatullisista asioista, Näkeistä eikä saunatontuista.
Joulutontut kulkee joulunaikaan ja joulupukki käy aattona. Mörköjä ei ole eikä kummituksia.

Lapsi on siinä iässä että mielikuvitus lentää... on juttuja oven takana, sängyn alla jne.

Ongelmana anoppi. Hän selitti jo viime kesänä lapselle ettei saa mennä veteen koska näkki vie. Nyt kun lapsi oli höpötellyt omista mielikuvituskavereista niin anoppi oli tiukasti kieltänyt sellaisia edes olevan.

Luin sitten netistä, että lapsen juttuihin voi mennä neutraalisti mukaan, esim. Kurkata yhdessä sinne komeroon ettei siellä ole mörköjä. Mutta missään nimessä ei saa kieltää lasta uskomasta näihin.

Miten selittää anopille, jonka mielestä näkki on ok mutta vaatekaapissa oleva mielikuvituskaveri ei ole, ettei kommentoisi lapselle mitään saati kiellä lapsen mielikuvitusjuttuja?