Äiti vauvan kanssa kotona ja isommat hoidossa...

Kirjotan siihen, notta miettikää nyt, nuoret naiset, että jaksatteko niitä lapsia sitten hoitaa. Jos ette jaksa, ni älkää tehkö. Kyllä elämä on sitten yksinkertaista, kun on fiksu niinku me av-mammat.

ikähaarukkaan 4 - 6 vuotta kuuluvaa, on elämä kyllä koko lailla helpompaa kuin että jos on vain yksi.



Voi pyhä yksinkertaisuus, 41.

Vierailija:

ikähaarukkaan 4 - 6 vuotta kuuluvaa, on elämä kyllä koko lailla helpompaa kuin että jos on vain yksi.

Voi pyhä yksinkertaisuus, 41.

Joo, siis kyllä meillä ainakin leikkivät nuo keskenään, eivätkä enää kinua äitiä joka paikkaan. Samaa sanovat kaikki tuttuni.



Jos jompikumpi on poissa, sitten sitä tekemistä taas itketään meiltä aikuisilta. Nämä meidän tappelevat kyllä tosi vähän keskenään. Itse tappelin siskoni kanssa aikoinaan paljon enemmän.



Mutta kyllä ehdottomasti on elämä koko ajan ollut helpompaa, kun on kaksi suht samanikäistä. Kolmesta en sitten osaa sanoa.

Kirjoitin aikoinani kuusi laudaturia. Minulla on myös maisterin paperit. Ymmärrykseni pelaa aivan täysin. Ymmärrän myös sitä, että lapset viedään hoitoon, kun vauva syntyy.

- ne nyt viimeisenä auttavat lastenhoidossa! Minulla on myös kuuden laudaturin paperit ja maisterin tutkinto, mutta ei niillä kyllä ole mitään tekoa äitinä olon kanssa!

Vastasin hänelle, ettei ymmärryksessäni ole mitään vikaa, vaikken ymmärräkään suvaitsemattomia " ei saa lapsia viedä hoitoon ku vauva syntyy" -ihmisiä.

vaikka olin nuoremman kanssa lapsen kanssa kotona. Syy oli selkeä: esikoisellani on dysfasia ja hän oli kuntouksellisista syistä puhe- ja äänihäiriöisten ryhmässä. En ole kyseenalaistanut kykyäni olla äiti yhtäaikaa useammalle lapselle mutta puheterapeutiksi tms. minusta ei ole. (Oli muuten tosi tehokasta lapselle olla tuossa ryhmässä, parin kuukauden jälkeen vieraatkin saivat lapsen puheesta jo suuren osan selvää kun ennen ei saanut kuin sanasta sieltä täältä.) Virikkeitä osaan keksiä lapsille ilman päiväkotiin viemistäkin.

Meillä on erittäin vilkas, aktiivinen ja ikäistään kehittyneempi taapero, joka ollut hoidossa yksivuotiaasta asti ja hyvin kiintynyt tarhantäteihin ja tarhakavereihin. Lähistöllä ei ole samanikäisiä ja koska asumme uudella asuinalueella, lähin leikkipuisto löytyy noin viiden kilometrin päästä. Päivisin ei ole autoa käytössä ja rivarimme piha on noin postimerkin kokoinen. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä vastasyntynyt, joka luonnollisesti vaatii äidin huomiosta valtaosan (energiasta puhumattakaan) ja estää esimerkiksi ulkoilun huonolla kelillä, niin kyllä mielestäni tekee isommalle ihan hyvää käydä parina päivänä tarhassa purkamassa energiaansa ja leikkimässä ikäistensä kanssa.

Tuskin ap tarkoittikaan, ettei esikouluikäiselle olisi hyväksi käydä saamassa ikäistään seuraa jos sitä ei kotipiiristä löydy. TAI JOS LAPSI ON OSAPÄIVÄINEN/PARI PÄIVÄÄ VIIKOSSA HOIDOSSA. On täysin ymmärrettävää, että 5-6-vuotias lapsi käy pari kertaa viikossa päiväkodissa tai puolipäivähoidossa, koska puistoista/perhekerhoista ei valitettavasti tuon ikäistä seuraa tahdo löytyä. Sen sijaan jos 2-vuotias viedään viitenä päivänä viikossa 8-16 hoitoon ja äiti on kotona vauvan kanssa, ei mielestäni ole hyväksyttävää. En keksi mitään perustelua miksi tämä pitäisi hyväksyä (jos lapsi on ns. normaalisti kehittynyt ja kotiolot on hyvät). JA jos puistoja ja kerhoja on kävelymatkan päässä kotoa, asia käy vielä vähemmän ymmärrettäväksi, eikö? Ei kai kukaan voi oikeasti väittää, että 5-vuotias on todella samalla viivalla kuin 1-2-vuotias? Järki käteen nyt ennen kun maalaatte asiat mustavalkoisiksi.

mutta jollakin kaksivuotiaan äidillä voi olla oikeasti tilanne, jossa ei pärjää, ja silloin on parempi hakea apua. Kukaan meistä ei ole täydellinen, joten toista ei kannata tuomita.



Sitä minun on vaikea kuvitella, että kukaan ihan mukavuuttaan veisi kaksivuotiaan hoitoon, tai kuvittelisi tämän jotain virikkeitä kaipaavan. Siinä on varmaan aina jotain vakavampaa taustalla, jota ei haluta vain muille tunnustaa.

Katsos, kun me kaikki emme ole kotona 10-20 vuotta putkeen synnyttäen lapsia toisensa perään.

Meillä isommat olivat päiväkodissa hyvän aikaa ennen kun jäin äitiyslomalle. Olisikin ollut todella järkevää ottaa 5-vuotiaat kotiin vajaaksi vuodeksi ja laittaa sitten taas syksyllä eskariin. Sekä meistä, että päiväkodin henkilökunnasta oli paljon fiksumpaa antaa lasten jäädä päiväkotiin muutamaksi päiväksi viikossa ja siirtyä kesäloman jälkeen eskariin.



Mutta samahan se on, mitä sulle selittää, sähän jo itse kerroit, ettet tajua... :DDDDDDD

Vierailija:

Katsos, kun me kaikki emme ole kotona 10-20 vuotta putkeen synnyttäen lapsia toisensa perään.

Meillä isommat olivat päiväkodissa hyvän aikaa ennen kun jäin äitiyslomalle. Olisikin ollut todella järkevää ottaa 5-vuotiaat kotiin vajaaksi vuodeksi ja laittaa sitten taas syksyllä eskariin. Sekä meistä, että päiväkodin henkilökunnasta oli paljon fiksumpaa antaa lasten jäädä päiväkotiin muutamaksi päiväksi viikossa ja siirtyä kesäloman jälkeen eskariin.

Mutta samahan se on, mitä sulle selittää, sähän jo itse kerroit, ettet tajua... :DDDDDDD

kaipasi kovasti takaisin päiväkotiin eskaria odottamaan.



Neljä tuntia päivässä ryhmässä oloa ei tuonikäiselle ole työtä, eikä kaikki päiväkodit ole laitoksia.