Kaksiosaiset nimet: Emansipaation huippua?

mieheni ei ole valmis vaihtamaan nimeään.

jotka ehdoin tahdoin haluavat sanahirvion etunimensä perään. Minulla on isosisko jolla on kaksiosainen etunimi ja jo nyt hän kiroaa kun ei se nimi mahdu ikinä mihinkään virallisiin papereihin vaikka kuinka pienellä rustaa (kun yksiosainen sukunimikään ei ole mikään lyhyt...) Miksi täytyy olla Lahtinen-Jokinen kun kumpikaan nimistä ei ole harvinaista nimeä nähnytkään...?

3:

Kuulunkohan sun halveksunnan piiriin sukunimelläni Ala-Anttila?

johan kielioppikin kertoo että sukunimesi ei voi olla muuta kuin kaksiosainen (tuskin tyttönimesi on Ala). Olisikin hauska kun olisit Alaanttila, siinä olisi vaikka lääkäri kieli solmussa kun sinua kutsuu nimellä :)

3:

Voi ap hyvä. Ala-Anttila on mieheni nimi jonka otin...

juu, niin voi ja tiedän sellaisiakin nimiä jotka ovat kaksiosaisia ilman kieliopin pakkoa...

Vierailija:

juu, niin voi ja tiedän sellaisiakin nimiä jotka ovat kaksiosaisia ilman kieliopin pakkoa...

Jep, kuten vaikka Lahtinen-Jokinen.

Hatun nosto kaikille tyttönimensä pitäneille!

-ap-

nimet, joissa tyttönimi on harvinainen ja halutaan osoittaa olevan yhtä perhettä valitsemalla yhdysnimi (sama nimi lasten kanssa, ei niinkään miehen). Mutta juuri nämä Lahtiset-Virtaset kummastuttavat.



Itse en ole naimisissa, enkä varmasti ota kaksiosaista sukunimeä, jos joskus menen. Oma sukunimi ei ole mitenkään hieno tai harvinainen ja etunimessä on jo viiva välissä.

Jos sitten on esimerkiksi ehtinyt jo tehdä itseään tunnetuksi omalla nimellään, niin on vähän hankalaa ottaa pelkästään se puolison nimi, silloin yhdysnimi on todella toimiva. Itsellänikin on kollega, jolla on yhdysnimi, mutta joka työympyröissä edelleen käyttää pelkkää tyttönimeään ja arjessaan enimmäkseen kai miehensä nimeä. Virallisesti sitten molempia.

...vaikkapa Alahaara-Hiltunen...hehe!

harvinaisen nimen säilyttäminen vaan identiteettiasia.



Itse menin naimisiin 26-vuotiaana ja otin mieheni nimen, jota olen kovasti katunut (mieheni nimi aika erikoinen). Olen 52-vuotiaana ollut yhtä kauan miehen niminen kuin olin ollut vanhan niminen.



Eihän tämä nimen vaihtaminen ole kuin hiukan reilu 100 vuotta vanha tapa. Ihan älytön sellainen. Eihän se suku siitä mihinkään vaihdu, vaikka uuteen perheeseen meneekin jäseneksi. Espanjalaiset ja italialaiset eivät vaihda nimiään. Tai kiinalaiset.



Ehkä aiheen viereestä, mutta mikä te olette arvostelemaan, nimen säilyttäminen voi olla joillekin tärkeä juttu, vaikka kyseessä olisikin vain ihan tavallinen nimi.

Kuulun sekä mieheni sukuun, että omaani. En ole siirtynyt miehen sukuun vaan ottanut sen vastaan.



Nämä jotka paheksuvat oman nimen pitäjiä sillä verukkeella että " aina on niin tehty ja se kuuluu perinteisiin.." niin ihan tiedoksi että satavuotta sitten nainen piti oman nimensä. Kaikilla ei ollut edes sukunimiä ennenkuin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa alkoi yleistymään kansan rekisteröinti ja jokaiselle piti määrätä sukunimi.



Aivan sama mulle näkeekö joku vaivaa nimestäni. Kertoo paljon ihmettelijästä.

15 (ja 16 samoilla linjoilla):

Ehkä aiheen viereestä, mutta mikä te olette arvostelemaan, nimen säilyttäminen voi olla joillekin tärkeä juttu, vaikka kyseessä olisikin vain ihan tavallinen nimi.

Oman nimen pitäminen onkin mielestäni ryhtiveto #1, lähes yhtä hienoa kuin puolison nimen ottaminen.

Minua jurpppikin (tuliko tarpeeksi monta peetä?) juuri nämä nimien ketjuttajat! Ja sitten tuo että toisessa yhteydessä käytetään tyttönimeä, toisaalla miehen nimeä ja tiliotteella lukee Kullinen-Saparinen.

Pankaa paremmaksi.

-ap-

Tuo sukunimen vaihtaminen varmaan pohjautuu aikaan, jolloin nainen lähetettiin kotoa miehen suvun pariin " uuteen sukuun" naimisiinmenon myötä. Nykyäänhän tilanne ei ole todellakaan tuollainen ja sen takia tuntuu kornilta " jättää oma suku" vaihtamalla sukunimeä ja siirtyä näin osaksi miehen sukua. Eihän se näin mene.



Ehkä pitäisi keksiä ihan kokonaan uusi sukunimi kun menee naimisiin, eipä tulisi tappelua. Kun toisaalta ei ole kivaa, jos itsellä on eri sukunimi kuin muulla perheellä :(

En tainnut ihan ymmärtää pointtiasi. " Hienoa että säilyttää oman nimensä, hienoa että ottaa miehensä nimen, MUTTA voi helevetti kun on kauheeta jos on molemmat!" kö?



(" Oman nimen pitäminen onkin mielestäni ryhtiveto #1, lähes yhtä hienoa kuin puolison nimen ottaminen.



Minua jurpppikin (tuliko tarpeeksi monta peetä?) juuri nämä nimien ketjuttajat! Ja sitten tuo että toisessa yhteydessä käytetään tyttönimeä, toisaalla miehen nimeä ja tiliotteella lukee Kullinen-Saparinen.



Pankaa paremmaksi.

-ap-

[/quote]

" )

Vierailija:

En tainnut ihan ymmärtää pointtiasi. " Hienoa että säilyttää oman nimensä, hienoa että ottaa miehensä nimen, MUTTA voi helevetti kun on kauheeta jos on molemmat!" kö?