Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys alakulttuureista, tyyleistä ja makumieltymyksistä
29.04.2021 |
Jos joku on vaikka snobi ja pukeutuu vain designervaatteisiin, juo vuosikertaviiniä, hankkii kotiinsa klassikkohuonekaluja ja kuuntelee Bachia ja Schubertia, se on helppo ymmärtää. Kaikki edellä mainitut ovat laadukkaita asioita, joten jos ihmisellä on varaa ja laatu on hänelle tärkeää, hän ohjautuu niihin.
Mutta sitten on sellaisia ihmisiä, joiden alakulttuuri tai tyyli on vaikka punkkarityyli. Sen voi ymmärtää, että designerhuonekalut ja vuosikertaviinit jäävät kaupanhyllylle (koska tosi monella ei ole varaa), mutta hän voisi silti pukeutua ja kammata itsensä siistiksi. Samoin musiikki on ilmaista. Punkkarillakin olisi varaa kuunnella Bachia, Schubertia, Mozartia jne., mutta hän kuuntelee yksitoikkoisia soundeja, disharmonista räminää ja epävireistä huutoa jollaista punkmusiikki usein on.
Eikö punkkari voi sille mitään, että hän on mieltynyt tuollaiseen? Onko resuinen pukeutuminen ja räminämusan kuunteleminen hänen aito makunsa, vai onko se jotain venkoilua, mielenosoittamista?
Esimerkiksi voisi ottaa myös vaikka räppärityylin tai popparityylin, mutta punkkarityyli tarjosi selkeimmän esimerkin.
Kommentit (33)
Ihan niin kuin joku olisi aikakoneella palannut 60-70-luvulle tätä miettimään yhdessä muiden kotirouvien kanssa hiekkalaatikon ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5 ja punk on asenne
Kerro lisää. Nauttiiko punkkari tyylistään aidosti? Kuunteleeko hän kotonaankin punkmusaa vai "salaa" Bachia ja muuta harmonista musiikkia?
Kysymykseni on vilpitön, vaikka se saatetaan kokea kokea hyökkääväksi. Ei se ole hyökkäävä.
ap
No mä kysyn sitten sulta tämän ei-hyökkäävän kysymyksen: kuvitteletko sä, että juuri sun maku Bacheineen ja Schuberteineen on se ainoa oikea, ja siksi kaikkien muidenkin maun on oltava sama?
Bachin musiikki on harmonista, rauhoittavaa ja taitavasti tehtyä. Siitä tulee hyvä olo. Ihmettelen miksi kaikki eivät muka koe niin. Vai kokevatko, mutta jostain syystä silti valitsevat disharmonisen, levottomuutta aiheuttavan ja melko huonosti soitetun musan?
En ole snobi enkä varakas itse. Pukeudun siististi ja huolitellusti siinä määrin kuin se on minulle mahdollista.
ap
Stressaantuneena sellainen räminämusa voi olla todella rauhoittavaa.
Minusta sinulla on vähän yksinkertainen ajatus musiikista siinä mielessä, että aina musiikkimaussa olisi kyse musiikista itsessään. Jos musiikki on kuulijalleen muuten neutraalia tai miellyttävää, voivat ulkomusiikilliset asiat merkitä paljon. Ja sitten on aina se, missä kohtaa on hypännyt kelkkaan, mitä genrejä on ollut ennen ja mitä jälkeen.
Aloittaja, suosittelen sulle kaunokirjallisuuden lukemista. Kaunokirjallisuus opettaa ihmistä ymmärtämään toisten ihmisten näkökulmia. Jos ei ole kauheasti sosiaalista elämää, tai jos ympäröivät ihmiset ovat hyvin samankaltaisia, voi helposti tulla sellainen olo, että kaikki ajattelevat niin kuin minä. Kaunokirjallisuudella on empatiaa kehittävä vaikutus (ihan tutkitustikin), koska siinä joutuu väkisin tutustumaan erilaisten ihmisten näkökulmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5 ja punk on asenne
Kerro lisää. Nauttiiko punkkari tyylistään aidosti? Kuunteleeko hän kotonaankin punkmusaa vai "salaa" Bachia ja muuta harmonista musiikkia?
Kysymykseni on vilpitön, vaikka se saatetaan kokea kokea hyökkääväksi. Ei se ole hyökkäävä.
ap
No mä kysyn sitten sulta tämän ei-hyökkäävän kysymyksen: kuvitteletko sä, että juuri sun maku Bacheineen ja Schuberteineen on se ainoa oikea, ja siksi kaikkien muidenkin maun on oltava sama?
Minäpä esitän tähän jatkokysymyksen. Miten AP:n kuvaileman ”snobin” maku ja valinnat ovat ymmärrettävämpiä kuin kuvailemasi punkkarin maku ja valinnat? Koetko, että kyseessä on jollakin tavalla erilainen asia?
Niin, jospa snobit vaan keulivat muille viineillään ja musiikkimaullaan, kotona kun kukaan ei näe eikä kuule niin oikeasti vedetäänkin lidlin halpisolutta nistipadan kera ja kuunnellaan radio novaa.
En tiedä, oliko kommenttisi tarkoitettu huumoriksi, mutta ehkä tuossa on totuuden siemen.
Ehkä punkkarityyli edustaa tietoista relaamista? Irti päästämistä mm. makujen hierarkiasta? Siksi resuisuus ja räminä.
ap
Ap olettaa, että kaikki kuuntelevat musiikkia samassa mielentilassa ja samaan tarkoitukseen kuin hänkin. Jos hän itse kuuntelee musiikkia, koska se on kaunista, rauhoittavaa, taidokasta, hän ei ymmärrä sitä, että joku voi kuunnella musiikkia lieventääkseen ahdistusta tai päästäkseen energiseen mielentilaan ja että tuossa tilassa on muutakin kuin musiikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen laadun päälle ymmärtävä pukeutuu kärpänturkisviittaan ja ajaa kuuden hevosen vankkureilla.
Itse kuuntelen klassista, mutta myös metallin eri alalajeja melodeathista grindcoreen. Metallissa on yhtymäkohtia klassiseen, usein hyvin taidokkaat soittajat ja voimaa ja energiaa mistä pidän. Ja kitaristina paljon vaikuttaa myös se mitä tykkään itse soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on todettu absoluuttinen sävelkorva ja olen klassinen laulaja. Mielestäni rockmusiikki on erittäin musikaalista ja jos on musiikille korvaa joka ikisestä genrestä löytyy musiikkia monimutkaisuudesta yksinkertaisuuteen ja se pitää osata vaan kuulla. Edustan itse vaihtoehtoista rokkaripukeutumistyyliä ja voisi sanoa että olen punkkari ja olen ollut 15-vuotiaasta lähtien. Punkkarityyli on hallittua sottaisuutta, kyllä sen tyylin luomiseen menee yhtä paljon siisitymymistä ja laittoa kuin klassiseenkin tyyliin.
Perheen äiti 30 v.
Näin punkkareiden kanssa paljon pyörineenä voisin sanoa, että kukaan tuntemistani punkkareista ei kyllä mitenkään erityisesti laittautunut. Tietysti esim. tatuointien tekemiseen menee aikaa, mutta sitä lukuunottamatta se laittautuminen oli sitä, että laitettiin vaatteet päälle. Eikä niitä vaatteita alettu itse repimään resuisiksi, vaan käytettiin vaan niin sanotusti loppuun. Toki sitten jos on esim. irokeesi niin se vaatii tietysti laittamista, mutta en kyllä silti ole samaa mieltä, että menisi sama aika kuin johonkin hienostuneeseen tyyliin laittautumiseen. Hyvä kun jaksoivat suihkussa käydä silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5 ja punk on asenne
Kerro lisää. Nauttiiko punkkari tyylistään aidosti? Kuunteleeko hän kotonaankin punkmusaa vai "salaa" Bachia ja muuta harmonista musiikkia?
Kysymykseni on vilpitön, vaikka se saatetaan kokea kokea hyökkääväksi. Ei se ole hyökkäävä.
ap
No mä kysyn sitten sulta tämän ei-hyökkäävän kysymyksen: kuvitteletko sä, että juuri sun maku Bacheineen ja Schuberteineen on se ainoa oikea, ja siksi kaikkien muidenkin maun on oltava sama?
Bachin musiikki on harmonista, rauhoittavaa ja taitavasti tehtyä. Siitä tulee hyvä olo. Ihmettelen miksi kaikki eivät muka koe niin. Vai kokevatko, mutta jostain syystä silti valitsevat disharmonisen, levottomuutta aiheuttavan ja melko huonosti soitetun musan?
En ole snobi enkä varakas itse. Pukeudun siististi ja huolitellusti siinä määrin kuin se on minulle mahdollista.
ap
Ap on tyypillinen esimerkki ihmisestä joka kokee alemmuudentunnetta epäonnistumisistaan. Yrittää nostaa häntäänsä jotta kokisi olevansa parempi kuin onkaan. Eli köyhä joka äänestää kokoomusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 90-luvun black/death hevari ja nuorena minulla oli joitain punkkarikavereita myös. Heillä oli aika rikkonaiset taustat ja moni käytti myös päihteitä.
En usko, että heille musiiki oli edes pääasia siinä punkkariudessa, vaan enemmänkin asenne. Kaiken vastustaminen ja vastavirtaan kulkeminen.
Heitä yhdisti se, että he olivat kokeneet, että heitä tungetaan johonkin muottiin. Se punk oli sellaista irtiottoa kaikesta sovinnaisuudesta ilman mitään syvällisempää yhteiskunnallista kiinnostuneisuutta.
Sellainen kuva minulle siitä jäi.
🇺🇦🇮🇱
Punk oli kapinaa myös levy-yhtiöiden valtaa ja sileää studiotyyliä vastaan. Sen ja grungen rosoisuudessa on jotain aitoa ja salli uusien kykyjen esiinmarssin.
Musiikilla on tapana uudistua. Saa nähdä mikä nykyajasta elää 300 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on todettu absoluuttinen sävelkorva ja olen klassinen laulaja. Mielestäni rockmusiikki on erittäin musikaalista ja jos on musiikille korvaa joka ikisestä genrestä löytyy musiikkia monimutkaisuudesta yksinkertaisuuteen ja se pitää osata vaan kuulla. Edustan itse vaihtoehtoista rokkaripukeutumistyyliä ja voisi sanoa että olen punkkari ja olen ollut 15-vuotiaasta lähtien. Punkkarityyli on hallittua sottaisuutta, kyllä sen tyylin luomiseen menee yhtä paljon siisitymymistä ja laittoa kuin klassiseenkin tyyliin.
Perheen äiti 30 v.
"Hallittu sottaisuus". Mikä sen pointti on? Ehkä aloituksen snobivertailukohta vei keskustelua sivuraiteille. Miksi sotku (hallittu tai ei) kuuluu johonkin tyyliin? Se on oikeastaan se mitä haen. Ei minua häiritse se, olisi vain kiva ymmärtää.
ap
No ihan aluksi sun pitää ymmärtää se, että erilaiset asiat miellyttävät erilaisia ihmisiä. Siinä ei ole mitään sen kummempaa tai syvällisempää juttua.
Onhan siinä myös sosiaalista erottautumista monesti.
Sitten ihminen voi kokea, että joku asia "valitsee" hänet, joku musiikki puhuttelee juuri häntä, eikä niin, että hän itse poimii itseään miellyttävät musiikkigenret kuin kukkaset kedolta.
Alue: Aihe vapaa
Niin, jospa snobit vaan keulivat muille viineillään ja musiikkimaullaan, kotona kun kukaan ei näe eikä kuule niin oikeasti vedetäänkin lidlin halpisolutta nistipadan kera ja kuunnellaan radio novaa.