Olenko liian julma lapsen kavereiden suhteen?
Lapseni ja hänen kaverinsa ovat 7-8vuotiaita.
Olen sanonut lapselle, ettei meille voi tulla sellaisia kavereita, jotka eivät osaa käytöstapoja. Mielestäni olen aina ollut kohtalaisen "lepsu", mutta muutaman kaverin ollessa leikkimässä on oma verenpaine noussut pilviin. Esimerkiksi lapsen kaverit rikkovat meillä olevien kahden pienemmän lapsen leikkejä ja nauravat päälle. Puutun tilanteeseen ja kerron, ettei tuollainen varmasti tunnu pienemmistä mukavalta. Ennen kuin ehdin puhua loppuu, kaveri(t) menevät jo jääkaapille ja valittavat nälkää. Tarjoan ruokaa, joka sitten haukutaan. "Mitä moskaa tää on" ja kauhea nauru päälle. Kiroillaan ja hoetaan mitä ihmeellisimpiä juttuja "Pierulla suakin päähän" tms. Yksi kaveri veti kissaamme hännästä ja heitteli palloa (pehmeä toki) kissaa kohti. Siihen tietenkin puutuin välittömästi. Tuntuu, ettei nämä lapset osaa LEIKKIÄ!
Oma lapseni lähtee näihin mukaan, villiintyy helposti (nauraa mukana). Kuitenkin kehoituksesta (tai käskystä!) lopettaa "pelleilyn".
Olenko puhunut lapselleni hänen kavereista liian julmasti? Olen sanonut, ettei meille voi tulla jos ei osaa käyttäytyä. Rajaanko lastani nyt muiden kavereiden suhteen? Suurinosa luokan kavereista ovat tälläisiä. Muutama rauhallisempi kaveri on ja he ovatkin päässeet useimmin leikkimään.
Rajaatteko te lastenne kavereita?
Kommentit (16)
Rajaisin, jos olisi tuollaisia kavereita! Ei onneksi ole ollut.
Todellakin porttikielto tuollaisille kavereille! Samalla osoitat lapsellesi että et missään nimessä hyväksy hänelläkään tuollaista käytöstä, ei kotona eikä kylässä.
Meillä on samanlainen naapurin lapsi ja toivon, ettei hän enää ikinä tule meille. Ihan oikein teet.
Kohteliaasti pyytäisi tuollaisia kavereita poistumaan, ihan puhuisin tuollaisesta käyttäytyville lapsille ja heidän vanhemmilleen.
En päästäisi tuollaisia kavereita edes sisälle.
Siis mitä sinä sen sinun lapsen niskoille tuota laitat. Minä olen vaan ajanut tuollaiset kaverit ulos. Ja samantein.
Oma tupa, oma lupa, sanoo sananlaskukin. Eli kyllä se kaapin paikka kuuluukin omassa kodissa määrätä. Pääsääntöisesti lapsilla on ollut ihan fiksuja kavereita. Pojallani oli eskari-iässä yksi erittäin rasittava kaveri, jonka oleminen oli jatkuvaa koheltamista, leikit kesti max 2 min kerrallaan, kova meno koko ajan, ei totellut minua. Vanhemmat oli aina tunkemassa häntä meille ja suuttuivat, kun kerroin, että nyt en jaksa.
Tytölläni taas oli yksi kaveri, joka teki jatkuvasti kiusaa, herätti tahallaan meidän nukkuvan vauvan jne. Hänelle annoin myös porttikiellon. Kyllä se joskus on vain pakko tehdä.
Tee kunnon ruokaa, eikä mitään rössypottua!
Kyllä komentaisin itsekin. Varsinkin eläinrääkkäykseen tulee puuttua välittömästi!
Hyvin vähän ollut tuollaisia kavereita lapsillani. Ei tarvitsisi tulla toista kertaa. Onneksi alakoululaista pystyy ”ohjailemaan” fiksujen kavereiden seuraan. Eli rajaisin.
No ensiksi varmaan kannattaisi ilmoittaa myös heidän vanhemmilleen, että osaisivat puuttua käytökseen. Jos ei käytös muutu niin sitten voi kieltää kavereita tulemasta. He ovat kuitenkin vielä noin nuoria LAPSIA. Kuulostat kyllä jotenki raskaalta äidiltä.
Litsarilla mulkkuja kakaroita päähän!
Teet ihan oikein. Mietin että millaisessa paikassa asut kun kaikki ovat tuollaisia? Lähinnä että itse osaisin välttää. Kasvoin maaseudulla ja siellä kaikki melkein olivat tuollaisia, ilkeitä ja kiroilevia. Asutko sinäkin maalla, vai jossain lähiössä vai onko ihan kaupungin hyvän alueenkin lapsen tuollaisia
Up