Veivätkö vanhempasi sinua lapsena museoihin, näyttelyihin, konsertteihin, yms?
Kommentit (49)
Valitettavasti kaikki koulut ja vanhemmat. Olisi voinut jättää suureksi osaksi väliin (tylsimmät), ei niistä nykyään muista mitään. Kirjanakin oli monet aiheet. Ulkomailla osa kirkoista, luostareista ja rakennuksista ok.
Ei viety mihinkään noista. Isoäidin kanssa olen käynyt kerran katsomassa lastennäytelmää teatterissa. Yläasteikäisenä aloin itse käydä Kansallismuseossa, sinne pääsi muistaakseni ilmaiseksi. Viihdyin siellä tuntikausia.
Ei käyty ikinä eikä vanhemmat edes kysyneet kiinnostaisiko. Omien lasten kanssa toimin toisin.
Ei todellakaan. Synnyin ja kasvoin maalla, eivät vanhempani harrastaneet kulttuuria. Jos jossain kävimme tai olisimme käyneet, niin se olisi ollut paikallinen kesäteatteri. En kyllä muista sellaistakaan.
Mutta äiti luki kirjoja ja sekin oli enemmän kuin joissakin muissa perheissä siihen aikaan.
Ei. Ei ollut tapana 70-80-luvulla. Eskarin ja koulun kanssa mentiin kyllä teatteriin useasti.
Vierailija kirjoitti:
70 luvulla ei viety eikä kyllä kavereitakaan viety.
Lisään vielä, että vanhempani olivat akateemisia, mutta siitä huolimatta ei siis harrastettu noita.
Äiti vei, vaikka oltiin pienituloinen maanviljelijäperhe. Käytiin lähiseudun kaupungeissa konserteissa ja teatterissa. Musiikkia arvostettiin perheessämme ja sain opiskella musiikkiopistossa. En oikeasti tiedä millä rahalla, sillä pienviljelijän emäntänä äidillä oli todella pienet tulot.
Sellaista keskitason kulttuuria. Ei korkeakulttuuria tai taidetta taiteen vuoksi tai tekotaiteellisuutta. Käytiin teatterissa, museoissa, näyttelyissä, konserteissa jne.
Olen syntynyt -89 maaseudulla ja kyllä minua ja pikkusiskoani vietiin kaikenlaisiin kulttuurijuttuihin usein. Suvussakin on taidemaalareita, runoilijoita ja teatteri-ihmisiä, eli senkin puoleen kulttuuri oli aika luonnollinen osa elämää. Kirjoja myös luettiin valtavan paljon ja toisinaan käytiin hienoissa ravintoloissa syömässä jo lapsena, siis silloin kun oltiin käymässä esim Helsingissä, koska kotikaupungissa ei juuri ollut mitään tarjontaa.
Eivät, paitsi Savonlinnan oopperajuhlille kerran. Mutta omin päin sain mennä aika nuoresta kyllä.
Äitini ja minä ollaan kulttuurin harrastajia. Ollaan aina käyty paljon museoissa, konserteissa, näyttelyissä ja etenkin teatterissa. Olen itsekin harrastanut ja vähän opiskellutkin näyttelemistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -89 maaseudulla ja kyllä minua ja pikkusiskoani vietiin kaikenlaisiin kulttuurijuttuihin usein. Suvussakin on taidemaalareita, runoilijoita ja teatteri-ihmisiä, eli senkin puoleen kulttuuri oli aika luonnollinen osa elämää. Kirjoja myös luettiin valtavan paljon ja toisinaan käytiin hienoissa ravintoloissa syömässä jo lapsena, siis silloin kun oltiin käymässä esim Helsingissä, koska kotikaupungissa ei juuri ollut mitään tarjontaa.
Ja vielä tähän jatkona että tämä ei tosiaan kaveripiirissä ollut mitenkään tavallista, luokkaretkellä Helsingissä olin takuulla ainoa luokasta joka oli käynyt Kiasmassa aiemminkin. Ei ollut ihan helppoa olla akateemisen kulttuurista tykkäävän perheen lapsi siinä pienessä junttikylässä.
Kyllä, ihan duunariperheessä.
Hyvin monet museot ympäri Suomea nähty, teatteria jopa harrastin, äiti vei myös oopperaan välillä, rakasti sitä.
Ja ulkomailla kierrettiin kaikki linnat, ruotsi, tanska ja saksa lähinnä. Saksassa koluttiin kerran monta viikkoa.
Kiitollinen olen.
Vm81
Lapsuuteni (s. -68) oli kovin kaksijakoinen, eli leikki-ikäisenä asuin Helsingissä ja kävin kaikkialla, museoissa, elokuvissa, Lintsillä, teatterissa... Opin 3-vuotiaana luistelemaan jäähallissa ja uimaan uimahallissa. Vähän vaille kuusivuotiaasta muutimme sisä-Suomeen, täysin landelle, emmekä käyneet missään, toki joskus 20 km:n päässä uimahallissa ja kesällä järvessä, siinä kaikki... (Hiihtäminen ja luisteleminen toki onnistui)
Konsertteihin ei mutta museoissa ja näyttelyissä käytiin paljon.