Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen keski-ikäinen nainen ja samanikäiset naiset (kaverit) on ihan hirvittävän rasittavia
27.04.2021 |
Siis kytätään mitä muilla on - monella sellainen pöhöttynyt ylemmyyden tunto, puhutaan vain töistä, rahasta tai siitä menestyneestä lapsesta...
Kommentit (27)
Voin kuvitella. Onneksi en ole sellaisissa piireissä. Pitäisikö etsiä muuta seuraa, aika pinnalliselta kuulostaa, jos sitä on suomessa ylipäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella. Onneksi en ole sellaisissa piireissä. Pitäisikö etsiä muuta seuraa, aika pinnalliselta kuulostaa, jos sitä on suomessa ylipäänsä.
Korjaan, suomessa ylipäänsä parempaa seuraa.
Sen ymmärrän, että puhutaan töistä. Mistäs muusta se elämä koostuu? Työ on elämän ihanimpia asioita, miksi siitä ei saisi puhua. Minua ainakin kiinnostavat muiden ihmisten työprojektit.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain väärässä seurassa. Itse olen samanikäinen nainen, ja minun kaverini (samaniköiset naiset) ovat ihania. Jutellaan töistä, perheestä, kulttuurista, politiikasta, maailmankaikkeudesta, etiikasta, lapsuudestamme, kuolemasta - ihan mistä vaan - ja tsempataan ja autellaan toisiamme, tuetaan missä vaan kukin apua tarvitsee.
Onnea sinulle.
Itse olen huomannut viihtyväni nuorempien seurassa. Esim työkavereina ovat paljon rennompia. Ja olen oppinut heiltä paljon uutta.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain väärässä seurassa. Itse olen samanikäinen nainen, ja minun kaverini (samaniköiset naiset) ovat ihania. Jutellaan töistä, perheestä, kulttuurista, politiikasta, maailmankaikkeudesta, etiikasta, lapsuudestamme, kuolemasta - ihan mistä vaan - ja tsempataan ja autellaan toisiamme, tuetaan missä vaan kukin apua tarvitsee.
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma taitaa olla enemmän ystävien laadussa kuin iässä.
Juuri meni välit poikki vanhan kaverin kanssa pitkän harkinnan jälkeen kun puheissa oli vuodesta toiseen vain työ työ työ tai lastensa eliittikoulut ja harrastukset. Sain ihmettelyä ja tiukkaamista vaatimattoman työpaikkani ja lasten taviskoulujen takia. Hänellä on onneksi paljon näitä uranaisia ystävinä.
Jännä miten joitain ihmisiä tuntuu aidosti kiinnostavan vain työ. Toki hänkin matkailua ja kulttuuria harrasti mutta niitä sivusi nopeasti ja alkoi taas työjutut. Mikään ihmisyyden pohdiskelu ei olisi tullut mieleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.
Itsellä on muutakin elämää kuin työ.
Ja tämän vuoksi en todellakaan halua puhua omasta enkä kenenkään muun töistä kun olen vapaalla!
Enkä halua arvostella ketään tai kritisoida kenenkään valintoja.
Enemmän haluan kuunnella nuorempia ja miten he kokevat maailman.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma taitaa olla enemmän ystävien laadussa kuin iässä.
Kyllä keski-ikäisten tai vanhempien ihmisten ajatusmaailma on ihan luutunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, minulla täysin päinvastainen kokemus puheenaiheista. Kaikki puhuu hyvin paljon elämänvaikeuksista: eroista, rahavaikeuksista, omista/lasten/puolison vaikeuksista jne.
Vierailija kirjoitti:
Juuri meni välit poikki vanhan kaverin kanssa pitkän harkinnan jälkeen kun puheissa oli vuodesta toiseen vain työ työ työ tai lastensa eliittikoulut ja harrastukset. Sain ihmettelyä ja tiukkaamista vaatimattoman työpaikkani ja lasten taviskoulujen takia. Hänellä on onneksi paljon näitä uranaisia ystävinä.
Jännä miten joitain ihmisiä tuntuu aidosti kiinnostavan vain työ. Toki hänkin matkailua ja kulttuuria harrasti mutta niitä sivusi nopeasti ja alkoi taas työjutut. Mikään ihmisyyden pohdiskelu ei olisi tullut mieleenkään.
Hölön pölön. Olet kateellinen eikä sinulla ole edes mitään keskusteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa on rasittavia, osa ei. Itse en jaksa yhtään juttuja lapsista ja mahdollisista lapsenlapsista. Elämys ja kulttuuri koostuu jostain Siltsusta/Elastisesta/Kaija Koosta. Kirjoja ei lueta. Onneksi kaveripiirissäni on myös toisenlaisia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri meni välit poikki vanhan kaverin kanssa pitkän harkinnan jälkeen kun puheissa oli vuodesta toiseen vain työ työ työ tai lastensa eliittikoulut ja harrastukset. Sain ihmettelyä ja tiukkaamista vaatimattoman työpaikkani ja lasten taviskoulujen takia. Hänellä on onneksi paljon näitä uranaisia ystävinä.
Jännä miten joitain ihmisiä tuntuu aidosti kiinnostavan vain työ. Toki hänkin matkailua ja kulttuuria harrasti mutta niitä sivusi nopeasti ja alkoi taas työjutut. Mikään ihmisyyden pohdiskelu ei olisi tullut mieleenkään.
Ap.
Unohdin tuon itsekehun. Luulevatko ihmiset oikeasti, että muut haluavat kuunnella itsekehua? Ei ihme, että tutut ja ystävät kaikkoaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain väärässä seurassa. Itse olen samanikäinen nainen, ja minun kaverini (samaniköiset naiset) ovat ihania. Jutellaan töistä, perheestä, kulttuurista, politiikasta, maailmankaikkeudesta, etiikasta, lapsuudestamme, kuolemasta - ihan mistä vaan - ja tsempataan ja autellaan toisiamme, tuetaan missä vaan kukin apua tarvitsee.
Onnea sinulle.
Itse olen huomannut viihtyväni nuorempien seurassa. Esim työkavereina ovat paljon rennompia. Ja olen oppinut heiltä paljon uutta.
Voin minäkin viihtyä nuorten seurassa. Mutta yhteinen elmäntilanne tekee ystävyydestä samanikäisten kanssa usein syvempää. Ei minun vanhempieni muistisairaudet, omat syöpäpelästykset, ajan kulumisen tai lasten tulevaisuuden pohtiminen kiinnosta nuorempia työkavereitani, enkä oletakaan kiinnostavan. Näissä samanikäiset ystävät ovat kultaakin arvokkaampia.
No, eiköhän tuo ole kiinni enemmänkin sosiaalisesta kuplastasi kuin iästä, ap hyvä.
Minulla on paljon kivoja viisikymppisiä ystäviä, molempaa sukupuolta, ja jutut seilaavat kyllä hyvin laidasta laitaan. Omaisuudella ei minusta leuhki kukaan, sellaista pidettäisiin moukkamaisena. Työstäkin puhutaan, mutta ei leuhkimismielessä, vaan ikään kuin inputin lähteenä.
N54
Monille, minullekin, työ on aivan hirvittävän suuri osa elämää. Olisi ikävää jos siitä ei voisi puhua ystävien kanssa. Siellähän menee kuitenkin valtaosa hereilläoloajasta!
Kärsitkö kenties sisäistetystä naisvihasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain väärässä seurassa. Itse olen samanikäinen nainen, ja minun kaverini (samaniköiset naiset) ovat ihania. Jutellaan töistä, perheestä, kulttuurista, politiikasta, maailmankaikkeudesta, etiikasta, lapsuudestamme, kuolemasta - ihan mistä vaan - ja tsempataan ja autellaan toisiamme, tuetaan missä vaan kukin apua tarvitsee.
Onnea sinulle.
Itse olen huomannut viihtyväni nuorempien seurassa. Esim työkavereina ovat paljon rennompia. Ja olen oppinut heiltä paljon uutta.
Voin minäkin viihtyä nuorten seurassa. Mutta yhteinen elmäntilanne tekee ystävyydestä samanikäisten kanssa usein syvempää. Ei minun vanhempieni muistisairaudet, omat syöpäpelästykset, ajan kulumisen tai lasten tulevaisuuden pohtiminen kiinnosta nuorempia työkavereitani, enkä oletakaan kiinnostavan. Näissä samanikäiset ystävät ovat kultaakin arvokkaampia.
Itse en kyllä jaksaisi puhua äitini muistisairaudesta muiden kanssa. Jos siihen tarvetta haen apua ammattilaiselta.
No, toisilla on sellainen käsitys aikuisuudesta, että kaikki haluaa kilpailla muiden kanssa ja pitää päästä naljailemaan merkitsevä ilme naamalla edes jollekulle. Toisille jää vain ne, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.
Alue: Aihe vapaa
Olet vain väärässä seurassa. Itse olen samanikäinen nainen, ja minun kaverini (samaniköiset naiset) ovat ihania. Jutellaan töistä, perheestä, kulttuurista, politiikasta, maailmankaikkeudesta, etiikasta, lapsuudestamme, kuolemasta - ihan mistä vaan - ja tsempataan ja autellaan toisiamme, tuetaan missä vaan kukin apua tarvitsee.