Vaimon äiti ja mummo.

No onpa törkeää. Tietenkin sinun äitisi saa tulla siinä missä hekin. Ja voitte myös sanoa, että nyt ette ota vastaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

No onpa törkeää. Tietenkin sinun äitisi saa tulla siinä missä hekin. Ja voitte myös sanoa, että nyt ette ota vastaan ketään.

Juu en minä ala omaa äitiä kieltämään. Pelottaa vähän jos tämä lähtee käsistä ja on kunnon "sota" päällä.

Eiväthän vaimosi äiti ja mummo teillä määrää. Ja jos vierailija alkaa käyttäytyä asiattomasti, ts. kieltää muita vieraita tulemasta, hän on se joka lähtee. Jos mummot eivät tule keskenään toimeen, heitä ei tietenkään kannata kutsua samaan aikaan (paitsi ristiäisiin).

Voitte pitää ristiäiset juhannuksen jälkeen, niin kaikki pääsevät. Itsekin päätimme pitää isot Yo-juhlat vasta elokuussa, niin ei tarvitse miettiä, ketkä 6 tai 10 kutsutaan.

Miten vaimo kokee äitinsä ja mummonsa jatkuvan vierailun?

Kuulostaa hankalalta.

Koeta jotenkin luovia ja jaksaa olla vaimosi tukena.

Ymmärrän, että anopin ja isoanopin liian tiuhat vierailut ärsyttävät. Jos voit, yritä niellä harmisi. Heistä saattaa olla väsyneelle vaimollesi apuakin, varsinkin jos lapsi on teidän ensimmäinen.

Vanhempana ihmisenä ymmärrän noita mummojakin.

Lapsenlapsen (tai lapsenlapsenlapsen) saaminen vain on niin käsittämätön suuri ilo ihmiselle (tulette sen nuoremmat tuntemaan sitten kun osuu omalle kohdalle). Mutta se iloitseminen kyllä menee aika helposti överiksi, tiedän...

Sinun äidilläsi on tietysti aivan yhtä suuri oikeus tulla teillä käymään ja osallistumaan ristiäisiin kuin vaimonkin sukulaisilla.

Mummot vaan valitettavasti ovat joskus mustasukkaisia, kun se vauva tosiaan on niin ihmeellisen ihana asia.

Tsemppiä, toivottavasti löytyy sopuratkaisu!

Meillä oli se vauvasta seonnut mummu oli vauvan isän äiti. Hänelle yritettiin sanoa, että seuraa ei juuri nyt kaivata, mutta ihan kuin olisi seinälle puhunut. Kyllä hänellä on aikaa vierailla. Lopulta sanottiin, että hänen vierailujaan ei toivota joka päivä, niin suuttui ja lähti ovet paukkuen. Vain tullakseen seuraavana aamuna uudestaan. Tämä käytös ei muuttunut edes ajan kuluessa. Välit meni, enkä ole kaipaillut anopin "hyvää tarkoittavaa" opastusta vauvan hoidosta, sisustuksesta, parisuhteesta... Hän koki mun äidin uhkana, sanoi suoraan mulle, että mun äiti on epäluotettava hullu, ja ihan varmasti pudottaa lapsen.

Eihän tuollaista rajattomuutta kestä kukaan. Anoppiini on välit poikki, niin miehelläni kuin minullakin.

Mun tapaus on tietysti erilainen, kun kyseessä oli mulle vieras ihminen. Mutta en olisi yhtä usein halunnut omaa äitiä vieraaksi, kun napanuora omiin vanhempiin on katkaistu ennen oman perheen perustamista.

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpa törkeää. Tietenkin sinun äitisi saa tulla siinä missä hekin. Ja voitte myös sanoa, että nyt ette ota vastaan ketään.

Juu en minä ala omaa äitiä kieltämään. Pelottaa vähän jos tämä lähtee käsistä ja on kunnon "sota" päällä.

On ihan tavallista, että ensimmäisen vauvan kanssa perheelle tulee tilanne, jossa pitää vähän laittaa rajoja isovanhemmille, jotka ei ajattele muuta kuin itseään. Ei välttämättä ole mukavaa mutta ei se myöskään ole mikään erityinen kriisi.

Sun pitää nyt vähän kasvaa tuosta "pelottaa jos tämä lähtee käsistä" -asenteesta. Joskus voi tulla sekin eteen, että jopa omalle äidillesi joudut sanomaan ei. Vaikka jujuri nyt ongelma onkin vaimon äiti ja mummo.

Tilanne lähtee käsistä vain siinä tapauksessa, että te vauvan vanhemmat ette osaa pitää ystävällisen jämäkästi kiinni siitä, mikä on kokonaisuuden kannalta paras.

Meilläkin minun äitini on ravannut alusta asti pari kertaa viikossa kylässä, mutta kun on hyvät välit ja olen yksin kotona, niin ei minua haittaa. Piti kyllä sanoa äidille, että häippäsee sitten kun mies tulee töistä kotiin, ettei ole aina täällä (mistä mies kommentoi) ja onkin sitä aika hyvin noudattanut. Viimeistään silloin häipyy, kun mies tulee kotiin ja muistaa kommentoida, että lähden tästä häiritsemästä :D

Asutaan nykyään niin lähekkäin, että käydään päivälenkillä ja joskus kahvitellaan yhdessä. Äitini vahtii myös lasta niin, että pääsen kauppaan (isäni kyydillä) ja tarvittaessa omille asioille, kuten terveydenhoitajalle.

Mieheni vanhemmat ja mummo asuvat myös yhtä lähellä, mutta näkevät lasta harvemmin, kun eivät käy yhtä usein kylässä eikä mies ole samalla lailla kyläilevää sorttia kuin minä, joka vastavuoroisesti käyn vanhemmillanikin kylässä. Harmittelevat, että lapsi alkaa vierastaa ja pitäisi kyläillä enemmän, mutta vaikka kukaan ei ole kieltänyt kyläilemästä, aika harvoin ovella käyvät. Pitäisi varmaan itse tuppautua kylään lapsen kanssa, ettei oikeasti ala toista puolta suvustaan vierastaa ja ettei olisi "epätasa-arvoista".

Romaani tuli, mutta pointti oli se, että ei se ole aina huono asia, jos on (yli-)innokkaita sukulaisia, mutta haittaa on sitten, jos toinen puoli omii kokonaan lapsen ja/tai toinen puoli kokee tulevansa hylätyksi. Vauvan vanhemmat toimii tietenkin niin kuin parhaaksi näkevät, mutta ketään ei pitäisi syrjiä, ei etenkään näiden muiden sukulaisten. Molemmat isovanhemmat on yhtä tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten vaimo kokee äitinsä ja mummonsa jatkuvan vierailun?

Enimmäkseen tykkää. Vaimoa ei häiritse minun äitin käyminen, mutta hänen mummo ja äitinsä ei piittaa hänen vierailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vaimo kokee äitinsä ja mummonsa jatkuvan vierailun?

Enimmäkseen tykkää. Vaimoa ei häiritse minun äitin käyminen, mutta hänen mummo ja äitinsä ei piittaa hänen vierailusta.

Onko vaimosi kovin nuori? Jotenkin jää vaikutelma, että hän on äitinsä ohjailtavissa. Ihan pieleen menee, jos vaimosi äiti ja mummo määräävät, että sinun äitisi ei ole tervetullut.