Oletko lukenut Mika Waltarin teoksia?

Joo.

Luin sellaisen kun: Vieras mies tuli taloon. On jäänyt mieleen vaikka asiasta jo 30 vuotta aikaa, siis sen lukemisesta. Oli hyvä.

Kaikki nuo paksut historialliset, novellikokoelman, muitakin, mutta aikaa on jo kulunut niin kauan, 30-40v, en edes kaikkia muista.

Sinuhen, kaikki Palmut, ja jonkun novellikokoelman. Mikael Karvajalkaa sukulainen sanonut parhaimmaksi, sitä en vielä ole lukenut, mutta ostin joku aika sitten ja pinossa odottamassa.

kyllä, samoin turmsin. Tais olla missä ylistettiin atlantiksen pronssiharniskoita ja osasi atlantiksen salaista nyrkkeilyä :p

Vierailija kirjoitti:

Luin sellaisen kun: Vieras mies tuli taloon. On jäänyt mieleen vaikka asiasta jo 30 vuotta aikaa, siis sen lukemisesta. Oli hyvä.

Siihen on myös jatko, mutta en muista nimeä.

Olen lukenut vain Sinuhen. Rakastin sitä, mutten ole lukenut muita Waltareita. Pitäis varmaan joku kerta, mutta hyvää luettavaa on niin paljon jonoksi asti, ettei kaikkea ehdi!

Ehdoton suosikkini on Ihmiskunnan viholliset. Toinen on Appelsiinin siemen.

Olen lukenut Sinuhen ja se oli kyllä puhdas lukunautinto. Aivan ihana kirja. Muita Waltarin teoksia en ole vielä lukenut.

Hyviä kirjoja ne on. Ihmiskunnan viholliset on mestariteos.

Kertokaa miksi Sinuhe on hyvä koska aion lukea sen kesälomalla kun saan lainaan kaverilta

mikael karvajalka kannaattaa lukea. ei ole koiraa karvoihin katsomista, moni yllättyisi jos lukisi.

Vierailija kirjoitti:

kyllä, samoin turmsin. Tais olla missä ylistettiin atlantiksen pronssiharniskoita ja osasi atlantiksen salaista nyrkkeilyä :p

Atlantis? Nyt on sulla menny kirjat sekaisin.

Olen lukenut lähes kaikki Mika Waltarin historialliset romaanit:

Sinuhe Egyptiläinen

Turms, kuolematon (kertoo Rooman valtakautta edeltäneistä Italian etruskeista)

Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset liittyvät toisiinsa kertoen alkukristittyjen ajasta roomalaisten ylimysten näkökulmasta.

Nuori Johannes ja Johannes Angelos kertovat Bysantin valtakunnan viimeisistä vaiheista, jotka päättyvät Konstantinopolin valtaukseen 1453.

Waltari on minun suosikkini suomalaisista kirjailijoista. Komisario Palmusta kertovia romaaneja ei ole lukenut, mutta toki nähnyt ne elokuvina moneen kertaan. Lisäksi olen lukenut Suuri Illusioni romaanin.

Sinuhe on Waltarin historiallisista romaaneista mielestäni huonoin. Ihmiskunnan viholliset ja Mikael Karvajalka ja Hakim parhaita. Mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Sinuhe jäi multa kesken. Pitää kokeilla taas, siitä on niin pitkä aika.

Minulta löytyy kotoa perintönä saatu Sinuhen 3. painos vuodelta 1946, yhteensä 779 sivua.  Samoin käsiini on päätynyt Turmsin 1. painos vuodelta 1955. Meidän suvussa on ollut sen verran noita lukumiehiä ja lukunaisia ja heidän vapaa-aikansa ei mennyt television, internetin tai pelaamisen parissa.

Vierailija kirjoitti:

Sinuhe jäi multa kesken. Pitää kokeilla taas, siitä on niin pitkä aika.

Sama juttu puoleen väliin jaksoin lukea, vaikutti tylsältä.

Ei pysty. Olen kaiken lisäksi historiallisten romaanien suurkuluttaja, mutta Waltari ei uppoa. Pitkäveteistä jaaritusta, juuri sellaisen keskiluokkaisen, kermapersauksisen papin pojan jollotuksia - uskoako vaiko eikö uskoa, naidako vai eikö naidako vai peräti palaako ja -ko ja -kö vielä siihen päälle. Toki ja toki.

Mutta jotkut Waltarin viihdejutut on jääneet elämään, juuri ne, joita hän ilmeisesti suolsi maailmaan vain rahan takii, rahan takii. Eli Palmu-kässärit, joita toki ohjaaja ja käsikirjoitta Matti Kassila paranteli huomattavasti. Tykkään myös Waltarin kirjoittamasta Omena putoaa -leffasta, jonka Valentin Vaala ohjasi aikoinaan. Ihan hauska ja katsottava vanha kotimainen elokuva sekin Palmujen ohella.

Olen koittanut lukea ja myös kuunnella äänikirjana Sinuhea. Ei napannut yhtään, ja kummatkin ovat jääneet kesken. Tosi puuduttava teos. Johannes Angeloksestakaan en hirveästi välittänyt, mutta sain sen puolikorvalla kuunneltua loppuun. Harmi, sillä pidän historiallisesta näkökulmasta kirjoitetun romaanin konseptista.

Luen paljon laidasta laitaan kaunokirjallisuutta enkä yleensä koskaan jätä kirjaa kesken, mutta sinuhe oli vaan niiiin tylsä, ettei pystynyt. Mitä te siitä tykänneet oikein näette siinä? En käsitä sen hehkutusta yhtään.