Miten oppia hyväksymään, että elämä on mennyt aivan eri tavalla kuin olisi halunnut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyväksyä? Yritä muuttaa sitä niin kauan kuin henki pihisee.

Miksi ihmeessä?

juu, ei käyneet prinsessahaaveet toteen ja jäljellä elämässä enää on vain loppuelämäksi katkeroitumisen mahdollisuus.

 Tai sitten mennään eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyväksyä? Yritä muuttaa sitä niin kauan kuin henki pihisee.

Miksi ihmeessä?

No siksi että saisi mitä haluaa tietenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antamalla itselleen anteeksi ja kääntämällä päänsä poispäin sieltä menneistä. Menneisiin et voi enää vaikuttaa vaan ainoastaan siihen annatko menneiden sanella myös nykyhetkesi ja tulevaisuutesi. Elämä on tässä ja nyt ja voit tänäänkin tehdä päätöksen siitä, että olet rangaissut itseäsi menneistä jo riittävästi. Nyt on aika puhdistaa pöytä ja alkaa miettimään ja suunnittelemaan itselleen hyvin ansaittua mukavempaa tulevaisuutta.

Tämä on kyllä niin totta ja välillä näin ajattelenkin, mutta toteutus ontuu.

Märehdin ihan sairaasti menneitä ja vaikea päästä irti siitä.

Tiedostan sellaisen ”jos en olisi silloin tehnyt sitä ja tätä vaan näin ja noin”-ajattelun olevan turhaa, mutta en pääse siitä eroon.

Kokeile sitä, että nyt kun tiedät miten pistäisit menneisyyden kuntoon, että miten sovellat niitä oppeja tulevaisuudessa ja miten voit välttää sen, että et jää niihin mokiin kiinni? Vanha totuus on se, että kaikki mokaa, mutta taito on siinä, että antaa sen mokan aiheuttaman häpeän valua siististi pois niin, että mikään ei tartu pysyvästi kiinni ja naurahtaa, että näitä sattuu, mutta matka jatkuu.

Sittten pitää vain nusssia rahat jostain ja nopeastii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antamalla itselleen anteeksi ja kääntämällä päänsä poispäin sieltä menneistä. Menneisiin et voi enää vaikuttaa vaan ainoastaan siihen annatko menneiden sanella myös nykyhetkesi ja tulevaisuutesi. Elämä on tässä ja nyt ja voit tänäänkin tehdä päätöksen siitä, että olet rangaissut itseäsi menneistä jo riittävästi. Nyt on aika puhdistaa pöytä ja alkaa miettimään ja suunnittelemaan itselleen hyvin ansaittua mukavempaa tulevaisuutta.

Tämä on kyllä niin totta ja välillä näin ajattelenkin, mutta toteutus ontuu.

Märehdin ihan sairaasti menneitä ja vaikea päästä irti siitä.

Tiedostan sellaisen ”jos en olisi silloin tehnyt sitä ja tätä vaan näin ja noin”-ajattelun olevan turhaa, mutta en pääse siitä eroon.

Kokeile sitä, että nyt kun tiedät miten pistäisit menneisyyden kuntoon, että miten sovellat niitä oppeja tulevaisuudessa ja miten voit välttää sen, että et jää niihin mokiin kiinni? Vanha totuus on se, että kaikki mokaa, mutta taito on siinä, että antaa sen mokan aiheuttaman häpeän valua siististi pois niin, että mikään ei tartu pysyvästi kiinni ja naurahtaa, että näitä sattuu, mutta matka jatkuu.

Tämän kun osaisi. Mutta jos on mokannut tarpeeksi typerällä tavalla niin muut ihmiset eivät unohda, että kyllä se häpeä kiinni saa vaikka itse joskus hetkeksi unohtaisi. Nimim. Nykyinen erakko

Vierailija kirjoitti:

Sittten pitää vain nusssia rahat jostain ja nopeastii.

Mitkä ihmeen rahat? Ei tässä rahasta ole kyse.

Siinä mielessä rahaa on kyllä oleellinen, että jos ihmisellä ei ole vapautta niin tarvitsee rahaa, mutta jos olisin vapaa, en tarvitsisi rahaa.