Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Tämä hirveä kasvatustyyli ei ole - ikävä kyllä - täysin poistunut vielä tänäkään päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??
Tätä ihmettelin myös meillä! Istuin kaikessa rauhassa löylyssä ja joka hemmetin kerta äiti hyökkäsi oven rakoon roikkumaan. Saattoi tivata jotain tyhjänpäiväistä tai muuten tuijotti. Muistan, että isä joskus jopa komensi tulemaan pois ja antamaan saunarauhan. Sama oli myös iltaisin, kun olin menossa nukkumaan. Ovi oli pakko tulla repimään auki ja pajattamaan jostakin. Ei puhettakaan koputtamisesta tai olisi edes toivottanut hyvää yötä tms. Piti vaan tulla kyttäämään. Veljeä äiti ei kuitenkaan kohdellut samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kerrottu myös ruumiillisesta kurituksesta. Luulin, että tämä on loppunut jo viimeistään v. - 84, kun lakikin sen jo kielsi.
Silmiini osui kuitenkin suomi24-keskustelu vuodelta 2001, niin siellä hyvin moni käytti tätä omasta mielestään hyvänä kasvatuskeinona edelleen ja todella piiskaamisesta oli kysymys.
Olen hämmästynyt.
Kyllä minä olen saanut tukkapöllyä sekä kepistä ja vyöstä aika useinkin lapsena.
N27
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??
Siis tämä!!! Isäni saattoi kävellä sisään saunaan koputtamatta katsomaan, onko siellä joku. Nuorena kövin poikaystäväni kanssa saunassa ja oli ihan kaameaa, kun koputtamatta vaan käveltiin siihen saunan ovelle katsomaan.
Toinen juttu sitten se, kuinka isäni ryyppyiltaan kutsutut alkoholistikaverit harrastivat tätä samaa...
Vierailija kirjoitti:
Tää on muuten luultua yleisempää että lapsuudessa rajusti kurittanut vanhempi tekee sitä vielä lapsen ollessa aikuinen. Tämä on tabujen tabu ja siitä ei puhuta, ja jotenkin oletetaan että se lapsiaan julmasti kohdellut ja hakannut vanhempi jotenkin ihmeellisesti muuttuu ja alkaa kunnioittaa lastaan (ja lopettaa väkivallan) heti kun lapsi täyttää 18.
Eihän se noin mene! Koska se luonnevikainen vanhempi kokee koko elämänsä ajan sen lapsen olevan vähäpätöinen, arvoton, ja hänen ”palvelijansa”. Eli kokee oikdeudekseen käskyttää ja komentaa, ja jos sitten aikuinen lapsi ei tottele (vaan niskuroi!) niin on ihan ok että vanhempi pöllyttää sitten aikuista lastaan.
Mun isä on vielä pitkästi yli seitsenkymppisenä iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Ja olen todella monta kertaa aikuisikäisena saanut väkivaltaa (joskin lievempää, retuutusta tms) ja edelleen on pelko. Ja aiheesta. Nyt en enää ole tekemisissä, en vaan voi, sillä vanhemmiten vähäisetkin estot ja jarrut on kadonneet ja on niin aggresiivinen ja väkivaltainen että en voi käydä siellä ollenkaan.
Omat sisarukseni, jotka ovat yli nelikymppisiä, ovat edelleen äidin henkisen väkivallan alla. Komennellaan, arvostellaan ja ei anneta omaa tilaa yhtään - äitini vierailee päivittäin sisareni luona, istuu keittiöpöydän ääressä ja arvostelee kaikkea.
Ei ehkä ihme, että olen muuttanut yli 600km päähän enkä vastaile päivittäisiin soittoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??
Tähän liittyi myös se että kirjeet luettiin, päiväkirjaa luettiin (lakkasin tän takia sitten pitämästä päiväkirjaa), ja äiti osasi tiirikoida auki lukollisen ylälaatikon kirjoituspöydästäni. Se yksi ainoa lukollinen pöytälaatikko oli omaa aluettani, ja senkin äiti sitten ryösti avaamalla sen lukon jollain rautalangalla tms. Ja taas sitten luki mun kirjeitä ja omia asioita.
Vaatekaapit se penkoi, tutki likapyykistä alushousuni (tämä oli jotenkin outoa ja pervoa, mutta kai se oli sille joku valvontatoimi), ja sitten jos jossain oli kuukautistahroja niin huudi ja raivosi.
Siitä että en saanut siteitä tai kuukautissuojia lainkaan, en jaksa edes aloittaa. Mua alkaa itkettää ja kurkkua kuristaa kun ajattelenkin tuota. Äiti osti itselleen siteet, piti niitä omassa kaapissa ja karjui että niihin et koske! Ja mulle ei ostanut, eikä antanut rahaa jolla olisin voinut ostaa. Sitten vessapaperi/talouspaperi virityksillä mentiin, ja siitä tietenkin tuli tahroja. Joista sitten huudettiin ja raivottiin.En mielelläni muistele lapsuuttani, tulee niin paha mieli. Nytkin tuli, kun asiaa ajattelin :(
Oma äitini oli sai selville mielialalääkkeiden käyttöni, joko
A) kaivamalla koko huoneeni läpi ja löytämällä ne todella hyvästä piilostani tai
B) katsomalla potilastietoni töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??
Tähän liittyi myös se että kirjeet luettiin, päiväkirjaa luettiin (lakkasin tän takia sitten pitämästä päiväkirjaa), ja äiti osasi tiirikoida auki lukollisen ylälaatikon kirjoituspöydästäni. Se yksi ainoa lukollinen pöytälaatikko oli omaa aluettani, ja senkin äiti sitten ryösti avaamalla sen lukon jollain rautalangalla tms. Ja taas sitten luki mun kirjeitä ja omia asioita.
Vaatekaapit se penkoi, tutki likapyykistä alushousuni (tämä oli jotenkin outoa ja pervoa, mutta kai se oli sille joku valvontatoimi), ja sitten jos jossain oli kuukautistahroja niin huudi ja raivosi.
Siitä että en saanut siteitä tai kuukautissuojia lainkaan, en jaksa edes aloittaa. Mua alkaa itkettää ja kurkkua kuristaa kun ajattelenkin tuota. Äiti osti itselleen siteet, piti niitä omassa kaapissa ja karjui että niihin et koske! Ja mulle ei ostanut, eikä antanut rahaa jolla olisin voinut ostaa. Sitten vessapaperi/talouspaperi virityksillä mentiin, ja siitä tietenkin tuli tahroja. Joista sitten huudettiin ja raivottiin.En mielelläni muistele lapsuuttani, tulee niin paha mieli. Nytkin tuli, kun asiaa ajattelin :(
Ymmärrän :( meillä ei ollut sentään ihan noin hirveää, mutta saman tyylistä. Olen miettinyt niitä asioita paljon ja yrittänyt ymmärtää miksi äiti esim suuttui kun minulla alkoi kuukautiset ja yritti häpäistä niistä, nainenhan hän on itsekkin?? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on muuten luultua yleisempää että lapsuudessa rajusti kurittanut vanhempi tekee sitä vielä lapsen ollessa aikuinen. Tämä on tabujen tabu ja siitä ei puhuta, ja jotenkin oletetaan että se lapsiaan julmasti kohdellut ja hakannut vanhempi jotenkin ihmeellisesti muuttuu ja alkaa kunnioittaa lastaan (ja lopettaa väkivallan) heti kun lapsi täyttää 18.
Eihän se noin mene! Koska se luonnevikainen vanhempi kokee koko elämänsä ajan sen lapsen olevan vähäpätöinen, arvoton, ja hänen ”palvelijansa”. Eli kokee oikdeudekseen käskyttää ja komentaa, ja jos sitten aikuinen lapsi ei tottele (vaan niskuroi!) niin on ihan ok että vanhempi pöllyttää sitten aikuista lastaan.
Mun isä on vielä pitkästi yli seitsenkymppisenä iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Ja olen todella monta kertaa aikuisikäisena saanut väkivaltaa (joskin lievempää, retuutusta tms) ja edelleen on pelko. Ja aiheesta. Nyt en enää ole tekemisissä, en vaan voi, sillä vanhemmiten vähäisetkin estot ja jarrut on kadonneet ja on niin aggresiivinen ja väkivaltainen että en voi käydä siellä ollenkaan.
Omat sisarukseni, jotka ovat yli nelikymppisiä, ovat edelleen äidin henkisen väkivallan alla. Komennellaan, arvostellaan ja ei anneta omaa tilaa yhtään - äitini vierailee päivittäin sisareni luona, istuu keittiöpöydän ääressä ja arvostelee kaikkea.
Ei ehkä ihme, että olen muuttanut yli 600km päähän enkä vastaile päivittäisiin soittoihin.
Tämä.
Oma äitini haukkuu jo lapsenlapsensakin ... pukeutuvat huonosti, huonoja koulussa (yliopiston käyneitä) ... siis järkyttävää!
Kehuu itseään joka puhelussa ...
Valitettavasti joudun väkisin olemaan iäkkään äitini kanssa tekemisissä ... ja ainoa keino hänestä eroonpääsemiseksi olisi jos muuttaisin kauas. On käynyt mielessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??
Tähän liittyi myös se että kirjeet luettiin, päiväkirjaa luettiin (lakkasin tän takia sitten pitämästä päiväkirjaa), ja äiti osasi tiirikoida auki lukollisen ylälaatikon kirjoituspöydästäni. Se yksi ainoa lukollinen pöytälaatikko oli omaa aluettani, ja senkin äiti sitten ryösti avaamalla sen lukon jollain rautalangalla tms. Ja taas sitten luki mun kirjeitä ja omia asioita.
Vaatekaapit se penkoi, tutki likapyykistä alushousuni (tämä oli jotenkin outoa ja pervoa, mutta kai se oli sille joku valvontatoimi), ja sitten jos jossain oli kuukautistahroja niin huudi ja raivosi.
Siitä että en saanut siteitä tai kuukautissuojia lainkaan, en jaksa edes aloittaa. Mua alkaa itkettää ja kurkkua kuristaa kun ajattelenkin tuota. Äiti osti itselleen siteet, piti niitä omassa kaapissa ja karjui että niihin et koske! Ja mulle ei ostanut, eikä antanut rahaa jolla olisin voinut ostaa. Sitten vessapaperi/talouspaperi virityksillä mentiin, ja siitä tietenkin tuli tahroja. Joista sitten huudettiin ja raivottiin.En mielelläni muistele lapsuuttani, tulee niin paha mieli. Nytkin tuli, kun asiaa ajattelin :(
Ymmärrän :( meillä ei ollut sentään ihan noin hirveää, mutta saman tyylistä. Olen miettinyt niitä asioita paljon ja yrittänyt ymmärtää miksi äiti esim suuttui kun minulla alkoi kuukautiset ja yritti häpäistä niistä, nainenhan hän on itsekkin?? En ymmärrä.
No joku outo tuossa oli, omakin äiti raivostui kun kuukautiset alkoi ja peloissaan arkans kerroin siitä. Äiti suuttui, karjui että ”nyt se s-tanan hu0raaminen sitten alkoi!” Ja samaan syssyyn huusi että hoidat nämä ongelmasi itse, en halua kuulla tästä asiasta koskaan!!
Ei ostanut siteitä. Ei antanut rahaa siteisiin. En saanut särkylääkkeitä. En saanut mitään opastusta tai ohjeita. En saanut puhua halaistua sanaa koskaan koko asiasta.
Sitten kyllä täälläkin sai huutoa ja haukkumista jos oli veritahra lakanoissa. Arvatka tuliko niitä, kun piti talouspaperivaipoissa olla.
Tämä tapahtui siis 80-luvun lopulla, ei missään 20-luvulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä tehtiin lapsena ja nuorena oikein urakalla. Nykyisin se menee niin että näin reilusti yli kolmikymppisenä vanhemmat kutsuu mukavan loman viettoon. Hyvä että autosta ehtii ulos kun jo työlista lyödään käteen. Ihme ja kumma minulla on alkanut olla kiireitä ja ehdin vain piipahtaa siellä pikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Aivan 100% sama lapsuus kuin aloittajalla, todin sen verran pahempi että väkivaltaa tuli paljon ja ihan mitättömistä asioista. Pahinta oli laiskottelu, ja esim sairaana kuumeesa ei saanut sairastaa vaan piti tehdä töitä tai jotain hyödyllistä. Leikkasin nurmikkoa 39C kuumeessa, narsisti-isäni mukaan olin vain laiska ja teeskentelin kipeää.
Sairastaa ei saanut, levätä ei saanut, lukea ei saanut, telkkaria ei saanut katsoa. Vain työtä, siivoamista tai jotain muuta hyödyllistä. Käsityöt sentään kelpasi joskus ”oikeaksi työksi” eli neulomalla sai hetken hengähtää.Mulla oli hirveä lapsuus. Tuo pkkotyö ei ole aino murhe vaan kaikki muu (julma kohtelu, henkinen väkivalta, alistaminen, häpäisy)
Kuulostaa tutulta. Mulla oli kanssa samaa, että ei uskottu, että olen sairas. Minä vain esitin, oikeasti halusin vain laiskotella. Joskus eskari-ikäisenä olin kuumeessa, olin ollut jo päivän pari. Erehdyin leikkimään hetken aikaa kuumeen hieman laskiessa, niin jouduin siivoamaan. Imuroimaan jne. Koska kerta olen niin terve, että leikin edes sekunninkin, niin olen niin terve, että pystyn siivoamaan.
Lapsuuteni oli myös nöyryyttämistä, alistamista, ihan konkreettista pakkotyötä (työskentelin isäni yrityksessä surkeissa olosuhteissa ja maksoin isälleni mm. ruoasta ja siitä, että SAIN tehdä hänelle töitä) sekä väkivaltaa monissa eri muodoissa. Äitipuolellani on voimakkaita sadistisia piirteitä, hän manipuloi isäämme käyttämään vä-ki-val-taa vääriä lapsia kohtaan. Meillä oli kanssa sellaista, että koko ajan olisi pitänyt tehdä töitä. Joko kotona tai isäni yrityksessä. Töissä piti koko ajan tehdä töitä, jos oli rauhallisempaa, piti tavarat hyllyttää uudestaan, imuroida patterien välejä, pyyhkiä hyllyjä, pestä kaikkia paikkoja katosta lattiaan. Ja puoli juoksua. Edes normaali kävely ei ollut sallittua, koska se oli laiskottelua. Jos tein jotain väärin, liian hitaasti, olin epävarma, en tiennyt mitä tehdä, niin seurasi julkinen nöyryytys asiakkaiden edessä. Tosin se seurasi myös siitä, jos isällä tai äitipuolella oli huono päivä (eli melkein joka päivä) ja olin heidän mielestään tiellä. Työt olisi pitänyt tehdä seinän vierustoja pitkin juosten äänettömästi, mutta tehokkaasti.
Nykyään ole työaddikti ja teen herkästi aivan älyttömiä työmääriä, mutta saan apua ongelmaan. Tiedostan ongelman ja yritän muuttaa käyttäytymis- ja reagointimallejani. Muutoin olen vuosikausien terapian jäljiltä yllättävän normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta omaava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ollut tuollaista, mutta mieheni on kertonut, että hän on joutunut hoitamaan pikkuveljiään, tekemään polttopuut, lumityöt, poimimaan marjat, tiskaamaan ym. Vieläkin anoppi soittelee ja yrittää saada vanhimman poikansa apuunsa kaikenlaiseen, vaikka nuoremmat jo aikuiset poikansa asuvat naapurissa,kun meille on yli 100km.
Tämä roolitus jää usein päälle loppuiäksi.
Meillä minä esikoinen jouduin tekemään kaiken, myös ”miesten työt” vaikka tyttö olinkin. Sen sijaan muutaman vuoden nuoremmalta sisarelta ei vaadittu mitään, se kun oli vanhempien ”vauva”.
Nyt kun olemme pitkästi yli nelikymppisiä, edeleen se sisar on ”vauva” jota vanhemmat hyysää ja paapoo ja jolta ei vaadita mitään. Ja esikoisena minä olen se jonka pitää koko ajan tehdä kaikkea, palvella kaikkia ja auttaa sitä sisartakin. Olen siis ”alempiarvoinen”, ja tästä hyvä osoitus oli se kun isäni tiuskaisi että vaadimme sitten että sinä olet se joka auttaa meitä vanhuksina, siskosi on liian hieno siihen hommaan!Eli sinun narsistiperheessä sinä olet se syntipukki ja siskosi suosikkilapsi. Odota vaan perinnönjakoa, kaikki on siirretty siskollesi ennen vanhempiesi kuolemaa.
Tämä on niin totta.
Itse se näkymätön.
On jo uhattu perinnöttä jättämisellä. Odotetaan passaamista.
Onneksi välimatkaa eikö puhelimeen tarvitse aina vastata. Sm
Tuollaisessa tilanteessa minä paskat nakkaisin mistään perinnöstä, pitäköön tunkkinsa ja elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on muuten luultua yleisempää että lapsuudessa rajusti kurittanut vanhempi tekee sitä vielä lapsen ollessa aikuinen. Tämä on tabujen tabu ja siitä ei puhuta, ja jotenkin oletetaan että se lapsiaan julmasti kohdellut ja hakannut vanhempi jotenkin ihmeellisesti muuttuu ja alkaa kunnioittaa lastaan (ja lopettaa väkivallan) heti kun lapsi täyttää 18.
Eihän se noin mene! Koska se luonnevikainen vanhempi kokee koko elämänsä ajan sen lapsen olevan vähäpätöinen, arvoton, ja hänen ”palvelijansa”. Eli kokee oikdeudekseen käskyttää ja komentaa, ja jos sitten aikuinen lapsi ei tottele (vaan niskuroi!) niin on ihan ok että vanhempi pöllyttää sitten aikuista lastaan.
Mun isä on vielä pitkästi yli seitsenkymppisenä iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Ja olen todella monta kertaa aikuisikäisena saanut väkivaltaa (joskin lievempää, retuutusta tms) ja edelleen on pelko. Ja aiheesta. Nyt en enää ole tekemisissä, en vaan voi, sillä vanhemmiten vähäisetkin estot ja jarrut on kadonneet ja on niin aggresiivinen ja väkivaltainen että en voi käydä siellä ollenkaan.
Monestihan tuollainen loppuu siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa antaa takaisin. Tokihan siitä sitten varmaan loukkaannutaan verisesti, että miten se noin kohtelee omaa vanhempaansa, mutta ainakin loppuu se käsiksi käyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen, että ovatko tällaiset ihmiset koskaan aidosti halunneet edes lapsia, vai onko niitä tehty vain siksi että niin kuuluu tehdä ja sitten katkerana kostetaan lapsille heidän olemassaolonsa.
Onneksi nykypäivänä voi senkin asian harkita tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sai olla vapaasti, mutta oli pari kaveria joilla oli just tuollaista. Toisen piti aina siivota kotona ennen kuin vanhemmat tuli töistä ja toisen piti tehdä ruoka neljäksi. Jos näitä ei tehnyt, kotona oli aivan järkyttävä huuto ja raivo. Ruoanlaittajakaverilla oli myös tarkat ohjeet MITEN ruoka tuli laittaa ja jos ruoka ei ollut oikean makuista, siitäkin sai huudot. Itse siis ihmettelin, kun hän oli välillä paniikissa ettei ehdi ajoissa kotiin koulusta kokkaamaan. Vasta aikuisena paljasti, että vanhemmat pakotti.
En ole omia lapsiani velvoittanut mihinkään kotitöihin, vaikka neuvolassa joka kerta on painostettu. Minusta alle kouluikäisen lapsen ei tarvitse tehdä muuta kuin leikkiä. Meillä siis 5v neuvolassa on alettu jankuttamaan, että pitää antaa lapselle kotitöitä. Sisäsiisti ihminen minustakin tuli, vaikka ei koskaan pakotettu kotiorjaksi.
Itsellenikin jäänyt päällimmäisenä mieleen, miten laitettiin ihan liikaa vastuuta liian nuorena.
Pyykinpesu, siivoaminen, lemmikkien huolto ja ruoanlaitto olivat lopulta täysin minun ja siskoni harteilla, eli vanhemmat eivät lopulta itse näitä edes tehneet.Nykypäivänä ymmärtää, miten outoa on kun vanhempi nurisee 11-vuotiaalle siitä, miten tämän vanhemman vaatteita ei ole pesty ajoissa. Tai että vanhempi katsoo olohuoneessa ympärilleen ja määrää 10-vuotiaalle, että täällä pitäs siivota. Tarkoittaen, että lapsi siivoaa.
Kun lakanapyykkiä kertynyt, niin valitusta tästä lapselle paasaten "se on sun hommas tää pyykinpesu".
Ihan suoraan sanoen, en muista pahemmin saaneeni huolenpitoa lapsena. Minun odotettiin huolehtivan.
Isän piti saada hevosia. Kaksi. Kun niitä on aina ollut ja miehellä kuuluu olla hevosia. Lapsuudenperheessä äitinsä oli hoitanut hevoset ja omassa perheessä isä antoi tämän jalon tehtävän suosikkilapselleen eli sisarelleni. Sisareni tehtävä oli juottaa, syöttää ja harjata hevoset päivittäin, päästää ne ulos ja ottaa sisälle, sekä siivota karsinat yksin. Ratsastaa ei sentään tarvinnut, kun eivät olleet ratsuja, lähinnä vaan esittelypokaaleja. Tämä joka päivä, olipa koulua tai lomaa.
Samaan aikaan isä paasasi, että "Ei pidä ottaa minkäänlaisia lemmikkejä, jos ei ole valmis hoitamaan niitä!"
Minä esimerkiksi en saanut yhtään lemmikkiä, kun en kuitenkaan olisi isäni mielestä hoitanut niitä. Itse ei hoitanut omia hevosiaan.
Että miten meni niinkuin omasta mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kerrottu myös ruumiillisesta kurituksesta. Luulin, että tämä on loppunut jo viimeistään v. - 84, kun lakikin sen jo kielsi.
Silmiini osui kuitenkin suomi24-keskustelu vuodelta 2001, niin siellä hyvin moni käytti tätä omasta mielestään hyvänä kasvatuskeinona edelleen ja todella piiskaamisesta oli kysymys.
Olen hämmästynyt.
Olin 8v ikäinen kun tuo laki tuli, ja julma lapsenhakkaaja-isämme oikein suuttui tuosta laista. Karjui ja raivosi että minuahan ei yksikään laki kiellä kersojani piiskaamasta, helvetti sentään. Samaan hengenvetoon uhosi että perkeles, tämän lain ”kunniaksi” piiskaan kahta kauheammin!
Ja niin teki. Olen vielä 17v iässä saanut piiskaa ja kuritusta. Ja muutaman kerran _aikuisenakin_ kun isällä kilahti taas jostain pienestä (en heti totellut käskyä tai sanoin vastaan).
OT: Tällaisiin päästään viallisiin ihmisiin ei tarvitse pitää mitään yhteyttä. Jos aikuisena riekkuvat, poliisit paikalle, jos mahdollista. Sitten täysi radiohiljaisuus ja irtiotto.
Itse odotan, että oma isäni kuolee. Ostan pullon skumppaa ja juhlin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kerrottu myös ruumiillisesta kurituksesta. Luulin, että tämä on loppunut jo viimeistään v. - 84, kun lakikin sen jo kielsi.
Silmiini osui kuitenkin suomi24-keskustelu vuodelta 2001, niin siellä hyvin moni käytti tätä omasta mielestään hyvänä kasvatuskeinona edelleen ja todella piiskaamisesta oli kysymys.
Olen hämmästynyt.
Kyllä minä olen saanut tukkapöllyä sekä kepistä ja vyöstä aika useinkin lapsena.
N27
Eli tätä on ollut vielä siis teillä 2000-luvulla?
Tätä epäilenkin että joissain piireissä tämä metodi on yhä voimissaan. :(
Joo,lapsena isän alistamana,aina piti olla valppaana jos tarvitsi apua jossakin, koskaan ei pyytänyt että tulisitteko auttamaan,hei,piti itse tiedostaa,nähdä ilmeet,eleet,liikkeet... jos ei ymmärtänyt niin meni ulos,teki ne hommat ja sit tuli raivosta manaten sisälle karjumaan,jos taas ei heti ymmärtänyt auttaa,mutta meni kysymään ulos että tartteeko apua niin ärähti et painu helvettiin tms et saan yksinkin koska kukaan ei tullut heti auttamaan... Teki niin tai näin aina oli väärin autettu tai tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, mitä helvettiä elämänne tulee olemaan kun nuo vanhemmat muuttuvat vanhukseksi ja VAATIVAT (huom vaativat, eivät siis pyydä) teitä auttamaan heitä kaikessa? Alkaa tulla käskyttämistä katon putsauksesta, aitan maalaamisesta, lumien kolaamisesta, ikkunan pesusta ja pointtina se että _koko ajan_ pitäisi olla hyysäämässä ja tekemässä.
Eli lapsuuden komentelu ja orjaleiri ja käskytyshelvetti palaa taas!
Kyllä, juuri näin. Äitini asuu väkisin yli 90-vuotiaana omakotitalossa. Mitään ei tietenkään itse kykene tekemään, mutta puutarhan pikkutarkka taso on säilytettävä. Jatkuvasti pitää perustaa uusia kukkapenkkejä, istuttaa lisää marjapensaita, laajentaa mansikkamaata. Me sitten siskosten kanssa juostaan siellä omien talojemme ja perheidemme hoidon lomassa, välimatkaakin on paljon. Ja ihan kaikki pitää tehdä tarkasti niin kuin määrätään. Kuoppaakaan emme osaa oikein kaivaa. Kaikesta on hirveä stressi. Kaikki pitää tehdä heti, vaikka emme aina tietenkään juuri sillä sekunnilla paikalle ehdi.
Jos päivän päätteeksi istumme hetkeksi alas, alkaa hirveä kiukuttelu ja mielenosoittaminen. Kun työt on tehty, pitää mennä nukkumaan eikä jäädä pihalle istumaan.
Sisälläkin on paras kävellä jatkuvasti touhukkaana, nojatuolissa ei istuskella.
Syksyllä tietysti marjasadon kerääminen ja säilöminen. Koko sato jää hänelle, me emme saa viedä mitään. Jos on hyvä mustikkavuosi, pitää vielä muutama ämpärillinen käydä hänelle mustikoita keräämässä. Ja myös puolukat, lakat ja karpalot.
En hyvällä tahdollakaan käsitä miksi suostutte tähän??
Up!