Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Onpas täällä tutulta kuuloisia juttuja jo ollut. Hirveä fiilis jos joskus on tekemättä "mitään".
Olen miettinyt että kun minä inhoan todella paljon kesämökkeilyä. Minulla ei ole mökkiä, enkä sitä koskaan halua hommata koska se kuulostaa minusta juuri paikalta jossa koko ajan pitää tehdä jotain. Meillä on miehen suvun kesämökki käytössä ja sielläkin on koko ajan se meininki että ei nyt vaan istuisi. En siis ole koskaan tajunnut miten ihmiset voivat kokea mökkeilyn rauhoittavana kun usein se on juuri sitä jatkuvaa häseltämistä.
Toki mökit tai vapaa-ajan asunnot joissa on hieman mukavuuksia, niin ehkä niissä se rentoutuminen onnistuukin mutta varmaan sitten henkilöt jotka mökkeilystä, myös niissä ns.alkeellisissa mökeissä nauttivat, eivät ole eläneet sellaista lapsuutta jossa ei saa olla hetkeäkään rauhassa.
Pitkään en pitänyt edes matkailusta, koska sekin oli lapsena sellaista "juostaan paikasta toiseen ja nopeasti ruokaa suuhun ja hotelliin nukkumaan". Eka kertaa kun aikuisiällä kävin mieheni kanssa lomalla, niin oli jotenkin aivan mielettömän hieno tunne kun vain istuimme ja katselimme ohikulkevia ihmisiä kapeilla Ateenan kaduilla. Tai ihan vain kotimaassakin istua jossain kahvilassa tai syömässä ihan oikeasti ajan kanssa.
Ei voi kuin ihmetellä tätä kaltoin kohtelijoiden maata! Paljonkohan näissä jutuissa on värikynää?
Oma lapsuuteni on kyllä ollut paratiisimainen, ei huuudettu, ei käskytetty, ei kerrottu kotiintuloaikoja, sai harrastaa urheilua, sai lukea niin paljon kun jaksoi, sai olla kavereiden kanssa. Oikeastaan en muista mitä olisi kielletty.
Tästä huolimatta minä ja sisarukseni määrittelimme rajamme mielestäni aika hyvin, emme olleet vaikeuksissa, ei notkuttu yömyöhään ulkona ja koulukin sujui.
Kodin töitäkin tehtiin ihan mukavasti ja kyllä meistä tuli kohtalaisia aikuisiakin.
En oikein vieläkään tiedä kuinka se toimi, ehkä vanhempamme osasivat ohjata niin huomaamattomasti ettemme sitä vieläkään tajua.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä tätä kaltoin kohtelijoiden maata! Paljonkohan näissä jutuissa on värikynää?
Oma lapsuuteni on kyllä ollut paratiisimainen, ei huuudettu, ei käskytetty, ei kerrottu kotiintuloaikoja, sai harrastaa urheilua, sai lukea niin paljon kun jaksoi, sai olla kavereiden kanssa. Oikeastaan en muista mitä olisi kielletty.
Tästä huolimatta minä ja sisarukseni määrittelimme rajamme mielestäni aika hyvin, emme olleet vaikeuksissa, ei notkuttu yömyöhään ulkona ja koulukin sujui.
Kodin töitäkin tehtiin ihan mukavasti ja kyllä meistä tuli kohtalaisia aikuisiakin.
En oikein vieläkään tiedä kuinka se toimi, ehkä vanhempamme osasivat ohjata niin huomaamattomasti ettemme sitä vieläkään tajua.
Hyvän perheen lapsi, kuten sinä, on autuaan tietämätön siitä millaisia hirviöitä osa vanhemmista on.
Ei todellakaan ole punakynää tai liioittelua ainakaan niissä viesteissä mitä olen kirjoittanut. Ennemminkin niin että kaikkein kauheimpia juttuja en edes kirjoittanut, varsinkan niitä missä oli nöyryytystä, häpäisyä. Kukaan ei uskoisi jos kirjoittaisin,
Ja ihan ulkokultaisesti hyvä perje oltiin, keskiluokkaa, työssäkäyvät vanhemmat.
Toinen vanhempi vain psykopaatti. Niitäkin on yllättävän paljon ja päällepäin näyttävät normaalilta.
Joku kirjoitti, että kaltoinkohtelija isä oli Lapista kotoisin. Muut eivät kerro missä päin maata näin on toimittu, tai mistäpäin vanhemmat on lähtöisin, jos ovat muuttaneet vaikkapa työn perässä. Ehkä tämä selittäisi jotain. Varmaan myös joku uskonto on jollain tavoin vaikuttanut. En tiedä, kunhan pohdin.
Ja miksi pohdin. Siksi, kun itsellä on ollut toisenlaista, sekä myös siksi kun maamme historia kiinnostaa sekä ihmissuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Totta! Toivottavasti joku lehti tekee tästä jutun(niinkuin aina välillä AV:n keskusteluista tehdään. Mieluummin Hesari kuin IS.
Ketjun uskottavuus kärsii suuresta vihapuheen määrästä kansanryhmää vastaan "kaikki suuren ikäluokan vanhemmat ovat pahoinpitelijöitä", tämä ei ole totta, päinvastoin suuret ikäluokat käänsivät lasten kohtelun suunnan.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta! Toivottavasti joku lehti tekee tästä jutun(niinkuin aina välillä AV:n keskusteluista tehdään. Mieluummin Hesari kuin IS.
Ketjun uskottavuus kärsii suuresta vihapuheen määrästä kansanryhmää vastaan "kaikki suuren ikäluokan vanhemmat ovat pahoinpitelijöitä", tämä ei ole totta, päinvastoin suuret ikäluokat käänsivät lasten kohtelun suunnan.
Alapeukuttajalle tiedoksi tästä löytyy tutkimuksiakin. Etsi vaikka netistä mitä tarkoittaa "musta kasvatus" ja ketkä sitä harrastivat. Ikävä kyllä ei ole peilin vika jos naama on vino.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta! Toivottavasti joku lehti tekee tästä jutun(niinkuin aina välillä AV:n keskusteluista tehdään. Mieluummin Hesari kuin IS.
Ketjun uskottavuus kärsii suuresta vihapuheen määrästä kansanryhmää vastaan "kaikki suuren ikäluokan vanhemmat ovat pahoinpitelijöitä", tämä ei ole totta, päinvastoin suuret ikäluokat käänsivät lasten kohtelun suunnan.
Alapeukuttajalle tiedoksi tästä löytyy tutkimuksiakin. Etsi vaikka netistä mitä tarkoittaa "musta kasvatus" ja ketkä sitä harrastivat. Ikävä kyllä ei ole peilin vika jos naama on vino.
Aikoinaan lasten vanhemmille tarkoitetut kasvatusoppaat ovat periytyneet seuraaville sukupolville. Vuosisadat ja aatteet ovat vaihtuneet, mutta musta kasvatus jatkuu hämmästyttävän hyvin sopeutuen kulloiseenkin aateilmapiiriin. Nationalismista musta kasvatus sai verrattoman kasvulalustan; 1900-luvun alkupuolen sotavuosikymmeninä koulukasvatuksessa ei välttämättä vältetty militarismin ruokkimista.
En saa vieläkään. Edes keski-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti, että kaltoinkohtelija isä oli Lapista kotoisin. Muut eivät kerro missä päin maata näin on toimittu, tai mistäpäin vanhemmat on lähtöisin, jos ovat muuttaneet vaikkapa työn perässä. Ehkä tämä selittäisi jotain. Varmaan myös joku uskonto on jollain tavoin vaikuttanut. En tiedä, kunhan pohdin.
Ja miksi pohdin. Siksi, kun itsellä on ollut toisenlaista, sekä myös siksi kun maamme historia kiinnostaa sekä ihmissuhteet.
Esimerkki täällä vellovasta vihapuheesta ihmisryhmää kohtaan (Lapissa syntyneitä), viha on oikeutettua jos sillä on oikea kohde joka voidaan todistaa.
Työ on uskonto jota piti harjoittaa 24/7 muuten hukka perii .. Niin se perikin vaikka kaikkeni yritin.
Anteeksi isä.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta! Toivottavasti joku lehti tekee tästä jutun(niinkuin aina välillä AV:n keskusteluista tehdään. Mieluummin Hesari kuin IS.
Ketjun uskottavuus kärsii suuresta vihapuheen määrästä kansanryhmää vastaan "kaikki suuren ikäluokan vanhemmat ovat pahoinpitelijöitä", tämä ei ole totta, päinvastoin suuret ikäluokat käänsivät lasten kohtelun suunnan.
Alapeukuttajalle tiedoksi tästä löytyy tutkimuksiakin. Etsi vaikka netistä mitä tarkoittaa "musta kasvatus" ja ketkä sitä harrastivat. Ikävä kyllä ei ole peilin vika jos naama on vino.
Jos sinun vanhempasi pahoinpitelivät sinua et voi hänen syntymäaikansa perusteella väittää että kaikki tuona vuonna syntyneet ovat pahoinpitelijöitä, mitä jos hänellä oli siniset silmät. ovatko kaikki sinisilmäiset pahoinpitelijöitä ?
MIKÄ LEHTI TEKISI JUTUN NOILLA PERUSTEILLA ?
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti, että kaltoinkohtelija isä oli Lapista kotoisin. Muut eivät kerro missä päin maata näin on toimittu, tai mistäpäin vanhemmat on lähtöisin, jos ovat muuttaneet vaikkapa työn perässä. Ehkä tämä selittäisi jotain. Varmaan myös joku uskonto on jollain tavoin vaikuttanut. En tiedä, kunhan pohdin.
Ja miksi pohdin. Siksi, kun itsellä on ollut toisenlaista, sekä myös siksi kun maamme historia kiinnostaa sekä ihmissuhteet.
Meillä ei ollut uskonto vaivaamassa, oltiin Hämeessä omalla pientilalla. Minulla siis teetettiin 7-vuotiaasta töitä huudon ja remmin kanssa. Taustalla isän oma ankara kasvatus ja sodassa olo. Tähän asti olen aina häntä pyrkinyt ymmärtämään, vaikka joskus vihannutkin. Hautaan hän meni ilman, että me lapsensa koskaan kerrottiin, miltä kaikki tuntui. Itse lienen ollut eniten hänen kohteenaan, kun olin nuorin lapsi ja täysin ei-toivottu, vanhojen ja väsyneiden vanhempien vahingonlaukaus.
Tämä on tärkeä ketju, ei pilata tätä. Olen tätä itku silmässä lukenut, kun ymmärrän, kuinka paljon meillä on kohtalotovereita.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä tätä kaltoin kohtelijoiden maata! Paljonkohan näissä jutuissa on värikynää?
Oma lapsuuteni on kyllä ollut paratiisimainen, ei huuudettu, ei käskytetty, ei kerrottu kotiintuloaikoja, sai harrastaa urheilua, sai lukea niin paljon kun jaksoi, sai olla kavereiden kanssa. Oikeastaan en muista mitä olisi kielletty.
Tästä huolimatta minä ja sisarukseni määrittelimme rajamme mielestäni aika hyvin, emme olleet vaikeuksissa, ei notkuttu yömyöhään ulkona ja koulukin sujui.
Kodin töitäkin tehtiin ihan mukavasti ja kyllä meistä tuli kohtalaisia aikuisiakin.
En oikein vieläkään tiedä kuinka se toimi, ehkä vanhempamme osasivat ohjata niin huomaamattomasti ettemme sitä vieläkään tajua.
Minun teineilläni on nyt tuollaista.
No, kotiintulo-ajoista sovitaan riippuen mikä meno milloinkin on kyseessä.
Saavat harrastaa ja urheilla, asianmukaiset välineet hankitaan ja harrastsmista tuetaan kaikintavoin. Minut tunnetaan urheiluseurassa kioskipullistani ja välillä teinit leipovat kioskiin itsekin, koska leipominen on kivaa.
Tekevät muutenkin kotitöitä, vaikka huoneensa nyt välillä ovat kaaoksen vallassa, mutta pyydettäessä kyllä siistivät nekin.
Kavereita saa käydä ja joskus tuntuu että eteinen on täynnä tennareita ja jääkaappi tyhjä;)
Minulla ja miehelläni on lämpimät, luottamuksen ja keskinäisen arvostuksen täyttämät välit sekä toisiimme että lapsiimme.
Olen tehnyt paljon työtä että minulla on tämä perhe, avioliitto ja että lapsillamme on tämä kaikki.
Paljon työtä ja monta tietoista päätöstä.
Omassa lapsuudessani minulla ei ollut mitään noista yllämainituista asioista. Oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja ainainen pelko.
Omille lapsilleni tuo yllä kuvattu lapsuus ja nuoruus on tavallinen, normaali ja niin pitääkin olla.
Peittelin, salasin ja häpesin lapsuuden kodissani tapahtuneita asioita todella pitkään.
Luulin että sellainen väkivalta ja alistaminen on vain todella huonojen perheiden asia, kukapa nyt huonosta perheestä haluaisi olla lähtöisin. Eihän nyt omat työssäkäyvät ja kunnolliset vanhemmat....mutta niin vain senkin asian on joutunut kohtaamaan.
Siksi tästä on vaikea puhua omalla nimellä ja kasvoilla. Lisäksi pelko.
Ja se pelko jatkuu aikuisuuteen asti, oikeastaan vielä aikuisuudessakin.
Kommenttini aluksi kirjoitin teinieni elämässä olevista hyvistä ja tavallisista asioista.
Isovanhemmat puuttuvat tuosta listauksesta.
Toivon Helsingin Sanomien ja Aamulehden kirjoittavan jutun äitienpäivästä ja isänpäivästä. Äitienpäivä ja isänpäivä on usein vuoden kamalin päivä laiminlyöneen, väkivaltaisen ja lapsiaan hakanneen vanhemman lapselle. Miksi joku äiti ei saa tänäkään vuonna kukkaa, korttia ja lahjaa ja kukaan ei tule käymään tai soita? Syy ei aina ole siinä välinpitämättömässä, moniongelmaisessa tai alkoholisoituneessa lapsessa. Syy on omia lapsiaan laiminlyöneessä, kaltoinkohdelleessa, väkivaltaisessa, alhoholisoituneessa tai muuten kelvottomassa äidissä.
Toivottavasti tulevana äitienpäivänä kukaan ei PAKOSTA tapaa lapsensa elämän pilannutta julmuriäitiä. Pitkä välimatka, henkinen etäisyys ja tapaamisten ja yhteydenpidon välttäminen on hyvä keino. Joskus luonnehäiriöisen, hyväksikäyttävän ja narisistisen lähisukulaisen kanssa välien katkaiseminen on paras ratkaisu. Moni ihminen ymmärtää vasta aikuisena, mistä jatkuva ja selittämätön paha olo johtuu. Lapsena koetusta perusturvattomuuden tunteesta, laiminlyönneistä, omien vanhempien tai toisen vanhemman taholta koetusta kaltoinkohtelusta, epäoikeudenmukaisuudesta, perheväkivallasta ja osalla jopa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Sairaan ja luonnehäiriöisen narsistin lapsella on lupa olla olemassa vain tyydyttääkseen kieroutuneen vanhempansa toiveita. Lapsella ei ole ihmisarvoa ja lupaa olla ja elää omana itsenään. Vanhemmat puuttuvat jatkuvasti arkeen, yrittävät ohjailla, määräillä ja komentaa jopa aikuista lasta. Lapsen tehtävänä on toteuttaa vanhemman toteuttamatta jääneet toiveet - esimerkiksi opiskella äidin tai isän haluamaan ammattiin. Usein sairaassa lapsuudenperheessä vanhemmilla on ollut suosikkilapsi. Vanhempien suosikki on nostettu muitten yläpuolelle ja muita sisaruksia on kohdeltu huonosti.
Oma, jo edesmennyt äitini oli 1920-luvulla syntynyttä, köyhästä suurperheestä, sodan kokenut ja raskasta maalaistalon työtä lapsesta asti tehnyt ihminen. Kovasta elämästä huolimatta tai ehkä juuri sen takia äitini ei koskaan hakannut ja pahoinpidellyt lapsia. Anoppi on 1940-luvulla syntynyt, suuriin kermape##eikäluokkiin kuuluva, ei koskaan fyysistä ja raskasta työtä tehnyt, suhteellisen mukavaa ja varakasta elämää viettävä lastenhakkaaja. Äitienpäivänä en halua tavata anoppia, en soita onnittelupuhelua enkä lähetä korttia, kukkaa tai lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvetin iloa tuo yksi kiusaaja saa siitä että mitätöi ja vähättelee? Ihan kiistatta ketjussa on valtava määrä kirjoituksia ja tuo yksi hullu inttää ja väittää että ei ole totta, asia on päinvastoin, suuret ikäluokat oli parhaita vanhempia.
Tästä on tehty tutkimuksia ja kirjoitettu kirjoja ja on ihan kaikilla ammattilaisilla tiedossa että suuret ikäluokat on paskimmat vanhemmat ikinä. Siihen joukkoon mahtuu toki hyviäkin, mutta enemmistö huonoja.
En keksi mitään syytä tuolle raivodefenssille ja vähättelylle kuin että itse on boomeri ja epäonnistunut äitinä JA isoäitinä.
Jätät tässä määrittelemättä, KETÄ YHTÄ kommentoijista nimittelet henkilökohtaisesti
- kiusaajaksi, hulluksi, boomeriksi, epäonnistuneeksi äidiksi, epäonnistuneeksi isoäidiksi, suureksi ikäluokaksi, paskimmaksi vanhemmaksi ikinä
Sanot, että tämä YKSI kommentoija
- mitätöi, vähättelee, kiusaa, inttää, raivodefenssioi
1. SINÄ haukut, nimittelet ja solvaat todella rankasti KAIKKIA kommentoijia, jotka ovat vähänkin eri mieltä agendastasi (koko suuri ikäluokka on p aska) tai edes miettivät MIKSI SUURI OSA oli huonoja vanhempia nykyisen kasvatustiedon mukaan
2. Ketjuun on kirjoitettu kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta, myös hyviä
3. Ketjussa on myös mietitty, MIKSI suuret ikäluokat olivat sellaisia kuin olivat, ja mitä voi oppia heidän virheistään. Kukaan ei ole sanonut, että he ovat massana parhaita vanhempia
4. Suurin osa kirjoittajista on suurten ikäluokkien lapsia
5. Joukossa on muutama vanhempi kirjoittaja (EI YKSI VANHEMPI KIRJOITTAJA)
6. Ketjussa on ENEMMÄN KUIN YKSI kommentoija, jota haukut ja väität valehtelijaksi, kun hän sanoo olevansa sinun ikäluokkaasi
7. Suurten ikäluokkien huonosta vanhemmuudesta on keskusteltu ja tehty tutkimuksia. Nyt keskustellaan julkisesti MYÖS nykyvanhemmuudesta, ja virheistä, joita he tekevät.
8. Olen itse ollut sitä mieltä, että KAIKISSA ikäluokissa on hyviä, huonoja ja siltä väliltä vanhempia, enkä ole nimitellyt KETÄÄN hulluksi enkä ole ajanut KETÄÄN pois keskustelusta
9. Uskon että sinulla on paha olo. Miksi kostat sitä niille, joilla ei ole pahan olosi kanssa mitään tekemistä? Miksi yrität nimittelyllä ja haukkumalla kostaa heille jotain, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sinun menneisyytesi kanssa? Miksi yrität estää toisia keskustelemasta?
Meillä piti myös aina olla jotain tekemässä. Ei saanut nukkua pitkään, katsella telkkaria tai pelata. Isäni ja äitini olivat eronneet ja puskivat maailmaan vuoronperään lisää lapsia, joita minä ja vuotta vanhempi veljeni sitten jouduimme hoitamaan teini-ikäisinä. Olipa ihanaa 10-vuotiaasta eteenpäin viettää kaikki vapaa-aika 3-5 alle 5-vuotiasta kakaraa vahtien ja hoitaen. Ei ollut väliä olinko äidin vai isän luona, koska sama homma oli kummallakin. 14-vuotiaana paloi sitten lopulta hihat ja järjestin niin hirveät raivarit vanhemmilleni, etten ollut isän kanssa väleissä pariin vuoteen ja en näin ollen nähnyt pikkusisaruksianikaan. Tässä ajassa osa ehti jo minut unohtaa ja isä ja äitipuoli eivät puhuneet minusta mitään, ja he luulivat minua jossain vaiheessa lastenhoitajakseen eivätkä pitäneet minua siskona :)
Aloin miettimään, että tosiaan kaikki suurten ikäluokkien edustajat sekä omassa että miehen suvussa on ilkeitä, kylmiä ja tylyjä. Myös väkivaltaa sekä omassa että miehen suvissa käytettiin lapsiin.
Tän perusteella voisin ihan validisti sanoa että kaikki suurten ikäluokkien vanhemmat on huonoja väkivaltavanhempia. Mutta onneksi töissä on pari 65+ ikäistä (kyllä, tekevät vielä työtä asiantuntijana vaikka eläke periaatteessa olisi voinut alkaa jo) ja HE on lämpimiä ja mukavia.
Sanoisin niin että jotkut suvut on täysin pilattu tuossa ikäluokassa. Mutta ei sentään kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvetin iloa tuo yksi kiusaaja saa siitä että mitätöi ja vähättelee? Ihan kiistatta ketjussa on valtava määrä kirjoituksia ja tuo yksi hullu inttää ja väittää että ei ole totta, asia on päinvastoin, suuret ikäluokat oli parhaita vanhempia.
Tästä on tehty tutkimuksia ja kirjoitettu kirjoja ja on ihan kaikilla ammattilaisilla tiedossa että suuret ikäluokat on paskimmat vanhemmat ikinä. Siihen joukkoon mahtuu toki hyviäkin, mutta enemmistö huonoja.
En keksi mitään syytä tuolle raivodefenssille ja vähättelylle kuin että itse on boomeri ja epäonnistunut äitinä JA isoäitinä.Jätät tässä määrittelemättä, KETÄ YHTÄ kommentoijista nimittelet henkilökohtaisesti
- kiusaajaksi, hulluksi, boomeriksi, epäonnistuneeksi äidiksi, epäonnistuneeksi isoäidiksi, suureksi ikäluokaksi, paskimmaksi vanhemmaksi ikinä
Sanot, että tämä YKSI kommentoija
- mitätöi, vähättelee, kiusaa, inttää, raivodefenssioi1. SINÄ haukut, nimittelet ja solvaat todella rankasti KAIKKIA kommentoijia, jotka ovat vähänkin eri mieltä agendastasi (koko suuri ikäluokka on p aska) tai edes miettivät MIKSI SUURI OSA oli huonoja vanhempia nykyisen kasvatustiedon mukaan
2. Ketjuun on kirjoitettu kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta, myös hyviä
3. Ketjussa on myös mietitty, MIKSI suuret ikäluokat olivat sellaisia kuin olivat, ja mitä voi oppia heidän virheistään. Kukaan ei ole sanonut, että he ovat massana parhaita vanhempia
4. Suurin osa kirjoittajista on suurten ikäluokkien lapsia
5. Joukossa on muutama vanhempi kirjoittaja (EI YKSI VANHEMPI KIRJOITTAJA)
6. Ketjussa on ENEMMÄN KUIN YKSI kommentoija, jota haukut ja väität valehtelijaksi, kun hän sanoo olevansa sinun ikäluokkaasi
7. Suurten ikäluokkien huonosta vanhemmuudesta on keskusteltu ja tehty tutkimuksia. Nyt keskustellaan julkisesti MYÖS nykyvanhemmuudesta, ja virheistä, joita he tekevät.
8. Olen itse ollut sitä mieltä, että KAIKISSA ikäluokissa on hyviä, huonoja ja siltä väliltä vanhempia, enkä ole nimitellyt KETÄÄN hulluksi enkä ole ajanut KETÄÄN pois keskustelusta
9. Uskon että sinulla on paha olo. Miksi kostat sitä niille, joilla ei ole pahan olosi kanssa mitään tekemistä? Miksi yrität nimittelyllä ja haukkumalla kostaa heille jotain, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sinun menneisyytesi kanssa? Miksi yrität estää toisia keskustelemasta?
Olen eri mutta seurannut sun viestejä. Sulla on järkyttävän hyökkäävä tyyli. Ja tosiaan lyttäät ja poljet toista. Mietipä hetki omaa tyyliäsi ”keskustella”. Vaikutat tosi ilkeältä. Onneksi en tunne sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvetin iloa tuo yksi kiusaaja saa siitä että mitätöi ja vähättelee? Ihan kiistatta ketjussa on valtava määrä kirjoituksia ja tuo yksi hullu inttää ja väittää että ei ole totta, asia on päinvastoin, suuret ikäluokat oli parhaita vanhempia.
Tästä on tehty tutkimuksia ja kirjoitettu kirjoja ja on ihan kaikilla ammattilaisilla tiedossa että suuret ikäluokat on paskimmat vanhemmat ikinä. Siihen joukkoon mahtuu toki hyviäkin, mutta enemmistö huonoja.
En keksi mitään syytä tuolle raivodefenssille ja vähättelylle kuin että itse on boomeri ja epäonnistunut äitinä JA isoäitinä.Jätät tässä määrittelemättä, KETÄ YHTÄ kommentoijista nimittelet henkilökohtaisesti
- kiusaajaksi, hulluksi, boomeriksi, epäonnistuneeksi äidiksi, epäonnistuneeksi isoäidiksi, suureksi ikäluokaksi, paskimmaksi vanhemmaksi ikinä
Sanot, että tämä YKSI kommentoija
- mitätöi, vähättelee, kiusaa, inttää, raivodefenssioi1. SINÄ haukut, nimittelet ja solvaat todella rankasti KAIKKIA kommentoijia, jotka ovat vähänkin eri mieltä agendastasi (koko suuri ikäluokka on p aska) tai edes miettivät MIKSI SUURI OSA oli huonoja vanhempia nykyisen kasvatustiedon mukaan
2. Ketjuun on kirjoitettu kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta, myös hyviä
3. Ketjussa on myös mietitty, MIKSI suuret ikäluokat olivat sellaisia kuin olivat, ja mitä voi oppia heidän virheistään. Kukaan ei ole sanonut, että he ovat massana parhaita vanhempia
4. Suurin osa kirjoittajista on suurten ikäluokkien lapsia
5. Joukossa on muutama vanhempi kirjoittaja (EI YKSI VANHEMPI KIRJOITTAJA)
6. Ketjussa on ENEMMÄN KUIN YKSI kommentoija, jota haukut ja väität valehtelijaksi, kun hän sanoo olevansa sinun ikäluokkaasi
7. Suurten ikäluokkien huonosta vanhemmuudesta on keskusteltu ja tehty tutkimuksia. Nyt keskustellaan julkisesti MYÖS nykyvanhemmuudesta, ja virheistä, joita he tekevät.
8. Olen itse ollut sitä mieltä, että KAIKISSA ikäluokissa on hyviä, huonoja ja siltä väliltä vanhempia, enkä ole nimitellyt KETÄÄN hulluksi enkä ole ajanut KETÄÄN pois keskustelusta
9. Uskon että sinulla on paha olo. Miksi kostat sitä niille, joilla ei ole pahan olosi kanssa mitään tekemistä? Miksi yrität nimittelyllä ja haukkumalla kostaa heille jotain, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sinun menneisyytesi kanssa? Miksi yrität estää toisia keskustelemasta?
Olen eri mutta seurannut sun viestejä. Sulla on järkyttävän hyökkäävä tyyli. Ja tosiaan lyttäät ja poljet toista. Mietipä hetki omaa tyyliäsi ”keskustella”. Vaikutat tosi ilkeältä. Onneksi en tunne sinua.
Samaa mieltä. En taju mikä kiihko ihmisellä on että jokaisen kovia kokeneen kokemukset pitää ikäänkuin mitätöidä ja pyyhkiä pois. Ei paha katoa maailmasta mitätöimällä. Sillä voi saada ehkä omaa turvallisuudentunnetta ja sitä todennäköisesti tiedostamatta yrität saada.
Tätä ei myöskään lääkärit oikein tunnista. Siis tilanteissa jossa ei ole sitä masennusta. Kaiken laittavat vaan stressin piikkiin, ”ohi menee itsekseen”.
Mutta kun ei mene! Mulla on ollut tää stressi aina. Lapsesta lähtien. Olen siis se joka listasi noita piirteitä stressin eri muodoista.
Lääkärit tosiaan ei näe kokonaisuutta, eikä tajua että tuollaisesta lapsuudesta jää päälle kesto-pelko ja kesto-stressi mikä siis pyörii tauotta läpi elämän.
Tässä ketjussa moni muu mun lisäksi ei saa terapiaa. Sitä terapian asteikkoa pitäisi väljentää, siis että ei olisi sitä pakollista vaadittavaa masennusta.
Vaikka olen monella lailla rikkinäinen, en ole kuitenkaan masentunut vaan toiveikas ja elämänhaluinen. Tämä tekee sen että sitten sitä terapiaa ei saa.
Terapia itse maksaen on 95-115e kerta, joten varmaan juuri kellään ei ole varaa kolmen vuoden terapiaan kaksi kertaa viikossa (tulee liki 35 000e hintaa).
Jotain tälle pitäisi tehdä. En oikein tiedä mitä. Mietin jos perustaisi jonkun järjestön? Mutta siinä saa sitten mummoikäisiltä järjetöntä lokaa niskaan ja taas samat vähättelyt ja mitätöinnibt kuin lapsena.
Meitä on valtavan paljon, siis todella paljon. Jotenkin meidän pitäisi saada voimamme yhdistettyä.