Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin

Vierailija kirjoitti:

Menkää muualle kinastelemaan .

Kerro lisää

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

<<Mikä saa sinut epäilemään, että ihmiset täällä valehtelisivat ja keksisivät juttuja omasta päästään?>>

Mielenterveys ongelmien vuoksi. Kaunoja ryhmää kohtaan esim, täällä leimattiin kaikki suuren ikäluokan vanhemmat sadisteiksi. Seksuaaliset fetissit myös saattavat olla syynä valehteluun-

Ymmärrän, mitä tarkoitat kaunoilla ja leimaamisella, jotkut muutkin pahastuivat samasta.

Haluaisitko vielä vastata noihin muihin kysymyksiin?

Ajatusleikkinä vielä yksi kysymys. Onko ihan reilua sinulta leimata kaikki kokemuksistaan kertoneet ihmiset mielenterveysongelmaisiksi, entäpä jos porukassa onkin joku sellainen, joka puhuu totta? Useampia jotka puhuvat? Ja jos sitten potkit maassa makaavia?

En minä eikä kukaan voi tehdä diagnoosia että joku olisi mt-ongelmainen ilman että hän tapaa ihmisen ja hänellä on koulutus mt ongelmista. Esitin epäilyni en leimannut ketään mt-ongelmaiseksi.

Olen aina pitänyt itseäni huonompana, sosiaalisilta kyvyiltäni heikolta, köyhempänä kuin muita mutta pienellä terapialla huomasin että olin erehtynyt, en minä muita huonompi ole en tosin muita parempikaan niin että jos joku arvostelee sinua muista, hän on ehkä erehtynyt,

Minä olen ok - Sinä olet ok

transaktioanalyysin johtoajatus

Ok, ymmärrän mitä tarkoitit. Ymmärrän myös, että et välttämättä tarkoittanut loukata ketään. Mutta..onko mahdollista, että olet erehtynyt, ja ainakin osa täällä kirjoitetusta olisi totta? Eikö heistä tuntuisi siltä, että potkit maassa makaavaa, kun epäilet, että he sepittävät kertomuksia?

Minusta ei tunnu siltä, että arvostelisit minua, mutta ei se minun itsetuntoni päälle kävisi. Kysyn nyt tavallaan muoden puolesta.

On todennäköistä että olen erehtynyt, syynä heikot tiedot maassa makaavien tilasta.

Koska tämä on netti, etkä sinä ole terapeutti, lopputulema on mielestäni tämä: usko, kun maassa makaava sanoo olevansa loukkaantunut, äläkä kokeile jalalla. Hän ei ymmärrä, että yrität saada hänet potkaisemalla ylös.

Kun et voi saada faktaa, luota todennäköisyyteen että hän puhuu totta. Jos hän on oikeasti loukkaantunut, satutat häntä lisää kun potkaiset.

Tulkitsin maassa makaavan motiiviksi saattaa suuret ikäluokat huonoon valoon en avunpyyntö nä

Totta, me kaikki tulkitsemme asiat oman kokemuksen mukaan, mutta oma kokemus on aina subjektiivinen. Kuten viisas vanha mies tietää.

Minä tulkitsen niin, että pari kirjoittajaa niputti koko ikäluokan samaan. Ehkä se on tapa prosessoida asiaa? Heidän vanhempansa olivat kohdelleet heitä huonosti, heitä on useita. He vertaavat omia kokemuksiaan. Se motiivi on silti niissä kokemuksissa, ja kokemusten jakamisessa, ja niissä suuret ikäluokat näyttäytyvät suurimmalta osalta huonossa valossa.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvista monilla oli minun mielestäni huono tapa kasvattaa, mutta tapa oli sen ajan tiedon mukainen. En usko, että kaikki olisivat tehneet tahallaan väärin. Osa teki, kuten osa tekee nykyäänkin. Osa oli ehkä itse traumatisoituneita, eivätkä he ymmärtäneet tekevänsä väärin.

Saattaa olla, että meidän lapsemme, seuraava sukupolvi, arvostelee meitä kokonaisena ikäluokkana. Osa heistä on vihaisia, osan mielestä kasvatimme hyvin, osa ymmärtää, mutta ei hyväksy. Ja meidän on se pureskeltava ja nieltävä, koska emme muutakaan voi.

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera-Liisa on perus ”suuri-ikäluokkalainen” siinä että talloo muut ja vähättelee muiden kokemukset, ja pätee päälle näkemyksiään kuuntelematta aidosti toisen sanomia asioita.

Mutta ei hän voi sille mitään, joten siksi hänelle ei voi oikein loukkaantua. Hän toimii sillä tavalla kun hänen ikäpolvelleen on normaalia.

Sekin on normaalia että suuret ikäluokat nappaavat koko keskustelun ja kääntävät kaikessa puheen itseensä. Niinkuin tässäkin kävi. Mutta sitäkään tuskin tekee ilkeyttään tai tahallaan, se on vaan se tuon ajan ihmisten toimintatapa.

,

En mä näe sitä ihan sillä tavalla. Mun mielestä kyse voi olla vain siitäkin, että hän on eri ikäluokkaa kuin minä. Erilainen tapa kommunikoida tai jotain. Hän ilmaisee asian sillä tavalla, että mullekin tuli ensin sellainen tunne, että hän vähättelee tai pätee. Ei välttämättä. Hän kertoi osittain itsestään ja kyseli lisätietoja, koska halusi muodostaa mielipiteensä asiasta, jota ei uskonut tai voinut ymmärtää, koska se ei kuulu hänen kokemuksiinsa. Ja loukkaantui myös ikäluokkansa puolesta, kun näkee sen puolen eri tavalla.

Mun mielestä hän kertoi vain oman henkilökohtaisen näkemyksensä, eikä ajatellut tallovansa. Jos se ei ollut tarkoituksellista loukkaamista, se oli vain hänen näkemyksensä. Olen samaa mieltä kanssasi että siitä on turha loukkaantua jos toinen ei tunnu siltä että olisi tahallaan ilkeä.

En tiedä, tarkoittaako aidosti kuunteleminen aina sitä että ymmärtää tai on samaa mieltä. Saman kokeneita yleensä ymmärtää.

Hämmästytti ratkaisukeskeisyyden vastustus, mitä vikaa mennä kertomaan kiusaajalleen tunteistaan ? Onko pelko niin suuri, tapetaanko oikeasti jos menet ?

Tuohon en osaa muiden puolesta vastata, omasta puolesta kyllä. Minä sanoinkin jotain, mutta huomasin, että pääsääntöisesti asiat oli tehty ja sanottu parhaan ymmärryksen mukaan. Tai olosuhteista johtuen. Ei välttämättä oikein, mutta ymmärsin syyt asioiden takana. Ymmärryksen myötä ei tullut hyväksyntä, mutta annoin anteeksi. Se puhuminen mitä oli, vapautti minut ja minulla on rauha. Kaikki eivät koe samalla tavalla.

Ajattelen, että jollain voi oikeasti olla syytä pelätä henkensä puolesta. Joku voi pelätä, koska toisella on henkinen valta. Joku ei halua, koska tuntee itsensä henkisesti murskatuksi. Joku voi olla niin vihainen, että ei halua. Joku voi ajatella, että ei välitä tehdä sitä. Joku voi ajatella ettei siitä ole hyötyä, mitätöidään ja sanotaan, että asia ei ole totta.

Nämä ovat vain arveluita, koska toisen tilanne on erilainen kuin minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hirveältä. Meillä ei ollut mitään tuollaista. Viikonloppuisin sai nukkua niin pitkään kuin halusi. Omaa huonetta piti joskus siistiä ja sisaruksia valvoa, mutta ei taakaksi asti. Oman ajan sai käyttää miten tahtoi kunhan läksyt tuli sivussa hoidettua. Olen syntynyt 70-luvulla. Tämän kerron ihan siksi, ettei nuoret luule, että kaikilla on tuohon aikaan ollut työleiri kotona.

Ei kaikilla ollut mutta ISOLLA OSALLA oli. Olen myös 70-luvulla syntynyt ja omasta luokastani ja koululavereista voin sanoa että vain 10-15% perheistä oli rakastavia ja lasta arvostavia, sitten 40% sellaisia vähän kylmänkalseita, sit 30% huonoja perheitä ja julmia vanhemoia (oma perheeni kuului tähän) ja loput 15% sitten tosi köyhiä tai alkkiksia tai laitapuolen kulkijoita.

Eli vaikka mulla oli paskat julmat vanhemmat niin osalla koulumme lapsista oli vielä omiakin vanhempiani huonommat vanhemmat.

Ne hyvien perheiden lapset oli niin pumpulilapsuiden viettäneitä että ei ollenkaan tajunneet olevansa harvoja etuoikeutettuja. Me kurjemman elämän saaneet kyllä sitten huomattiin mikä oli se jakauma näissä perheissä.

Voisiko tuo kylmäkiskoisten perheiden määrä johtua siitä, että lapsia oli ns. pakko hankkia. Että välttämättä ei olisi halunnut perhe-elämää, mutta se oli vähän kuin sosiaalinen pakko. Nykyään on paljon ihmisiä, jotka eivät lapsia halua ja he saavat (suhteellisen) rauhassa kulkea omaa tietään.

Osaksi varmaan se. Meillä kuitenkin ajattelen äitini halunneen kyllä lapsia, vaikka sitten koko elämämme saatiinkin kuulla pilanneemme hänen elämänsä. Mutta koska hän ei pärjännyt työelämässä (niin huono tunteiden säätelykyky että joko irtisanoutui itse tai sai käytännössä potkut, mikä johti töistä syrjäytymiseen), niin me lapset ja perhe oltiin sitten kätevästi hänelle elämänsisältö, jolla sai päteä. Muutoinhan hänellä ei olisi ollut "alibia" ja hän olisi itse näyttäytynyt vetelänä laiskottelijana, joka vetää lonkkaa päivät pitkät... Mutta nytpä hän esittikin pitävänsä kotia kunnossa, pyörittävänsä perheen arkea jne, ja tekipä jotain työntapaisia projektejakin aina silloin tällöin "silmänlumeeksi" näyttäen aina hyvin kiireiseltä. Samalla kun siis isämme oikeasti toi leivän pöytään ja me lapset teimme koulun jälkeen ison osan kodin töistä. Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että kaiken sen uhriutumisen takana oli siis iso pelko siitä, että hänen kulissinsa paljastuu ihan meidän perheen sisälläkin. Nyt vasta tajuan, että hänellähän on ollut aikaa laiskotella päivät pitkät muiden ollessa töissä ja koulussa, ja kehtasikin vielä kääntää asian toisinpäin niin että hän oli raatanut koko päivän meidän poissaollessamme...

Meidän tapauksessa siis ainakin lapset oli ihan tarpeeseen tehty tuolla naisella, pitämään yllä hänen kulissia ja sitä, että näin oikeutettiin hänen lokki-käytöksensä perheen sisällä (sumuverhon takaa, mutta silti). Hän siis esitti pitävänsä huolta perheestä, mutta todellisuudessa lokkeili aivan täysillä isämme kustannuksella ja psyykkiset tarpeensa täytti kaikkien meidän kustannuksella (ei olisi pärjännyt yksin).

Ahkera Liisa kirjoitti:

Loukkaantumisesta

Jos minä loukkaannun tunne on minussa, minun täytyy siitä selvitä, sinä et voi sitä ratkaista

ja päinvastoin

Tämä on hieno viesti ja luin sen kahteen kertaan. Minäkin ärsyynnyn kovasti joidenkin viesteistä ja koen ne todella loukkaaviksi ja satuttaviksi. Kun oikein tarkkaan pohdin että mikä sen loukkaantumisen ja satuttamisen aktivoi, niin se on se viestistä tullut tunne että TAAS mua kohdellaan samoin kuin sadistivanhemmat kohtelee, mitätöiden ja vähätellen.

Tämähän se on aina keskusteluissa asia mikä tekee vuorovaikutuksesta vaikeaa. Kun jokaisella on aina sanottuihin asioihin sieltä menneisyydestä kumpiavia kokemuksia, tunnetiloja, muistoja.

Mutta katsokaapa tätä ketjua, minusta tässä on myös upeita viestejä, neuvotteluhalua ja jopa hetkellisiä ymmärryksen hetkiä. Ne alkavat olla harvinaisia nykyaikana, jolloin jokainen vaan ”huutaa” omaa totuuttaan kuuntelematta muita.

Juuri vasta mietin että minun mielenterveyteni pelastus oli se etteivät vanhemmat yksinkertaisesti jaksaneet kytätä minun ja sisarusteni tekemisiä. Isälle maistui alko, teki silti työnsä aina moitteetta. Äiti ei jaksanut oman työnsä ohella panostaa siihen henkiseen puoleen lasten kasvatuksessa. Isä sai välillä aina muka jonkun kohtauksen että alkoi tarkistamaan läksyjä jne. Tätä ryhtiliikettä tapahtui onneksi vain n. kerran vuodessa, luojan kiitos. Saatiin siskojen kanssa olla suurin piirtein rauhassa siltä "kasvatukselta" jota vanhempamme olisivat kyenneet tarjoamaan. Katto oli aina pään päällä, puhtaat vaatteet ja ruokaa. Sen verran viirasi isällä päässä että monta kertaa olen luojaa kiittänyt ettei hänellä riittänyt energiaa lasten kasvatukseen. En tiedä missä olisin jos olisi jatkuvasti jaksettu kytätä. Ihan hyviä kansalaisia meistä kuitenkin tuli.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

<<Mikä saa sinut epäilemään, että ihmiset täällä valehtelisivat ja keksisivät juttuja omasta päästään?>>

Mielenterveys ongelmien vuoksi. Kaunoja ryhmää kohtaan esim, täällä leimattiin kaikki suuren ikäluokan vanhemmat sadisteiksi. Seksuaaliset fetissit myös saattavat olla syynä valehteluun-

Ymmärrän, mitä tarkoitat kaunoilla ja leimaamisella, jotkut muutkin pahastuivat samasta.

Haluaisitko vielä vastata noihin muihin kysymyksiin?

Ajatusleikkinä vielä yksi kysymys. Onko ihan reilua sinulta leimata kaikki kokemuksistaan kertoneet ihmiset mielenterveysongelmaisiksi, entäpä jos porukassa onkin joku sellainen, joka puhuu totta? Useampia jotka puhuvat? Ja jos sitten potkit maassa makaavia?

En minä eikä kukaan voi tehdä diagnoosia että joku olisi mt-ongelmainen ilman että hän tapaa ihmisen ja hänellä on koulutus mt ongelmista. Esitin epäilyni en leimannut ketään mt-ongelmaiseksi.

Olen aina pitänyt itseäni huonompana, sosiaalisilta kyvyiltäni heikolta, köyhempänä kuin muita mutta pienellä terapialla huomasin että olin erehtynyt, en minä muita huonompi ole en tosin muita parempikaan niin että jos joku arvostelee sinua muista, hän on ehkä erehtynyt,

Minä olen ok - Sinä olet ok

transaktioanalyysin johtoajatus

Ok, ymmärrän mitä tarkoitit. Ymmärrän myös, että et välttämättä tarkoittanut loukata ketään. Mutta..onko mahdollista, että olet erehtynyt, ja ainakin osa täällä kirjoitetusta olisi totta? Eikö heistä tuntuisi siltä, että potkit maassa makaavaa, kun epäilet, että he sepittävät kertomuksia?

Minusta ei tunnu siltä, että arvostelisit minua, mutta ei se minun itsetuntoni päälle kävisi. Kysyn nyt tavallaan muoden puolesta.

On todennäköistä että olen erehtynyt, syynä heikot tiedot maassa makaavien tilasta.

Koska tämä on netti, etkä sinä ole terapeutti, lopputulema on mielestäni tämä: usko, kun maassa makaava sanoo olevansa loukkaantunut, äläkä kokeile jalalla. Hän ei ymmärrä, että yrität saada hänet potkaisemalla ylös.

Kun et voi saada faktaa, luota todennäköisyyteen että hän puhuu totta. Jos hän on oikeasti loukkaantunut, satutat häntä lisää kun potkaiset.

Tulkitsin maassa makaavan motiiviksi saattaa suuret ikäluokat huonoon valoon en avunpyyntö nä

Totta, me kaikki tulkitsemme asiat oman kokemuksen mukaan, mutta oma kokemus on aina subjektiivinen. Kuten viisas vanha mies tietää.

Minä tulkitsen niin, että pari kirjoittajaa niputti koko ikäluokan samaan. Ehkä se on tapa prosessoida asiaa? Heidän vanhempansa olivat kohdelleet heitä huonosti, heitä on useita. He vertaavat omia kokemuksiaan. Se motiivi on silti niissä kokemuksissa, ja kokemusten jakamisessa, ja niissä suuret ikäluokat näyttäytyvät suurimmalta osalta huonossa valossa.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvista monilla oli minun mielestäni huono tapa kasvattaa, mutta tapa oli sen ajan tiedon mukainen. En usko, että kaikki olisivat tehneet tahallaan väärin. Osa teki, kuten osa tekee nykyäänkin. Osa oli ehkä itse traumatisoituneita, eivätkä he ymmärtäneet tekevänsä väärin.

Saattaa olla, että meidän lapsemme, seuraava sukupolvi, arvostelee meitä kokonaisena ikäluokkana. Osa heistä on vihaisia, osan mielestä kasvatimme hyvin, osa ymmärtää, mutta ei hyväksy. Ja meidän on se pureskeltava ja nieltävä, koska emme muutakaan voi.

Omat vanhempani olivat maan hiljaisia, arkoja, alistettuja. Roolit olivat up side down, olin hyvin nuorena enemmän aikuinen kuin vanhempani, vaikea ymmärtää että joku pelkää vanhempiaan.

Mua kiinnostaa (ei ilkeilymielessä!) että onko 75v Ahkera-Liisalla omia lapsia ja millainen suhde hänellä on niihin?

Mulle tuli jo aiemmin tunne että hän on tässä ketjussa ehkä samasta syystä mutta eri näkökulmasta. Tai toki voi olla että muuten aihe kiinnostaa.

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

<<Mikä saa sinut epäilemään, että ihmiset täällä valehtelisivat ja keksisivät juttuja omasta päästään?>>

Mielenterveys ongelmien vuoksi. Kaunoja ryhmää kohtaan esim, täällä leimattiin kaikki suuren ikäluokan vanhemmat sadisteiksi. Seksuaaliset fetissit myös saattavat olla syynä valehteluun-

Ymmärrän, mitä tarkoitat kaunoilla ja leimaamisella, jotkut muutkin pahastuivat samasta.

Haluaisitko vielä vastata noihin muihin kysymyksiin?

Ajatusleikkinä vielä yksi kysymys. Onko ihan reilua sinulta leimata kaikki kokemuksistaan kertoneet ihmiset mielenterveysongelmaisiksi, entäpä jos porukassa onkin joku sellainen, joka puhuu totta? Useampia jotka puhuvat? Ja jos sitten potkit maassa makaavia?

En minä eikä kukaan voi tehdä diagnoosia että joku olisi mt-ongelmainen ilman että hän tapaa ihmisen ja hänellä on koulutus mt ongelmista. Esitin epäilyni en leimannut ketään mt-ongelmaiseksi.

Olen aina pitänyt itseäni huonompana, sosiaalisilta kyvyiltäni heikolta, köyhempänä kuin muita mutta pienellä terapialla huomasin että olin erehtynyt, en minä muita huonompi ole en tosin muita parempikaan niin että jos joku arvostelee sinua muista, hän on ehkä erehtynyt,

Minä olen ok - Sinä olet ok

transaktioanalyysin johtoajatus

Ok, ymmärrän mitä tarkoitit. Ymmärrän myös, että et välttämättä tarkoittanut loukata ketään. Mutta..onko mahdollista, että olet erehtynyt, ja ainakin osa täällä kirjoitetusta olisi totta? Eikö heistä tuntuisi siltä, että potkit maassa makaavaa, kun epäilet, että he sepittävät kertomuksia?

Minusta ei tunnu siltä, että arvostelisit minua, mutta ei se minun itsetuntoni päälle kävisi. Kysyn nyt tavallaan muoden puolesta.

On todennäköistä että olen erehtynyt, syynä heikot tiedot maassa makaavien tilasta.

Koska tämä on netti, etkä sinä ole terapeutti, lopputulema on mielestäni tämä: usko, kun maassa makaava sanoo olevansa loukkaantunut, äläkä kokeile jalalla. Hän ei ymmärrä, että yrität saada hänet potkaisemalla ylös.

Kun et voi saada faktaa, luota todennäköisyyteen että hän puhuu totta. Jos hän on oikeasti loukkaantunut, satutat häntä lisää kun potkaiset.

Tulkitsin maassa makaavan motiiviksi saattaa suuret ikäluokat huonoon valoon en avunpyyntö nä

Totta, me kaikki tulkitsemme asiat oman kokemuksen mukaan, mutta oma kokemus on aina subjektiivinen. Kuten viisas vanha mies tietää.

Minä tulkitsen niin, että pari kirjoittajaa niputti koko ikäluokan samaan. Ehkä se on tapa prosessoida asiaa? Heidän vanhempansa olivat kohdelleet heitä huonosti, heitä on useita. He vertaavat omia kokemuksiaan. Se motiivi on silti niissä kokemuksissa, ja kokemusten jakamisessa, ja niissä suuret ikäluokat näyttäytyvät suurimmalta osalta huonossa valossa.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvista monilla oli minun mielestäni huono tapa kasvattaa, mutta tapa oli sen ajan tiedon mukainen. En usko, että kaikki olisivat tehneet tahallaan väärin. Osa teki, kuten osa tekee nykyäänkin. Osa oli ehkä itse traumatisoituneita, eivätkä he ymmärtäneet tekevänsä väärin.

Saattaa olla, että meidän lapsemme, seuraava sukupolvi, arvostelee meitä kokonaisena ikäluokkana. Osa heistä on vihaisia, osan mielestä kasvatimme hyvin, osa ymmärtää, mutta ei hyväksy. Ja meidän on se pureskeltava ja nieltävä, koska emme muutakaan voi.

Omat vanhempani olivat maan hiljaisia, arkoja, alistettuja. Roolit olivat up side down, olin hyvin nuorena enemmän aikuinen kuin vanhempani, vaikea ymmärtää että joku pelkää vanhempiaan.

Kuule, jos olet saanut turpaasi koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä AIKUISENAKIN, ja tiedät että se hyökkäys voi tulla milloin vaan ilman syytä, niin takaan että sinäkin pelkäisit.

Mulla on oikeasti se tilanne että henki voi mennä oman vanhemman kanssa. En voi käydä siellä viittä minuuttiakaan. Niin aggresssivinen ja arvaamaton on.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

<<Mikä saa sinut epäilemään, että ihmiset täällä valehtelisivat ja keksisivät juttuja omasta päästään?>>

Mielenterveys ongelmien vuoksi. Kaunoja ryhmää kohtaan esim, täällä leimattiin kaikki suuren ikäluokan vanhemmat sadisteiksi. Seksuaaliset fetissit myös saattavat olla syynä valehteluun-

Ymmärrän, mitä tarkoitat kaunoilla ja leimaamisella, jotkut muutkin pahastuivat samasta.

Haluaisitko vielä vastata noihin muihin kysymyksiin?

Ajatusleikkinä vielä yksi kysymys. Onko ihan reilua sinulta leimata kaikki kokemuksistaan kertoneet ihmiset mielenterveysongelmaisiksi, entäpä jos porukassa onkin joku sellainen, joka puhuu totta? Useampia jotka puhuvat? Ja jos sitten potkit maassa makaavia?

En minä eikä kukaan voi tehdä diagnoosia että joku olisi mt-ongelmainen ilman että hän tapaa ihmisen ja hänellä on koulutus mt ongelmista. Esitin epäilyni en leimannut ketään mt-ongelmaiseksi.

Olen aina pitänyt itseäni huonompana, sosiaalisilta kyvyiltäni heikolta, köyhempänä kuin muita mutta pienellä terapialla huomasin että olin erehtynyt, en minä muita huonompi ole en tosin muita parempikaan niin että jos joku arvostelee sinua muista, hän on ehkä erehtynyt,

Minä olen ok - Sinä olet ok

transaktioanalyysin johtoajatus

Ok, ymmärrän mitä tarkoitit. Ymmärrän myös, että et välttämättä tarkoittanut loukata ketään. Mutta..onko mahdollista, että olet erehtynyt, ja ainakin osa täällä kirjoitetusta olisi totta? Eikö heistä tuntuisi siltä, että potkit maassa makaavaa, kun epäilet, että he sepittävät kertomuksia?

Minusta ei tunnu siltä, että arvostelisit minua, mutta ei se minun itsetuntoni päälle kävisi. Kysyn nyt tavallaan muoden puolesta.

On todennäköistä että olen erehtynyt, syynä heikot tiedot maassa makaavien tilasta.

Koska tämä on netti, etkä sinä ole terapeutti, lopputulema on mielestäni tämä: usko, kun maassa makaava sanoo olevansa loukkaantunut, äläkä kokeile jalalla. Hän ei ymmärrä, että yrität saada hänet potkaisemalla ylös.

Kun et voi saada faktaa, luota todennäköisyyteen että hän puhuu totta. Jos hän on oikeasti loukkaantunut, satutat häntä lisää kun potkaiset.

Tulkitsin maassa makaavan motiiviksi saattaa suuret ikäluokat huonoon valoon en avunpyyntö nä

Totta, me kaikki tulkitsemme asiat oman kokemuksen mukaan, mutta oma kokemus on aina subjektiivinen. Kuten viisas vanha mies tietää.

Minä tulkitsen niin, että pari kirjoittajaa niputti koko ikäluokan samaan. Ehkä se on tapa prosessoida asiaa? Heidän vanhempansa olivat kohdelleet heitä huonosti, heitä on useita. He vertaavat omia kokemuksiaan. Se motiivi on silti niissä kokemuksissa, ja kokemusten jakamisessa, ja niissä suuret ikäluokat näyttäytyvät suurimmalta osalta huonossa valossa.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvista monilla oli minun mielestäni huono tapa kasvattaa, mutta tapa oli sen ajan tiedon mukainen. En usko, että kaikki olisivat tehneet tahallaan väärin. Osa teki, kuten osa tekee nykyäänkin. Osa oli ehkä itse traumatisoituneita, eivätkä he ymmärtäneet tekevänsä väärin.

Saattaa olla, että meidän lapsemme, seuraava sukupolvi, arvostelee meitä kokonaisena ikäluokkana. Osa heistä on vihaisia, osan mielestä kasvatimme hyvin, osa ymmärtää, mutta ei hyväksy. Ja meidän on se pureskeltava ja nieltävä, koska emme muutakaan voi.

Omat vanhempani olivat maan hiljaisia, arkoja, alistettuja. Roolit olivat up side down, olin hyvin nuorena enemmän aikuinen kuin vanhempani, vaikea ymmärtää että joku pelkää vanhempiaan.

Kuule, jos olet saanut turpaasi koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä AIKUISENAKIN, ja tiedät että se hyökkäys voi tulla milloin vaan ilman syytä, niin takaan että sinäkin pelkäisit.

Mulla on oikeasti se tilanne että henki voi mennä oman vanhemman kanssa. En voi käydä siellä viittä minuuttiakaan. Niin aggresssivinen ja arvaamaton on.

Tuossa äskeisessä hyvin huomaa että Ahkera-Liisa on mies. Yleensä mies pystyy jossain vaiheessa antamaan takaisin pieksävälle isälleen. Nainen ei usein pysty. Mun isä on 77 ja edelleen isokokoinen ja vahva, itse olen lyhyt ja pieni nainen. Edelleen saan pelätä sen kimppuunkäymisiä. Ei jäänyt lapsuuteen nuo kiinnikäymiset.

Minun isä oli etäinen, arvosteleva ja vihainen mies. Minä olen pelännyt isääni koko ikäni, vielä yli viisikymppisenä. Minä en ymmärrä, miksi joku tuntematon tyyppi ihmettelee, että mikä siinä oli niin pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Loukkaantumisesta

Jos minä loukkaannun tunne on minussa, minun täytyy siitä selvitä, sinä et voi sitä ratkaista

ja päinvastoin

Tämä on hieno viesti ja luin sen kahteen kertaan. Minäkin ärsyynnyn kovasti joidenkin viesteistä ja koen ne todella loukkaaviksi ja satuttaviksi. Kun oikein tarkkaan pohdin että mikä sen loukkaantumisen ja satuttamisen aktivoi, niin se on se viestistä tullut tunne että TAAS mua kohdellaan samoin kuin sadistivanhemmat kohtelee, mitätöiden ja vähätellen.

Tämähän se on aina keskusteluissa asia mikä tekee vuorovaikutuksesta vaikeaa. Kun jokaisella on aina sanottuihin asioihin sieltä menneisyydestä kumpiavia kokemuksia, tunnetiloja, muistoja.

Mutta katsokaapa tätä ketjua, minusta tässä on myös upeita viestejä, neuvotteluhalua ja jopa hetkellisiä ymmärryksen hetkiä. Ne alkavat olla harvinaisia nykyaikana, jolloin jokainen vaan ”huutaa” omaa totuuttaan kuuntelematta muita.

Minunkin mielestäni se oli hieno viesti.

Niin on kyllä sinunkin viestisi, ilahduin tosi paljon ja tuntui ihan siltä kuin ystävä olisi kirjoittanut sen juuri minulle. Kiitos.

Ihan samanlaisia tunteita, sen kiukun takana on aina sellainen tunne, että taas ymmärrettiin väärin, taas haistateltiin ja taas mitätöitiin. Ja hyvin usein pamautan jotain takaisin, kun pitäisi miettiä mitä sanoin, että toinen loukkaantui niin paljon. Aina sitä ei edes voi tajuta, kun ei tunne ihmistä eikä hänen kipukohtiaan. Ja joskus se väärinymmärrys lähtee omasta kipukohdasta, joka sai alunperin sanomaan terävästi.

Ja toinen asia, ajattele miten suurta rohkeutta voi tarkoittaa, kun joku laittaa itsensä alttiiksi jollain neuvottelunhaluisella viestillä. Siihenkin voi tulla satuttava vastaus.

On hyvä, että täällä kirjoittelee niin erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista. En minä ainakaan haluaisi ajaa ketään pois iän, mielipiteen tai erilaisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

<<Mikä saa sinut epäilemään, että ihmiset täällä valehtelisivat ja keksisivät juttuja omasta päästään?>>

Mielenterveys ongelmien vuoksi. Kaunoja ryhmää kohtaan esim, täällä leimattiin kaikki suuren ikäluokan vanhemmat sadisteiksi. Seksuaaliset fetissit myös saattavat olla syynä valehteluun-

Ymmärrän, mitä tarkoitat kaunoilla ja leimaamisella, jotkut muutkin pahastuivat samasta.

Haluaisitko vielä vastata noihin muihin kysymyksiin?

Ajatusleikkinä vielä yksi kysymys. Onko ihan reilua sinulta leimata kaikki kokemuksistaan kertoneet ihmiset mielenterveysongelmaisiksi, entäpä jos porukassa onkin joku sellainen, joka puhuu totta? Useampia jotka puhuvat? Ja jos sitten potkit maassa makaavia?

En minä eikä kukaan voi tehdä diagnoosia että joku olisi mt-ongelmainen ilman että hän tapaa ihmisen ja hänellä on koulutus mt ongelmista. Esitin epäilyni en leimannut ketään mt-ongelmaiseksi.

Olen aina pitänyt itseäni huonompana, sosiaalisilta kyvyiltäni heikolta, köyhempänä kuin muita mutta pienellä terapialla huomasin että olin erehtynyt, en minä muita huonompi ole en tosin muita parempikaan niin että jos joku arvostelee sinua muista, hän on ehkä erehtynyt,

Minä olen ok - Sinä olet ok

transaktioanalyysin johtoajatus

Ok, ymmärrän mitä tarkoitit. Ymmärrän myös, että et välttämättä tarkoittanut loukata ketään. Mutta..onko mahdollista, että olet erehtynyt, ja ainakin osa täällä kirjoitetusta olisi totta? Eikö heistä tuntuisi siltä, että potkit maassa makaavaa, kun epäilet, että he sepittävät kertomuksia?

Minusta ei tunnu siltä, että arvostelisit minua, mutta ei se minun itsetuntoni päälle kävisi. Kysyn nyt tavallaan muoden puolesta.

On todennäköistä että olen erehtynyt, syynä heikot tiedot maassa makaavien tilasta.

Koska tämä on netti, etkä sinä ole terapeutti, lopputulema on mielestäni tämä: usko, kun maassa makaava sanoo olevansa loukkaantunut, äläkä kokeile jalalla. Hän ei ymmärrä, että yrität saada hänet potkaisemalla ylös.

Kun et voi saada faktaa, luota todennäköisyyteen että hän puhuu totta. Jos hän on oikeasti loukkaantunut, satutat häntä lisää kun potkaiset.

Tulkitsin maassa makaavan motiiviksi saattaa suuret ikäluokat huonoon valoon en avunpyyntö nä

Totta, me kaikki tulkitsemme asiat oman kokemuksen mukaan, mutta oma kokemus on aina subjektiivinen. Kuten viisas vanha mies tietää.

Minä tulkitsen niin, että pari kirjoittajaa niputti koko ikäluokan samaan. Ehkä se on tapa prosessoida asiaa? Heidän vanhempansa olivat kohdelleet heitä huonosti, heitä on useita. He vertaavat omia kokemuksiaan. Se motiivi on silti niissä kokemuksissa, ja kokemusten jakamisessa, ja niissä suuret ikäluokat näyttäytyvät suurimmalta osalta huonossa valossa.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvista monilla oli minun mielestäni huono tapa kasvattaa, mutta tapa oli sen ajan tiedon mukainen. En usko, että kaikki olisivat tehneet tahallaan väärin. Osa teki, kuten osa tekee nykyäänkin. Osa oli ehkä itse traumatisoituneita, eivätkä he ymmärtäneet tekevänsä väärin.

Saattaa olla, että meidän lapsemme, seuraava sukupolvi, arvostelee meitä kokonaisena ikäluokkana. Osa heistä on vihaisia, osan mielestä kasvatimme hyvin, osa ymmärtää, mutta ei hyväksy. Ja meidän on se pureskeltava ja nieltävä, koska emme muutakaan voi.

Omat vanhempani olivat maan hiljaisia, arkoja, alistettuja. Roolit olivat up side down, olin hyvin nuorena enemmän aikuinen kuin vanhempani, vaikea ymmärtää että joku pelkää vanhempiaan.

Kuule, jos olet saanut turpaasi koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä AIKUISENAKIN, ja tiedät että se hyökkäys voi tulla milloin vaan ilman syytä, niin takaan että sinäkin pelkäisit.

Mulla on oikeasti se tilanne että henki voi mennä oman vanhemman kanssa. En voi käydä siellä viittä minuuttiakaan. Niin aggresssivinen ja arvaamaton on.

Molemmat tilanteet voi saada samassa paketissa.

Pelkäsin koko lapsuuteni ja nuoruuteni väkivaltaista ja arvaamatonta isääni. Hänellä ei ollut lainkaan impulssikontrollia tai itsehillintää.

Äitini antoi lasten pahoinpitelyjen tapahtua, koska säästyi siten itse saamasta nyrkkiä.

Pienestä pitäen huolehdin nuoremmista sisaruksistani, olin äitini terapeutti, tein leijonan osan kotitöistä, osasin johdattaa isäni huomion pois pienemmistä sisaruksista, vaikka sain turpiini itse.

Teini-iän lähestyessä olin varmasti perheeni aikuisin jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa (ei ilkeilymielessä!) että onko 75v Ahkera-Liisalla omia lapsia ja millainen suhde hänellä on niihin?

Mulle tuli jo aiemmin tunne että hän on tässä ketjussa ehkä samasta syystä mutta eri näkökulmasta. Tai toki voi olla että muuten aihe kiinnostaa.

43 v duchenne poika, pyörätuolissa, hengityskone, Mac letku. Hyvät välit meillä, ei tiedä kumpi meistä ensiksi kuolee. Hyvän elämän jälkeen tulee hyvä kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävää. Minunkin sodankokeneet isovanhempani (-17 ja -25) olivat rakastavia ja lempeitä. Olen aina ihmetellyt, miksi äitini oli sellainen kiusaaja, vaikka oli niin ihanat vanhemmat. Ilmeisesti, koska isäni oli täysverinen persoonallisuushäiriöinen kusipää tyranni, joka rääkkäsi kaikkia. Äiti sitten kiusasi vuorostaan minua, esikoista. On sen itsekin myöntänyt. Tuttu psykologinen ilmiö. Jos joutuu yhdelle alistumaan, kiusaa itseään heikompaa. Ja lapsi potkaisee koiraa.

Mutta että muillakin on sama kokemus: sodankäyneet olivat lapsenlapsille rakastavia. Mutta olivatkohan lapsilleen??

Eivät välttämättä olleet. Omat vanhempani ovat rakastavia ja välittäviä vanhempia (syntyneet 50-luvulla). Isäni on kuitenkin välillä vähän kiihkeä, vaatii koulumenestystä, ja hermostuu todella helposti(+kaikki suihku kyttäämiset jne). Saattaa myös välillä mököttää. Hänellä on myös selvää ahdistuneisuutta, joka ilmenee jatkuvalla työnteolla, koko ajan pitää olla tekemässä jotain.

No isänisä taas oli mitä paras vaari, rauhallinen ja antoi aikaa sekä osteli meille lahjoja. Kuitenkin kun isäni oli pieni, vaari oli kuulemma todella ankara isälle, ei olisi halunnut lasten harrastavan vaikka siinä menestyivät (tämän vuoksi yritti saada meitä lapsia urheiluharrastuksiin), eikä muutenkaan ollu välittävä isä. Siis täydellinen vastakohta meille lapsenlapsille.

Vaari sitten kokee tästä huonoa omatuntoa, jonka vuoksi yrittää sitten hyvittää tämän meille lapsenlapsille. Tästä isä on isälleen sitten katkera, koska häntä ei rakastettu samalla tavalla.

Minäkin pyydän lapsiani täyttämään tiskikoneen ja viemään roskat tai hakemaan postin. Nämä asiat vievät 5 minuuttia päivästä ja on ainoat kotityöt joita lapset hoitavat kun ovat luonani.

Niistä saa myös vapautuksen jos on kokeisiinluku kesken.

Äitisi on toki toiminut väärin jos on hiuksista sinua repinyt kotitöihin, mutta olisitko sinäkin hiukan kohtuuton?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tämän tyyppinen toiminta eskaloitui siihen, että äiti TIESI, että teen kotiläksyjä huoneessani, mutta huusi silti: tule keittiöön heti.

Keskeytin läksyjen teon ja menen kysymään että mitä asiaa?

- vie roskat/hae posti/tuo tiskit koneeseen /mitä sulla on huomenna koulussa/käy huomenna siellä-täällä-tuolla jne...

Ja kun pääsin takaisin huoneeseen ja keskittymään läksyihin, kuului taas huuto "Tule keittiöön heti".

Jos en mennyt, niin haettiin hiuksista kiinni pitäen sinne keittiöön kuuntelemaan mitä asiaa oli.

Toki tämä jatkui vielä silloinkin kun olin jo muuttanut omaan asuntoon. Esim. sunnuntaina äiti soitti ja kyseli mitä olen päivän aikana puuhaillut.

En mitään? Ehei, en tehnyt sitä virhettä että olisin MYÖNTÄNYT laiskotelleeni opiskeluviikon jälkeen. Piti keksiä aina jotain miten on sunnuntaipäivänsä viettänyt, esim. aamulla kävin kävelyllä, sitten leivoin sämpylöitä ja siivosin yhden keittiön kaapin, pesin pyykkiä ja nyt pitäisi vielä tehdä asiat XYZ.

Nimittäin kerran sanoin etten ole tehnyt yhtään mitään ja mikä raivo siellä repesi....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

<<Mikä saa sinut epäilemään, että ihmiset täällä valehtelisivat ja keksisivät juttuja omasta päästään?>>

Mielenterveys ongelmien vuoksi. Kaunoja ryhmää kohtaan esim, täällä leimattiin kaikki suuren ikäluokan vanhemmat sadisteiksi. Seksuaaliset fetissit myös saattavat olla syynä valehteluun-

Ymmärrän, mitä tarkoitat kaunoilla ja leimaamisella, jotkut muutkin pahastuivat samasta.

Haluaisitko vielä vastata noihin muihin kysymyksiin?

Ajatusleikkinä vielä yksi kysymys. Onko ihan reilua sinulta leimata kaikki kokemuksistaan kertoneet ihmiset mielenterveysongelmaisiksi, entäpä jos porukassa onkin joku sellainen, joka puhuu totta? Useampia jotka puhuvat? Ja jos sitten potkit maassa makaavia?

En minä eikä kukaan voi tehdä diagnoosia että joku olisi mt-ongelmainen ilman että hän tapaa ihmisen ja hänellä on koulutus mt ongelmista. Esitin epäilyni en leimannut ketään mt-ongelmaiseksi.

Olen aina pitänyt itseäni huonompana, sosiaalisilta kyvyiltäni heikolta, köyhempänä kuin muita mutta pienellä terapialla huomasin että olin erehtynyt, en minä muita huonompi ole en tosin muita parempikaan niin että jos joku arvostelee sinua muista, hän on ehkä erehtynyt,

Minä olen ok - Sinä olet ok

transaktioanalyysin johtoajatus

Ok, ymmärrän mitä tarkoitit. Ymmärrän myös, että et välttämättä tarkoittanut loukata ketään. Mutta..onko mahdollista, että olet erehtynyt, ja ainakin osa täällä kirjoitetusta olisi totta? Eikö heistä tuntuisi siltä, että potkit maassa makaavaa, kun epäilet, että he sepittävät kertomuksia?

Minusta ei tunnu siltä, että arvostelisit minua, mutta ei se minun itsetuntoni päälle kävisi. Kysyn nyt tavallaan muoden puolesta.

On todennäköistä että olen erehtynyt, syynä heikot tiedot maassa makaavien tilasta.

Koska tämä on netti, etkä sinä ole terapeutti, lopputulema on mielestäni tämä: usko, kun maassa makaava sanoo olevansa loukkaantunut, äläkä kokeile jalalla. Hän ei ymmärrä, että yrität saada hänet potkaisemalla ylös.

Kun et voi saada faktaa, luota todennäköisyyteen että hän puhuu totta. Jos hän on oikeasti loukkaantunut, satutat häntä lisää kun potkaiset.

Tulkitsin maassa makaavan motiiviksi saattaa suuret ikäluokat huonoon valoon en avunpyyntö nä

Totta, me kaikki tulkitsemme asiat oman kokemuksen mukaan, mutta oma kokemus on aina subjektiivinen. Kuten viisas vanha mies tietää.

Minä tulkitsen niin, että pari kirjoittajaa niputti koko ikäluokan samaan. Ehkä se on tapa prosessoida asiaa? Heidän vanhempansa olivat kohdelleet heitä huonosti, heitä on useita. He vertaavat omia kokemuksiaan. Se motiivi on silti niissä kokemuksissa, ja kokemusten jakamisessa, ja niissä suuret ikäluokat näyttäytyvät suurimmalta osalta huonossa valossa.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvista monilla oli minun mielestäni huono tapa kasvattaa, mutta tapa oli sen ajan tiedon mukainen. En usko, että kaikki olisivat tehneet tahallaan väärin. Osa teki, kuten osa tekee nykyäänkin. Osa oli ehkä itse traumatisoituneita, eivätkä he ymmärtäneet tekevänsä väärin.

Saattaa olla, että meidän lapsemme, seuraava sukupolvi, arvostelee meitä kokonaisena ikäluokkana. Osa heistä on vihaisia, osan mielestä kasvatimme hyvin, osa ymmärtää, mutta ei hyväksy. Ja meidän on se pureskeltava ja nieltävä, koska emme muutakaan voi.

Omat vanhempani olivat maan hiljaisia, arkoja, alistettuja. Roolit olivat up side down, olin hyvin nuorena enemmän aikuinen kuin vanhempani, vaikea ymmärtää että joku pelkää vanhempiaan.

Kuule, jos olet saanut turpaasi koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä AIKUISENAKIN, ja tiedät että se hyökkäys voi tulla milloin vaan ilman syytä, niin takaan että sinäkin pelkäisit.

Mulla on oikeasti se tilanne että henki voi mennä oman vanhemman kanssa. En voi käydä siellä viittä minuuttiakaan. Niin aggresssivinen ja arvaamaton on.

Tuossa äskeisessä hyvin huomaa että Ahkera-Liisa on mies. Yleensä mies pystyy jossain vaiheessa antamaan takaisin pieksävälle isälleen. Nainen ei usein pysty. Mun isä on 77 ja edelleen isokokoinen ja vahva, itse olen lyhyt ja pieni nainen. Edelleen saan pelätä sen kimppuunkäymisiä. Ei jäänyt lapsuuteen nuo kiinnikäymiset.

Minua ei kukaan ole piessyt ellei vitsalla virpomista lasketa.

Huippuketju, ihanaa vertaistukea!!

Vierailija kirjoitti:

Aika rajoittunutta joidenkin ihmisten kognitiivinen kapasiteetti ja looginen päättelykyky nykyään. Jos toisten kuvaukset eivät vastaa omaa lapsuutta, päätelmänä on,367

että ne eivät voi olla totta.

Huomaatteko mitään puutteita tuossa logiikassa?

Oletko sinä niin sinisilmäinen, että uskot satavarmasti, että kaikki vauvapalstalla kirjoitetut jutut on totta? Minusta myös sinun ajattelutapasi on aika rajoittunutta. Minä uskon että tässä ketjussa monet on totta. Jostain kirjoitustyylistä päättelen, että kerrotaan vähän eri versioita uudelleen saman henkilön toimesta. Saadaan lisää kaltoinkohdeltuja.

Annatko sinä rahasi myös sille fagebook-upseerille, joka sinua rakastaa niin palavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävää. Minunkin sodankokeneet isovanhempani (-17 ja -25) olivat rakastavia ja lempeitä. Olen aina ihmetellyt, miksi äitini oli sellainen kiusaaja, vaikka oli niin ihanat vanhemmat. Ilmeisesti, koska isäni oli täysverinen persoonallisuushäiriöinen kusipää tyranni, joka rääkkäsi kaikkia. Äiti sitten kiusasi vuorostaan minua, esikoista. On sen itsekin myöntänyt. Tuttu psykologinen ilmiö. Jos joutuu yhdelle alistumaan, kiusaa itseään heikompaa. Ja lapsi potkaisee koiraa.

Mutta että muillakin on sama kokemus: sodankäyneet olivat lapsenlapsille rakastavia. Mutta olivatkohan lapsilleen??

Eivät välttämättä olleet. Omat vanhempani ovat rakastavia ja välittäviä vanhempia (syntyneet 50-luvulla). Isäni on kuitenkin välillä vähän kiihkeä, vaatii koulumenestystä, ja hermostuu todella helposti(+kaikki suihku kyttäämiset jne). Saattaa myös välillä mököttää. Hänellä on myös selvää ahdistuneisuutta, joka ilmenee jatkuvalla työnteolla, koko ajan pitää olla tekemässä jotain.

No isänisä taas oli mitä paras vaari, rauhallinen ja antoi aikaa sekä osteli meille lahjoja. Kuitenkin kun isäni oli pieni, vaari oli kuulemma todella ankara isälle, ei olisi halunnut lasten harrastavan vaikka siinä menestyivät (tämän vuoksi yritti saada meitä lapsia urheiluharrastuksiin), eikä muutenkaan ollu välittävä isä. Siis täydellinen vastakohta meille lapsenlapsille.

Vaari sitten kokee tästä huonoa omatuntoa, jonka vuoksi yrittää sitten hyvittää tämän meille lapsenlapsille. Tästä isä on isälleen sitten katkera, koska häntä ei rakastettu samalla tavalla.

Olen jutellut muutaman vanhemman mummoikäisen kanssa lapsista ja lapsenlapsista. Jotkut, oikeastaan suurin osa, ovat sanoneet, että se lapsenlapsiaika on ollut heille elämän parasta aikaa. Nuoruus meni hankkiessa leipää pöytään, lasten kanssa ei ehtinyt olla ja oli rahapulaa ja muita huolia.

Lastenlasten kanssa oli / oli ollut erilaista. Paljon aikaa, voi nauttia, ei tarvitse komentaa, ei huolehtia toimeentulosta ja saa hemmotella. Ei ole vastuuta eikä kiirettä. Jotkut sanovat myös tuosa että on huono omatunto, kun ei ehtinyt / saanut / osannut olla omien lasten kanssa.

Vaarien kanssa en ole jutellut, mutta ehkä heillä joillakin on ensimmäinen tilaisuus viettää aikaa lasten kanssa. Ehkä aiemmin on ollut työkiireet, ja vaimo hoitanut lapset. Eikä tunteista ole puhuttu, tuntuu että se on nykyäänkin miehille vaikeaa. On tosi surullista, että he eivät pysty sanomaan aikuisille lapsilleen, jos rakastavat heitä.

Olen nainen ja minulle tunteiden ilmaisu on ollut aina vaikeaa. Olen joutunut opettelemaan halaamisesta alkaen silmiin ja ilmeisiin. En vieläkään osaa kunnolla puhua tunteista. Silti tunnen ja rakastan. Joskus se pitää vaan sanoa ääneen, vaikka tuntuisi miten oudolta.