Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Miksi jotkut vanhemmat käyttäytyvät tällä tavalla? Miten näin toimineet vanhemmat perustelivat nähdäksenne tehottomien/lähes hyödyttömien askareiden tärkeyttä, ja uskotteko esitetyn perustelun olleen toiminnan oikea motiivi?
Minä annan sulle kolme perustelua:
Siksi, koska minä sanon/käsken!
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat
Niin kauan kuin tämän katon alla asut, niin teet niinku minä sanonJa kaikki kyseenalaistaminen oli turhanpäiväistä vinkunaa ja kitinää.
Oikeasti, melkein naurattaa, että joku ajattelee, että sille kaikelle käskyttämiselle olisi joku kunnon syy tai perustelu.
Myöskin, jos lapsi alkoi syytä tai perustelua tivaamaan, saattoi saada selkäänsä. Lapsi oppii olemaan hiljaa, kun muistaa remmillä hakkaamisen, verinarmut ja sen ettei kärsi kunnolla istua kolmeen päivään.
Ei todellakaan vanhempien kanssa keskusteltu tai vanhemmat ”perustelleet” yhtään mitään. Tee tai sitten sut hakataan ja itket ja teet!
Kävi monesti mielessä kun 18 vuotta perustelin tivaavalle lapselle syitä ja seurauksia. Mitään hyötyä tästä ei ollut, vaan samoja asioita sai toistella vuosia ilman että lapsi olisi lopettanut kyselyä. Eikä lapsi edelleenkään tee mitään kuin pakosta, eikä aina silloinkaan. joskin pakko tulee nykyään sostoimelta, kelalta ja työkkäristä.
Itselleni olisi aikoinaan ollut helpompi tirvaista perseilevää penikkaa kunnolla remmillä muutamaan otteeseen, mutta menihän tämä näinkin. En kylläkään ota vastuuta huonosta kasvatuksesta ja yhteiskunnan harteille jääneestä aikuisesta yksilöstä. Parrhaani tein perustellen, ja lain mukaan joten se riittäkööt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti taas tätä menoa, hyvän perheen rakastetut ja kunnioitetut lapset tulee tänne rääkymään että te kaltoinkohdellut olette kiukuttelevia teinejä!
Voi kuule, tajuatteko että meitä PÄIVITTÄIN kaltoinkohdeltiin, lyötiin, hakattiin, orjuutettiin, nöyryytettiin, häpäistiin, ilkuttiin ja pilkattiin. Se oli tauotonta, jatkuvaa, koko ajan tapahtuvaa.
Tässä ei nyt ole siis mikään yksi tai kaksi tapahtumaa josta ”kiukuttelemme”. Vaan se koko lapsuus ja nuoruus TUHOTTIIN.
Te ette ymmärrä lainkaan mitä elämä on tuollaisessa ympäristössä. Jatkuvaa pelko ja kauhua, varuillaanoloa, selkäänsaamisen pelkäämistä, tauotonta tallomista ja nujertamista.
Te jotka halveksutte tällaisen lapsuuden kokeneita, olette kyllä aidosti pahoja ja ilkeitä ihmisiä. Eläkääpä tuollainen lapsuus itse ja katsokaa sitten mikä on psyykkinen hyvinvointinne ja jaksatteko rakastaa tuollaisia vanhempia.
Vertaistukea tarvitsen itsen kauheista vanhemmista, en halua lukea heidän joilla mukava ja ihana lapsuus mutta OLI VAAN TYLSÄÄ MARJANPOIMIMEN,RIKKARUOHOJEN KITKEMINEN yms... NIIN SE OK OLLUT TYLSÄÄ SINULLE JA SINUN LAPSUUDESSA,EI PAKKOTYÖTÄ,KIDUTUSTA,ALISTAMISTA!!!
Mua kiinnostaa edelleen (kysyin jo aiemmin mutta kukaan ei juuri vastannut) että millaiset välit teillä on näihin hakkaaja/orkuuttaja/alistaja-vanhempiin?
Oletteko väleissä?
Annatteko heidän tavata lapsianne?
Kyläilettekö!
Aiotteko auttaa vanhuudessa?
Mulla itsellä kaikkiin on vastaus ei, mutta se johtuu siitä että väkivaltaa on yhä. Siellä saattaa saada turpaan isältäni, jos menen siellä käymään. Väkivalta ei jäänyt lapsuuteen vaan on jatkunut yhä aikuisena. Nyt nelikymppisenä en enää halua ottaa riskiä mukiloinnista eli en mene sinne. Nuorempana menin ja kurjasti kävi.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti taas tätä menoa, hyvän perheen rakastetut ja kunnioitetut lapset tulee tänne rääkymään että te kaltoinkohdellut olette kiukuttelevia teinejä!
Voi kuule, tajuatteko että meitä PÄIVITTÄIN kaltoinkohdeltiin, lyötiin, hakattiin, orjuutettiin, nöyryytettiin, häpäistiin, ilkuttiin ja pilkattiin. Se oli tauotonta, jatkuvaa, koko ajan tapahtuvaa.Tässä ei nyt ole siis mikään yksi tai kaksi tapahtumaa josta ”kiukuttelemme”. Vaan se koko lapsuus ja nuoruus TUHOTTIIN.
Te ette ymmärrä lainkaan mitä elämä on tuollaisessa ympäristössä. Jatkuvaa pelko ja kauhua, varuillaanoloa, selkäänsaamisen pelkäämistä, tauotonta tallomista ja nujertamista.
Te jotka halveksutte tällaisen lapsuuden kokeneita, olette kyllä aidosti pahoja ja ilkeitä ihmisiä. Eläkääpä tuollainen lapsuus itse ja katsokaa sitten mikä on psyykkinen hyvinvointinne ja jaksatteko rakastaa tuollaisia vanhempia.
Näinpä,itse mua pistää helvetin vihaiseksi! Ihan kuin ne jotka tänne tulee hyvästä perheestä pätemään tiedostaisi ,mutta tulisivat vaan ilkkumaan! Uskon että tälläiset pätijät ovat sisimmässään narsisteja ja pahoja toisia ihmisiä kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti taas tätä menoa, hyvän perheen rakastetut ja kunnioitetut lapset tulee tänne rääkymään että te kaltoinkohdellut olette kiukuttelevia teinejä!
Voi kuule, tajuatteko että meitä PÄIVITTÄIN kaltoinkohdeltiin, lyötiin, hakattiin, orjuutettiin, nöyryytettiin, häpäistiin, ilkuttiin ja pilkattiin. Se oli tauotonta, jatkuvaa, koko ajan tapahtuvaa.Tässä ei nyt ole siis mikään yksi tai kaksi tapahtumaa josta ”kiukuttelemme”. Vaan se koko lapsuus ja nuoruus TUHOTTIIN.
Te ette ymmärrä lainkaan mitä elämä on tuollaisessa ympäristössä. Jatkuvaa pelko ja kauhua, varuillaanoloa, selkäänsaamisen pelkäämistä, tauotonta tallomista ja nujertamista.
Te jotka halveksutte tällaisen lapsuuden kokeneita, olette kyllä aidosti pahoja ja ilkeitä ihmisiä. Eläkääpä tuollainen lapsuus itse ja katsokaa sitten mikä on psyykkinen hyvinvointinne ja jaksatteko rakastaa tuollaisia vanhempia.
Kyse on usein valemuistoista, kaikki joskus selkäsaunoja saivat, ei siitä vuosikausia valitettu.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa edelleen (kysyin jo aiemmin mutta kukaan ei juuri vastannut) että millaiset välit teillä on näihin hakkaaja/orkuuttaja/alistaja-vanhempiin?
Oletteko väleissä?
Annatteko heidän tavata lapsianne?
Kyläilettekö!
Aiotteko auttaa vanhuudessa?Mulla itsellä kaikkiin on vastaus ei, mutta se johtuu siitä että väkivaltaa on yhä. Siellä saattaa saada turpaan isältäni, jos menen siellä käymään. Väkivalta ei jäänyt lapsuuteen vaan on jatkunut yhä aikuisena. Nyt nelikymppisenä en enää halua ottaa riskiä mukiloinnista eli en mene sinne. Nuorempana menin ja kurjasti kävi.
Itse pistin muutama viikko sitten välit poikki toiseen vanhempaan, valitettavasti äiti elää edelleen sen ukon vallassa,lukee kaikki viestit yms,siksi en uskalla uutta numeroa antaa.
Ja en aio auttaa jos joutuu vanhainkotiin yms,sitä alistamista,syyllistämistä yms oon saanut kuunnella riittävästi. Enää en käy katsomassa. Ja nyt helpottaa olo pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti taas tätä menoa, hyvän perheen rakastetut ja kunnioitetut lapset tulee tänne rääkymään että te kaltoinkohdellut olette kiukuttelevia teinejä!
Voi kuule, tajuatteko että meitä PÄIVITTÄIN kaltoinkohdeltiin, lyötiin, hakattiin, orjuutettiin, nöyryytettiin, häpäistiin, ilkuttiin ja pilkattiin. Se oli tauotonta, jatkuvaa, koko ajan tapahtuvaa.Tässä ei nyt ole siis mikään yksi tai kaksi tapahtumaa josta ”kiukuttelemme”. Vaan se koko lapsuus ja nuoruus TUHOTTIIN.
Te ette ymmärrä lainkaan mitä elämä on tuollaisessa ympäristössä. Jatkuvaa pelko ja kauhua, varuillaanoloa, selkäänsaamisen pelkäämistä, tauotonta tallomista ja nujertamista.
Te jotka halveksutte tällaisen lapsuuden kokeneita, olette kyllä aidosti pahoja ja ilkeitä ihmisiä. Eläkääpä tuollainen lapsuus itse ja katsokaa sitten mikä on psyykkinen hyvinvointinne ja jaksatteko rakastaa tuollaisia vanhempia.
Kyse on usein valemuistoista, kaikki joskus selkäsaunoja saivat, ei siitä vuosikausia valitettu.
Et voi olla tosissasi. Oikeasti. Ne luunmurtumatkin mitä sain oli valemuistoja? Ja arvet?
Sillälailla taas. Saat vuoden dissaus-ja vähättelijän palkintopokaalin. Onnea.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti taas tätä menoa, hyvän perheen rakastetut ja kunnioitetut lapset tulee tänne rääkymään että te kaltoinkohdellut olette kiukuttelevia teinejä!
Voi kuule, tajuatteko että meitä PÄIVITTÄIN kaltoinkohdeltiin, lyötiin, hakattiin, orjuutettiin, nöyryytettiin, häpäistiin, ilkuttiin ja pilkattiin. Se oli tauotonta, jatkuvaa, koko ajan tapahtuvaa.Tässä ei nyt ole siis mikään yksi tai kaksi tapahtumaa josta ”kiukuttelemme”. Vaan se koko lapsuus ja nuoruus TUHOTTIIN.
Te ette ymmärrä lainkaan mitä elämä on tuollaisessa ympäristössä. Jatkuvaa pelko ja kauhua, varuillaanoloa, selkäänsaamisen pelkäämistä, tauotonta tallomista ja nujertamista.
Te jotka halveksutte tällaisen lapsuuden kokeneita, olette kyllä aidosti pahoja ja ilkeitä ihmisiä. Eläkääpä tuollainen lapsuus itse ja katsokaa sitten mikä on psyykkinen hyvinvointinne ja jaksatteko rakastaa tuollaisia vanhempia.
Kyse on usein valemuistoista, kaikki joskus selkäsaunoja saivat, ei siitä vuosikausia valitettu.
Tässä ei puhuta siitö että sai JOSKUS selkään. Vaan sai AINA selkään. Taphtumilla lukuisia todistajia.
Tää ahkera-liisa on esimerkki siitä miten urpo lukee vähän psykologiaa ja alkaa jakelemaan todella vääriä ohjeita ja mielipiteitä. Koko ketjussa tämän ihmisen viestit on vaarallisia ja vääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin on minullakin. Ei kai kukaan teini halua nousta aamulla johonkin marjametsään. Mutta täysijärkisessä kodissa opetaan asenne työhön. Tylsätkin hommat pitää tehdä. Ihmettelen kyllä näitä kommentteja. Minustä ne vaikuttaa aivan siltä, kuin kirjoittajat olisivat edelleen teinejä.
Asenne työhön = vapaapäivänä metsään/perunamaalle ym.
Suurin osa näistä ei ole nykypäivänä edes työtä vaan vanhempien harrastuksia ja kesäprojekteja. Hulluimmat luulee että vielä aikuiset lapsetkin tulevat auttamaan kasvimaalle ja herukkapuskien kanssa, aivan kuin omaa elämää ei saisi luoda ollenkaan.
Ei lainkaan tällaisia kokemuksia. Oikeastaan olen näin jälkikäteen ajatellut, että minulta ja veljeltäni vaadittiin liian vähän. Oma huone piti siivota kun se oli sotkuinen, mutta siinä se. Meitä ei patistettu siivoamaan taloa muuten, auttamaan keittiössä, viemään roskia tai mitään muutakaan. Siksi emme olekaan omillemme muuttaessa osanneet laittaa mitään ruokaa, eikä kotitöihin ole ollut samanlaista tehokkuutta kuin esim. miehelläni ja joillain kavereillani, joita on lapsesta asti totutettu kotitöihin.
En tietenkään tarkoita, että lapsia pitäisi rääkätä samalla tavalla kuin osa on täällä kertonut. Mutta joissain perheissä tilanne voi olla myös täysin päinvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin on minullakin. Ei kai kukaan teini halua nousta aamulla johonkin marjametsään. Mutta täysijärkisessä kodissa opetaan asenne työhön. Tylsätkin hommat pitää tehdä. Ihmettelen kyllä näitä kommentteja. Minustä ne vaikuttaa aivan siltä, kuin kirjoittajat olisivat edelleen teinejä.
Asenne työhön = vapaapäivänä metsään/perunamaalle ym.
Suurin osa näistä ei ole nykypäivänä edes työtä vaan vanhempien harrastuksia ja kesäprojekteja. Hulluimmat luulee että vielä aikuiset lapsetkin tulevat auttamaan kasvimaalle ja herukkapuskien kanssa, aivan kuin omaa elämää ei saisi luoda ollenkaan.
Tässä kiteytyi hyvin näiden orjuuttaja-vanhempien ajatusmaailma. Lapsi on HEITÄ VARTEN ja ylipäätään heidän omaisuutta.
Mun alistaja/hakkaaja vanhemmat ovat sanoneet että heillä on oikeus vaatia meitä lapsia tottelemaan, vielä aikuisenakin. Koska he ovat antaneet meille elämän ja olemme siksi heille velkaa. Ovat siis oikeasti tätä mieltä.
Kyllä, mutta meillä onneksi laskettiin lukeminenkin työksi, meidän koulussa luettiin hirvittävän paljon rakkausromaaneja. Tapa sekin kapinoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuvio kuin täällä usein kerrottu; meidän tyttöjen piti hoitaa kaikki kotityöt ihan tiskauksesta perunojen nostamiseen,siinä välissä pinota puita yms,poikien harvemmin täytyi mitään tehdä,jos jotakin niin ulkotöitä ruohon leikkaamista esim. Poikia ei vaadittu siivoamaan tai korjaamaan omia jälkiä. Isä haukkui ja lyttäs aivan kaikki asiat,kaikki oli pielessä, vitsaili tosi sovinistisesti naisista,naiset on suurinpiirtein vaan kotiorjia ja surkeita ja kelvottomia yms. Aina pitänyt olla samaa mieltä,jos sano vähänkin jotakin muuta kauhea solvaushuuto ryöppy niskassa. Kotona olo oli kuin "kusi sukassa", saattoi kilahtaa milloin mistäkin asiasta.
Mummin luona yövyin ja asuin nuorempana,vaikka mummikin omalla tavallaan oma laatuinen,niin silti oli rauhallisempaa ja tunsi olonsa turvalliseksi. Kotona sitä turvaa ei ollut.
Nyt samalla tavalla tehnyt kuin osa täällä,välit poikki,ei tartte aikuisenakaan pelätä ja odottaa pelon vallassa puhelua että milloin sitä taas niin ollaan reippaita ja itse teeskennellä mukavaa.
Ja ai niin,meidänkin piti olla kotona vaan iloisia,reippaita ja olla suurin piirtein 24/7 isän seurassa ja antaa huomiota,vaikka itsellään oli kuinka paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Sama kuvio kuin täällä usein kerrottu; meidän tyttöjen piti hoitaa kaikki kotityöt ihan tiskauksesta perunojen nostamiseen,siinä välissä pinota puita yms,poikien harvemmin täytyi mitään tehdä,jos jotakin niin ulkotöitä ruohon leikkaamista esim. Poikia ei vaadittu siivoamaan tai korjaamaan omia jälkiä. Isä haukkui ja lyttäs aivan kaikki asiat,kaikki oli pielessä, vitsaili tosi sovinistisesti naisista,naiset on suurinpiirtein vaan kotiorjia ja surkeita ja kelvottomia yms. Aina pitänyt olla samaa mieltä,jos sano vähänkin jotakin muuta kauhea solvaushuuto ryöppy niskassa. Kotona olo oli kuin "kusi sukassa", saattoi kilahtaa milloin mistäkin asiasta.
Mummin luona yövyin ja asuin nuorempana,vaikka mummikin omalla tavallaan oma laatuinen,niin silti oli rauhallisempaa ja tunsi olonsa turvalliseksi. Kotona sitä turvaa ei ollut.
Nyt samalla tavalla tehnyt kuin osa täällä,välit poikki,ei tartte aikuisenakaan pelätä ja odottaa pelon vallassa puhelua että milloin sitä taas niin ollaan reippaita ja itse teeskennellä mukavaa.
Ja ai niin,meidänkin piti olla kotona vaan iloisia,reippaita ja olla suurin piirtein 24/7 isän seurassa ja antaa huomiota,vaikka itsellään oli kuinka paha olla.
Samanlaista täälläkin. Lisäyksenä vain se että sekä isä ja ÄITI hokivat aina että naisesta ei ole mihinkään, naiset on typeriä eikä ymmärrä mistään mitään, naiset on alistuvia ja itkupillejä, naisen paikka on palvella miestä.
Olikin kova pala nieltäväksi vanhemmille kun minusta tuli sitkeällä työllä suvun ensimmäinen akateeminen. Vanhemmat yritti uhkailulla ja kiristyksellä estää yliopistoon menon.
Vielä kovempi pala oli kun etenin ylempään keskijohtoon. Vanhempani valehtelee sukulaisille että olen avustaja talouspuolella ja teen apulaisen hommia toimistossa.
Koska eihän nainen voi pärjätä tai menestyä.
Eniten häiritsee se että myös äiti toisteli papukaijana näitä isän lauseita ”naisista ei ole mihinkään”. Kivan naisen mallin antoi muutenkin, alistuva nynnykkä ja misogynisti.
Onneksi sain tempaistua itseni pois tuosta rupusakista.
Nykyajan vanhemmat ovat sata kertaa ja tuhat kertaa parempia äitejä ja isiä kuin suuret ikäluokat. Nämä itsekkäät narsistivanhemmat ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet lapsiaan ja pilanneet omien lastensa lapsuuden ja nuoruuden. Suurille ikäluokille omat lapset eivät ole olleet minkään arvoisia. Arvojärjestys elämässä on minä itse, minä itse ja minä itse.
Nyt nämä surkeat vanhemmat ovat noin 70-80-vuotiaita eläkeläisiä, v##umaisia äitejä ja isiä ja vi##umaisia anoppeja ja appiukkoja. Eläkkeellä on 24/7 aikaa kiusata omia aikuisia lapsia, miniöitä ja vävyjä. Näille ilkeille ja katkerille vanhuksille on vain laitettava luu kurkkuun! Kenenkään ei tarvitse alistua sukulaisten ilkeilyyn, haukkumiseen, uhkailuun, kotirauhan häiriköintiin ja puhelinterrorismiin. EI, vaikka kyse olisi omista vanhemmista tai appivanhemmista.
Emme myöskään aio hoitaa ilkeitä vanhuksia, kun he tarvitsevat apuamme. He eivät ansaitse apuamme. Meistä on aivan oikein ja kohtuullista unohtaa heidät hoitokotiin tai vanhainkotiin. Kunta järjestää loppusijoituspaikan, jossa he saavat viettää viimeiset vuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Minä. Jokainen koulupäivä kesti 6 tuntia + matkat, kotiin tullessa kun halusi hetken hengähtää ennen läksyjen ja kotitöiden tekoa, isäpuoli tuli huoneeseen huutamaan että "täällä ei päivisin maata, tee kotityösi ja läksyt ja sitten katat pöydän ja ruoan jälkeen luet kokeisiin!" Tämä johti burn outtiin ja vaikea-asteisen masennuksen puhkeamiseen lapsena. Jostain syystä ei myöskään koskaan saanut nukkua päiväunia, vaikka ei olisi yöllä saanut unta tai olisi kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat sata kertaa ja tuhat kertaa parempia äitejä ja isiä kuin suuret ikäluokat. Nämä itsekkäät narsistivanhemmat ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet lapsiaan ja pilanneet omien lastensa lapsuuden ja nuoruuden. Suurille ikäluokille omat lapset eivät ole olleet minkään arvoisia. Arvojärjestys elämässä on minä itse, minä itse ja minä itse.
Nyt nämä surkeat vanhemmat ovat noin 70-80-vuotiaita eläkeläisiä, v##umaisia äitejä ja isiä ja vi##umaisia anoppeja ja appiukkoja. Eläkkeellä on 24/7 aikaa kiusata omia aikuisia lapsia, miniöitä ja vävyjä. Näille ilkeille ja katkerille vanhuksille on vain laitettava luu kurkkuun! Kenenkään ei tarvitse alistua sukulaisten ilkeilyyn, haukkumiseen, uhkailuun, kotirauhan häiriköintiin ja puhelinterrorismiin. EI, vaikka kyse olisi omista vanhemmista tai appivanhemmista.
Emme myöskään aio hoitaa ilkeitä vanhuksia, kun he tarvitsevat apuamme. He eivät ansaitse apuamme. Meistä on aivan oikein ja kohtuullista unohtaa heidät hoitokotiin tai vanhainkotiin. Kunta järjestää loppusijoituspaikan, jossa he saavat viettää viimeiset vuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Joka sana totta. Ihan jokainen.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Tämän tyyppinen toiminta eskaloitui siihen, että äiti TIESI, että teen kotiläksyjä huoneessani, mutta huusi silti: tule keittiöön heti.
Keskeytin läksyjen teon ja menen kysymään että mitä asiaa?
- vie roskat/hae posti/tuo tiskit koneeseen /mitä sulla on huomenna koulussa/käy huomenna siellä-täällä-tuolla jne...
Ja kun pääsin takaisin huoneeseen ja keskittymään läksyihin, kuului taas huuto "Tule keittiöön heti".
Jos en mennyt, niin haettiin hiuksista kiinni pitäen sinne keittiöön kuuntelemaan mitä asiaa oli.
Toki tämä jatkui vielä silloinkin kun olin jo muuttanut omaan asuntoon. Esim. sunnuntaina äiti soitti ja kyseli mitä olen päivän aikana puuhaillut.
En mitään? Ehei, en tehnyt sitä virhettä että olisin MYÖNTÄNYT laiskotelleeni opiskeluviikon jälkeen. Piti keksiä aina jotain miten on sunnuntaipäivänsä viettänyt, esim. aamulla kävin kävelyllä, sitten leivoin sämpylöitä ja siivosin yhden keittiön kaapin, pesin pyykkiä ja nyt pitäisi vielä tehdä asiat XYZ.
Nimittäin kerran sanoin etten ole tehnyt yhtään mitään ja mikä raivo siellä repesi....
Jessus. Onpas joillakin kauheat vanhemmat.
Mä sain tehdä ihan mitä lystäsin. Oma huone piti imuroida kerran viikossa.
Täysijärkisessä kodissa ei pakoteta esim.marjametsään koko päiväksi, ettei sieltä lähdetä pois, enne kuin on ämpäri täysi. Sinne mentiin eväiden kanssa, koko päiväksi. Vapaaehtoisuus toimii paremmin, kuin hirveä pakkotyö.
En ihmettele, vaikka teiniksi tässä onkin jäänyt, kun se teini-ikä meni pelon vallassa, koko ajan piti olla valppaana seuraavaa tehtävää varten.